lauantai 18. elokuuta 2012

Tilastoja ateismista ja uskonnollisuudesta


Tuore The Global Index of Religiosity and Atheism on mielenkiintoista luettavaa siitä, miten ihmiset identifioivat itseään.

Tilastoja voi aina epäillä, ja usein on syytäkin epäillä. Niin tässäkin tapauksessa. Kuitenkin niitä tarvitaan, kun haluamme sanoa jotain erilaisten ilmiöiden yleisyydestä ja kun haluamme profiloida erilaisia joukkoja. Samalla on muistettava, että niistä saatava tieto on monin tavoin rajallista.

Uskonnollisuutta ja ateismia koskevat tilastot ovat erityisen haastavia länsimaiden ulkopuolella, koska käsitteet saattavat tarkoittaa jotain muuta kuin mitä kysyjät olettavat. Siksi ne sopivat parhaiten länsimaiden tilanteen hahmottamiseen – tai minkä tahansa maan, jossa uskontodiskurssi on riittävän samankaltainen kuin länsimaissa.

Aiheesta kiinnostuneita suosittelen lukemaan raportin, mutta poimin tähän muutamia havaintoja.

Suomessa uskonnollisia on 53, uskonnottomia 38 ja ateisteja 6 prosenttia. Loput eivät tiedä. Tämän mukaan uskonnollisuus on kasvanut 2 prosenttia vuodesta 2005, mutta aikaisempi luku (51 prosenttia) on silti muutaman prosentin pienempi kuin saman kysymyksen eri vuosina esittäneissä World Values tutkimuksissa. Oma tulkintani on, ettei uskonnolliseksi identifioitumisessa ole tilastojen valossa tapahtunut merkittävää muutosta viimeisen 15 vuoden aikana.

Siis 6 prosenttia suomalaisista identifioi itsensä ateisteiksi. Kun lukua verrataan edelliseen vuoden 2005 tutkimukseen, jossa luku oli 7, suomalainen ateismi on niukassa laskussa. Kuitenkin muut tutkimukset, joissa on esitetty täsmälleen samat vaihtoehdot – uskonnollinen, uskonnoton, ateisti – ovat antaneet järjestelmällisesti tulokseksi 3 prosenttia. Oma tulkintani on, että jos tuoreeseen raporttiin on uskominen, ateistiksi identifioituminen on kasvanut. Haluan kuitenkin nähdä vielä tulevia tilastoja, ennen kuin lähden esittämään väitteitä, sillä sen verran näissä luvuissa on heittoa World Values tutkimuksiin.

Globaalisti uskonnollisia on 59, uskonnottomia 23 ja ateisteja 13 prosenttia. Loput eivät tiedä. Prosentuaalisesti eniten ateisteja on Kiinassa, 47%. Vähiten niitä on Ghanassa, Tunisiassa, Azerbaidzanissa, Malesiassa, Afganistanissa, Irakissa ja Vietnamissa (0%).

Näistä varsinkin Vietnam on kiinnostava. Ateisteja ei ole, mutta uskonnollisia on vain 30 prosenttia. Jopa 65 prosenttia identifioi itsensä ei-uskonnolliseksi. Tämä kertoo kenties siitä, ettei Vietnamissa ole ateismidiskurssia. Tai sitten ateismi assosioituu johonkin hyvin kielteiseen, mutta jos näin olisi, uskonnollisen identifikaation olettaisi olevan korkeampi. Mielenkiintoista ja sekavaakin.

Kysymyksen ongelmallisuudesta kertoo myös se, että jopa 23 prosenttia japanilaisista vastasi kysymykseen ”en tiedä” tai jätti vastaamatta.

Tutkimuksessa mukana olleista Euroopan maista Tsekki on vähiten uskonnollinen. Vain joka viides kertoo olevansa uskonnollinen. Ateisteiksi identifioituu 30 prosenttia. Yleinen linja Euroopassa on uskonnollisen identiteetin heikentyminen ja ateismin hienoinen kasvu. Muutokset erityisesti uskonnollisuuden laskussa ovat merkittäviä Sveitsissä (-21%), Ranskassa (-21%) ja Islannissa (-17%), mutta myös Itävallassa (-10%) ja Saksassa (-9%). Tosin muutokset ovat niin rajuja lyhyessä ajassa, siis seitsemässä vuodessa, että pieni skeptisyys tuloksia kohtaan on paikallaan.

Jos mediassa on tapana olettaa, että kaikki muslimit ovat jotenkin hartaita omassa uskonnollisuudessaan, on hyvä muistuttaa, että tämän raportin mukaan yhteensä 23 prosenttia muslimeista sanoo olevansa uskonnoton tai ateisti. Juutalaisilla vastaava luku on odotetun korkea (56%) alhaisesta otoksesta huolimatta, kristityillä yllättävän matala (15–18 prosenttia suuntauksesta riippuen), Hinduilla 15 prosenttia ja buddhalaisilla omituisen matala – vain 2 prosenttia. Buddhalaisista identifioitui ateistiksi nolla prosenttia, mikä on hyvin yllättävää, sillä länsimaissa korostetaan niin paljon nykytieteen ja buddhalaisuuden yhteensopivuutta sekä buddhalaisuuden ei-teististä luonnetta.

Raportin mukaan globaalisti köyhät ja kouluttamattomat ovat uskonnollisempia. Tätä tosin olisi mielenkiintoisempi tarkastella maakohtaisesti.

