perjantai 23. maaliskuuta 2012

Aliarvostettu taktinen siirto


On syyskuun loppu vuonna 2011. Bayern johtaa ansaitusti Manchester Cityä 2-0. Tappiolla olevan joukkueen valmentaja vaihtaa toisen puoliajan alkupuolella hyökkäävän pelaajan puolustavaan keskikenttämieheen. Pian tämän jälkeen lämmittelemään käsketty hyökkäävä pelaaja Carlos Tevez kieltäytyy eikä tule kentälle koko pelin aikana. Bayern voittaa mestareiden liigan alkulohkon kamppailun ansaitusti 2-0.

Muutamaa viikkoa myöhemmin City pelaa Villarealia vastaan kotikentällä. Vastustaja on mennyt jo neljännellä peliminuutilla 0-1 johtoon. Ensimmäisen puoliajan lopulla hyökkäävä keskikenttäpelaaja vaihdetaan puolustavampaan. Kolme minuuttia myöhemmin kotijoukkue tasoittaa pelin. Lisäajalla kotijoukkue onnistuu maalinteossa ja voittaa niukasti 2-1.

Siirrytään maaliskuulle, puolisen vuotta ajassa eteenpäin. Eurooppaliigan toisessa osaottelussa Sporting Lissabonia vastaan City on tappiolla 0-2, kun ensimmäinen puoliaika on vielä kesken. Toisen puoliajan alussa hyökkäävä keskikenttäpelaaja vaihdetaan puolustavaan keskikenttäpelaajaan. Tämän jälkeen vaihdetaan myös keskikenttäpelaaja hyökkääjään. Cityn peli muuttuu alun rämpimisestä. Peli päättyy Cityn 3-2 voittoon, mutta se riittää Lissabonille jatkopaikkaan.

Vain kuusi päivää myöhemmin City pelaa valioliigassa Chelseaa vastaan. Cityllä on edessä ”pakkovoitto”, mikäli joukkue mielii vakavasti kamppailla valioliigan voitosta. Avausjaksolla on tilanteita, mutta tauolle mennään maalittomassa tasatilanteessa. Hyökkääjä Mario Balotelli ei tulekaan takaisin toiselle puoliajalle, sillä hänet on korvannut keskikenttäpelaaja Gareth Barry. Chelsea menee johtoon 0-1. City hakee lisää hyökkäysvoimaa, saa pelin kuntoon, ja voittaa 2-1.

Näitä esimerkkejä yhdistää muodollisesti yksi tekijä: hyökkäävän pelaajan vaihtaminen puolustavaan. Niitä yhdistää myös sama taktinen ajatus: vaihdolla haetaan lisää yleistä pelin kontrollia ja erityisesti hyökkäysvoimaa.

Hyökkäävän pelaajan vaihtaminen puolustavaan kontrollin ja hyökkäysvoiman saamiseksi on aliarvostettu taktinen siirto jalkapallossa.

Esimerkit eivät kuitenkaan tue yksiselitteisesti tätä ajatusta. Siirtoa nimittäin usein seuraa toinen vaihto, jossa keskikenttäpelaaja vaihdetaan hyökkääjään. Cityn valmentaja Roberto Mancini näyttää melko systemaattisesti tekevän vaihdot tässä järjestyksessä. Jos oma peli ei kulje ja jos ollaan tappioasemassa, ensiksi vaihdetaan näennäisesti puolustavampaan ryhmittymään (vaikka tarkoituksena onkin lisätä hyökkäysvoimaa) ja sitten vasta selkeästi hyökkäävämpään.

Kuvattu taktinen siirto olisi kenties kaikkein aliarvostetuin, jos se toimisi useammin ilman toista vaihtoa. Ja mikäli se toimisi usein, se olisi paljon tunnetumpi ja yleisempi.

Se on kuitenkin hieno taktinen siirto sen paradoksaalisen luonteensa vuoksi. Arkijärki sanoo, että hyökkäysvoiman lisäämiseksi kentälle on laitettava hyökkääjä. Jalkapallo on kuitenkin monimutkaisempi laji.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Teemu, aina kun luen blogiasi, luen tämän artikkelin. Tällaisia huomioita pelistä odotan - en vain sinulta - vaan muiltakin blogistaniasta.