General Intellect -osuuskunnan nimellä julkaistu kirja ”Vasemmisto etsii työtä” (2008) esiteltiin Helsingin Sanomissa jo vappupäivänä. Varsinainen kirja-arvio ilmestyi 27.7.2008 onnistuneella nimellä ”Vasemmisto etsii edistyksellisyyttä”, kirjoittajana suomalaisen älymystön julkiseksi omatunnoksi kohonnut Juha Siltala, jonka ”Työelämän huonontumisen lyhyt historia” kuuluu hyvin väljästi ajateltuna samaan sarjaan eli uusliberalismin kritiikkiin. Se oli jatkoa hänen tiiliskivimäisille, usein sisällön rankkuuden vuoksi raskaslukuisille teoksilleen, joissa käsitellään esimerkiksi miehistä kunniaa ja suomalaista (erityisesti körttiläistä) ahdistusta psykohistoriallisesta näkökulmasta.Siltalan arvio on pääosin kiittelevä ja myötäilevä, joskin se sisältää muutamia erimielisyyksiä. ”Vasemmisto etsii työtä” tarjoaa lääkkeitä uusliberalismiin, ja ne ovat joissain kohdin yhteneväisiä Siltalan näkemysten kanssa. Myös potilaan diagnoosissa on yhtäläisyyksiä. Kenties kaikkein merkittävin ero on kuitenkin se, mikä tulee ilmi lainaamalla arviota:
”Vähämäki kumppaneineen haluaa valjastaa uusliberalismin houkutuksen, yksilönvapauden, omiin tarkoituksiinsa ja ratsastaa valtiollisen holhouksen vastaisuudella. Heitä kiusaa uudistusmielisyyden ja dynamiikan menettäminen iskusanoina oikeistolle. […] Jos vanhan vasemmiston virhe kirjoittajien mielestä oli kellua virran mukana, ihailla luonnon teknistä herruuttamista ikään kuin ihmisen vapauttaminen toteutuisi edistyksen edistyessä riidattomasti, miten he välttävät saman loukun omiessaan uusliberaalien aseita?”
Ero ei ole yksin siinä, että Siltala haluaisi muita kuin uusliberalistisia aseita. Siltala ajattelee, että kun uusliberalismi korostaa dynaamisuutta ja vanhojen työelämän rakenteiden purkamista, arvion kohteena olevat pyrkivät vain kaappaamaan uusliberaalien aseet edistyksellisiin tarkoitusperiin.
Ero syntyy käsityksessä siitä, mikä oli ensin: uusliberalismin ideologia vai ihmisten halu. Oikeastaan voisi sanoa, ettei Siltala osaa nostaa esiin eroa, joka on yksi tärkeimmistä avaimista teoksen ymmärtämiseen. Tosin paljastan tässä kohdin, että en ole lukenut perusteellisesti ko. pamflettimaista teosta, mutta olen kyllä lukenut ison osan kirjoista, joihin sen ajattelu perustuu.
GI-porukka, (esimerkiksi lainauksessa mainittu Jussi Vähämäki), italialainen uusmarxismi, Hardt & Negrin kirjat ”Imperiumi” ja ”Multitude” ja kaikkien edellä mainittujen taustalla oleva Gilles Deleuzen ja Félix Guattarin ajattelu – ne pohjautuvat käsitykseen, että halu vapautua vanhoista rakenteista oli ensin. Vasta sen jälkeen kapitalismi, jota myöhemmin alettiin kohdennetummin kutsua uusliberalistiseksi, alkoi kaapata ihmisten halun ja toiveet.
Jokseenkin tämän kysymyksen pohtimiseen liittyi myös yhdessä Pasi Väliahon kanssa kirjoittama tekstini ”Virtuaalinen” teoksessa ”Uuden työn sanakirja” (2006). Siinä emme kuitenkaan pohtineet niinkään työelämän aktuaalisia muutoksia kuin virtuaalisen käsitteen merkitystä uuden työn filosofiassa.
Uusliberalistisen työkulttuurin analyysien lisäksi olennaista on maan valtalehden halu uhrata kulttuurisivuja tällaiseen keskusteluun. Kirja-arvio vei kaksi kolmasosaa sivusta; saksalaisen nykyfeminismin seksikkyyden ja rentouden pohdinta sai vain jäljelle jääneen kolmasosan.
3 kommenttia:
Juttuhan ei itsessään ollut kovin pitkä, ehkä noin 4000-4500 merkkiä - kuvitus vei varmaan saman osan kuin itse juttu!
Siltala on kiinnostava tyyppi, mutta hänen proosansa raskaus, puhumattakaan hänen julkisista esiintymisistään, hiukan estää minua lähemmin tutustumasta kirjoihin. (Ja minkä ihmeen takia työelämäkirjalla on niin kamala kansi? Varmaan hirveimpiä ison kustantamon kansia joita olen ikinä nähnyt. Ei nyt ehkä kaikkein keskeisintä kritiikkiä, mutta silti..)
Iso kuva kiinnittää huomion. Toisaalta kirjoitukseni loppu on sikäli tarpeeton, että kesähesareissa 2/3 on kotimaiselle ja 1/3 ulkomaiselle kirjalle. Se on aihetta keskeisempi selitys.
Minusta Siltala on erittäin hyvä, intensiivinen ja selkokielinen esiintyjä enkä ymmärrä mitä tarkoitat. Kirjat ovat raskaita vyörytyksiä, se on selvä. Suomalaisen ahdistuksen tentin aikanaan ja Työelämän luin väitöskirjaa varten. En tiedä lukisinko "huvikseni".
Vasemmisto etsii työtä on osa Polemos-sarjaa, joka on kytköksissä General Intellectin lisäksi Tutkijaliittoon. Like on kustantaja eikä tietääkseni päätä kansista. Niistä päättävät ilmeisesti Polemos-sarjan toimittajat. Kansitaiteilija vaihtuu ajoittain. 2006 kirjoissa oli tarkoituksellisesti "halvat" kannet, jotka olivat omalla tavallaan tyylikkäitä. Parempi kuin tämä uusi.
Tarkoitin kansikommentilla Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyttä historiaa, en Vasemmisto etsii työtä -kirjaa (jonka kantta en myöskään ihan tajua).
Siltalan teksti: häneltä julkaistiin jokin aika sitten - noin kuukausi puolitoista - kirja-arvio Hesarissa, jokin työelämää käsittelevä kirja sekin. Tekstissä ei ollut oikein edes kirja-arvion rakennetta ja alkulausettakin piti lukea moneen kertaan, että siitä sai tolkkua, ja siltikään se ei ollut erityisen hyvä ja selkeä lause. En enää tosin muista, mistä siinä oli kyse.
Julkisista esiintymisistä: olisi ehkä pitänyt sanoa, että olen nähnyt häntä vain telkkarissa. Hän puhuu koukeroisesti, ähkien ja narisevasti sekä liian hiljaa, ainakin tv-esiintymisten perusteella. Voin toisaalta kuvitella, että hän hakee hiljaisella äänellään juuri intensiivisyyttä, joka pakottaisi kuuntelemaan tarkasti, mutta se ei toimi televisiossa.
Lähetä kommentti