Raportissa on kuitenkin yksi todella erikoinen piirre. Sen mukaan miehet identifioituvat niukasti enemmän uskonnolliseksi (miehet 60%, naiset 57%). Samoin naiset identifioituvat niukasti useammin ateisteiksi (14%) kuin miehet (12%). Uskonnottomia on sama prosenttimäärä (23%). Tulokseen on kuitenkin suhtauduttava erityisen varauksellisesti, sillä suunnilleen kaikki näkemäni tilastot väittävät selkeästi toista.

Jos sukupuolta koskeva tulos tulee toistumaan tulevissa kyselyissä, moni teoreetikko voi heittää vanhat tutkimuksensa hylättyjen teorioiden pinoon ja käyttää aikaansa näkemysten päivittämiseen. Jäädään odottelemaan tulevia tuloksia, sillä tässäkin pitäisi katsoa erikseen länsimaita, mutta siihen raportti ei anna mahdollisuuksia.

4 kommenttia:

Teemu T.M. kirjoitti...

Nykyinen 'ateismi' (populaarissa käytössä ja mielikuvissa) on trendikkäämpää kuin aiempi, esim. 70-luvun ateismi, koska sitä ei aseteta vastakkain eksplikoidun ideologian kanssa, vaan mielikuvien kanssa. Tällöin sen ei tarvitse olla vakava harrastus, vaan mukava satunnainen heitto. Siksi en ihmettelisi, jos ateistiksi itsensä identifioivien määrä lisääntyisi, ainakin hieman. Tämä siis henkilön ajatuksena, joka ei ole ateismin tai siitä käytävän keskustelun asiantuntija.

Teemu Taira kirjoitti...

Eri maissa on erilaisia syitä. Yritän selvittää kuviota Suomen osalta täällä: http://ojs.abo.fi/index.php/ar/issue/view/20

En tiedä, millä perusteella ateismi olisi nyt satunnainen heitto kysymykseen identifioitumisesta. Nostaisin mieluummin kaksi tärkeää tekijää, jotka ovat vaikuttaneet Euroopassa ateistisen identiteetin hyvin maltilliseen kasvuun: Ensinnäkin, uskonnon näkyvyyden kasvu, johon ateismi on vastareaktio (ja jota tukevat kirjat ja kampanjat). Toiseksi, kylmän sodan asetelmien murentuminen ja sitä seurannut ateismin artikulaatio (pois kommunismista, entistä vahvempi kytkentä luonnontieteeseen).

Teemu T. M. kirjoitti...

Nopean ajatustenvaihdon jatkoa (kahden kuukauden välillä): Käytin tarkoituksellisesti ehdollista muotoa, ja viittasin siihen että niiden jo 1990-luvun loppuun mennessä itsensä ateisteiksi identifioivien lisäksi 2000-luvulla voi nousta uusia ateisteiksi itsensä nimittäviä koska sanaa ateismi ymmärretään eri tavalla, paljon populaarimmin kuin aiemmat kytkökset. Viimeisin tilasto (KTK) osoittikin että 13 prosenttia ilmoitti olevansa ateisteja Suomessa. Väitän että näistä ideologisia ateisteja on huomattavasti vähemmän, ja osa identifioi itsensä ateistiksi sen populaarista käytöstä syntyvän mielikuvan mukaan. Tarkemmin määriteltynä näistä löytyisi ehkä agnostikkoja tai uskonnottomia tai jopa 'henkisiä', jotka ovat ateisteja vain tunnettuja uskontoja kohtaan. Mutta tämä on siis edelleen spekulointia ilman tarkempaa tutkimusta asiasta.

Teemu Taira kirjoitti...

Ymmärrän kyllä, että ateismi on terminä enemmän esillä ja että se on trendikkäämpikin kuin joskus aikaisemmin.

Samoin on selvää, että moni itsensä ateistiksi identifioiva on uskonnollinen tai henkinen muilla mittareilla (jäsenyys, uskomukset jne.) - tämä käy ilmi tilastoista, ja olen myös maininnut asian parissa julkaisussani.

Myös ajatus siitä, että vain osa on "ideologisia" tai vakavassa mielessä ateisteja, pitää varmasti paikkansa. Ehkä isompi kysymys on, onko tämä jotenkin leimallista ateisteiksi identifioituvien parissa (ja juuri nyt). Sama kuitenkin pätee kaikkiin vaihtoehtoihin. Sama voidaan sanoa kristityistä ja kaikista muistakin. Eli yhtä lailla uskonnollinen identifikaatio voi olla tässä mielessä "satunnainen heitto".

Toki se vaihtelee, mikä vaihtoehto on jotenkin "trendikästä" tai paljon julkisuudessa. Varmasti viime vuosien kampanjointi on nostanut hiukan ateisteiksi identifioituneiden määrää, ja on täysin mahdollista, että luku putoaa, jos "ateismi" ei näy julkisuudessa (tai jos se aletaan mieltää osaksi jotain uutta ja kielteistä), ja ihmiset valitsevat toisen vaihtoehdon, esim. "ei uskontoa" / "ei uskonnollinen ihminen".

En sanoisi, että tarvitaan tarkempia määrittelyjä ihmisten luokittelemiseen, ikään kuin sitten paljastuisi, mitä he todella ovat, koska silloin oletetaan, että jokin mittari on ensisijainen (uskomukset, käyttäytyminen jne.). Minusta tärkeämpää on katsoa, millainen kokonaiskuva eri mittareita (itseidentiteetti, uskomukset, käyttäytyminen, mahdollinen jäsenyys jne.) tarkastelemalla muodostuu.