Lukupakettiin sisältyy tälläkin kerralla monenlaista materiaalia. Alkuun pari musiikkikirjaa, sitten kaksi oman alani teosta ja loppuun muutamia yhteiskunta-tieteellisiä ja humanistisia kirjoja oman alani ulkopuolelta. Sain kahlattua kohtuullisen määrän teoksia, ottaen huomioon muiden töiden kuormittavuuden. Editointityö vei taas aikaa, samoin uskontoa populaarimusiikissa käsittelevän kurssin hiominen ja vetäminen (joka olen omasta tahdostani suunnitellut normaalia työläämmäksi, koska olen tehnyt siihen kirjamittaisen oheislukemiston) sekä muutamien artikkelien viimeistely. Lisäksi lukulistalta tuli ruksittua pois useampi tutkimusartikkeli, mutta niistä en kirjoittele tässä.
Bruce Springsteen (2016) Born to Run – omaelämäkerta
Kohtuullisen vetävä ja rehellisentuntuinen artistielämäkerta (ehkä pikemminkin juuri ”tuntuinen” kuin vain rehellinen, mutta voi olla rehellinenkin). Suosittelen ainakin artistin musiikin ystäville, mutta toimii se muutenkin. Jotain etäisyyttä ja reflektiota siitä kuitenkin jää puuttumaan. Siksi ryhdyin lukemaan myös toista Pomoa käsittelevää teosta, mutta siitä lisää joskus myöhemmin.
Luke Haines (2024) Freaks Out! Weirdos, Misfits and Deviants – The Rise and Fall of Righteous Rock’n’Roll
Haines on yksi suosikeistani. Niin muusikkona kuin kommentaattorina. The Auteursista, Black Box Recorderista ja soolourasta tunnettu (tai ”tunnettu”) Haines on tätä ennen kirjoittanut kaksi teosta, jotka käsittelivät hänen uraansa, erityisesti The Auteursia ja Black Box Recorderia. Tässä käsitellään jonkin verran hänen omaperäisiä soololevyjä (ja siitä iso plussa), mutta kokonaisuus muodostuu ”friikkien” tunnistamisesta ja ylistyksestä. Tämä väljä kehys antaa tilaa kertoa omasta elämästä ja mielipiteiltään painokkaasta musamausta. Silloinkin kun olen eri mieltä Hainesin kanssa, haluan lukea hänen dissauksiaan. Usein olen kuitenkin samaa mieltä. Ja hehkutuksissa hän on yhtä lailla liekeissä. Muusikoista, jotka kirjoittavat kirjoja, Haines saattaa olla paras.
Tuomas Äystö (2025) Paholaisen perilliset. Satanismipaniikin synkkä historia
Kollegan tietokirja aiheesta, joka kosketti syvästi yhdysvaltalaista yhteiskuntaa ja sittemmin myös suomalaista. Itselleni suuri osa oli tuttua tietoa, mutta muutamat detaljit ja nyanssit avasivat ja lisäsivät ymmärrystäni aiheesta. Suosittelen, ehdottomasti.
Ethan G. Quillen (2018) Atheist Exceptionalism
Tässäkin on kirjoittajana tuttu Edinburghin ajoilta. Yhdysvaltalainen ”ateistimieheksi” kutsuttu Ethan teki väitöskirjan Edinburghissa ja tämä teos pohjautuu siihen. En ole kaikin osin vakuuttunut teoreettisesta freimauksesta, mutta missään yksittäisessä teoksessa ei käsitellä yhtä perinpohjaisesti yhdysvaltalaisia ateisteille keskeisiä oikeustapauksia. Jo sen vuoksi tärkeä teos, joka näyttää, miten jopa ateistien kannalta myönteisesti päättyneissä oikeusjutuissa toistetaan ateismiin liittyviä kielteisiä stereotypioita, joissa ateisti on moraaliton, aggressiivinen, pikkumainen ja epäamerikkalainen.
Rita Felski (2024) Kirjallisuuden hyödyllisyys
Vuonna 2008 ilmestynyt teos on ns. postkritiikin puheenvuoro, jossa otetaan etäisyyttä ”kriittisiin” lukutapoihin (psykoanalyysi, ideologiakritiikki, dekonstruktio) ja puolustetaan pääosin lukemisen fenomenologista tutkimusta. Tunnistan hyvin sen tunnelman, johon Felskin teos vastaa. En kuitenkaan jaa hänen vastauksiaan ja visioitaan. Esimerkiksi empiiriset yhteiskuntatieteelliset menetelmät ja vastaanottotutkimus voidaan yhdistää kriittisiin näkökulmiin siten, että saavutetaan jotain, mitä kriittiset menetelmät eivät yksin tee. Ja tekee sen mielestäni paremmin kuin Felskin tarjoamat vaihtoehdot. Siihen ei tarvita valitusvirttä kritiikin yksioikoisuudesta. On toki huomattava, että Felski ei puolusta kirjallisuuden ainutlaatuisuutta korostavia näkökulmia, vaan kutsuu niitä ”teologisiksi”.
Manuel Castells & Martin Ince (2003) Conversations with Manuel Castells
Castells oli vielä 2000-luvun alkupuolella puhutuimpia yhteiskuntatieteilijöitä. Hän oli oraakkeli, joka kertoi, miten maailma makaa. Itse suhtauduin kädenlämpöisellä mielenkiinnolla hänen näkemyksiinsä, mutta yhteistyö Pekka Himasen kanssa sai skeptiseksi. Tässä haastattelukirjassa selviää, että hänen elämänsä ja uransa on ollut hyvin erikoinen ja ihmeellinenkin. Tapahtumarikas mutta nousujohteinen ura kulminoitui puhuttuun informaatioyhteiskuntaa käsittelevään trilogiaan. Eipä siitä niin aktiivisesti enää puhuta, mutta olipa kuitenkin aikansa iso juttu. Vasemmistolaisesta anarkistista tuli tässä prosessissa jonkinlainen piilaakson innovaatiohypen myötämielinen tulkitsija – ja sitä hän teki myös Suomen valtion (tai siis Sitran) piikkiin Himasen kanssa. En nyt erityisen innoissani ollut niistä jutuista enkä ole vieläkään, mutta kiinnostavalla tavalla nyt luettuna huomaa, miten kauas persuuntunut oikeisto-Suomi on tullut ajasta, jolloin Suomi edusti Castellsille kehityksen kärkeä. Suomesta ja Suomen mallista, jossa yhdistyy teknologiainnovaatiot ja hyvinvointivaltio, kirjassa puhutaan paljon – ja lähes täysin myönteiseen sävyyn. Ajat ovat todennäköisesti muuttuneet.
Stephen Toulmin (2015, alk. 1958) Argumentit. Luonne ja käyttö
Brittifilosofin klassikkoteos haastaa formaalin logiikan toimivuuden ja korostaa enemmän arkikielen käytäntöjen tarkastelua. Sellaiselle, joka on jo marinoitu Toulminin suuntaan, teos on lähinnä puiseva logiikan joidenkin ongelmakohtien erittelyä. Pitkästä aikaa käsissäni on kirja, jonka meinasin jättää kesken. Kontrasti yhteen suosikkiteokseeni, Kosmopolis, on valtava. Toulminin Kosmopolista tuli jopa pidettyä tenttikirjana aikanaan, mutta Argumentit on siihen verrattuna karvas pettymys. No vertailu ei ole täysin reilu, sillä niiden yhteisestä perustasta huolimatta sisällöt ovat hyvin erilaisia ja teosten ilmestymisten välissä on 32 vuotta (Kosmopolis ilmestyi 1990). Tämä suomennos perustuu vuoden 2003 laitokseen, ei 50-luvun alkuperäiseen. Valituksistani huolimatta suhtaudun vuonna 2009 kuolleen Toulminin ajatuksiin hyvin myönteisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti