perjantai 12. joulukuuta 2008

Lisää komparaatioita

Katsoin muutama päivä sitten Denys Arcandin elokuvan The Decline of the American Empire. Vuonna 1986 valmistuneessa tekeleessä seikkailee joitakin samoja hahmoja kuin muutaman vuoden takaisessa Barbaarien invaasiossa. Molemmat leffat ovat mainioita, mutta lisämausteen niihin tuo tapahtumien sijoittuminen yliopistomaailmaan. Muutamat repliikit aukeavat paremmin, jos tuntee hieman viime vuosikymmenten kulttuuriteoreettista keskustelua samoin kuin jotkut asetelmat tuntuvat kutkuttavammilta, jos niitä voi vertailla omiin kokemuksiin yliopistomaailmasta.

Elokuva sai miettimään, mitä yliopistomaailmaan sijoittuvia onnistuneita kirjoja tai elokuvia oikein on. Siis sellaisia, joissa henkilökunta on keskiössä, eivätkä opiskelijat. Huomasin pian, että elokuvista mieleeni tuli vain Yhdysvaltalaisia sellaisia, joissa käsitellään opiskelijoiden ja hieman eriskummallisen opettajan suhdetta. Sen sijaan romaaneista tuli mieleen kolme mielestäni oikein onnistunutta: David Lodgen Mukava homma ja Maailma on pieni sekä Malcolm Bradburyn Mensonge.

Mutta onko olemassa vastaavanlaista suomalaista kirjallisuutta? Dekkarit, joissa murhataan professori, eivät ole tässä nyt olennaisia. Ilmeisesti vastaus on ei, joskin Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuosi ilmeisesti sivuaa aihepiiriä. Sen sijaan meillä on televisioon tehty kulttisarja Sydänten akatemia vuodelta 1998. Molemmilla katsomiskerroilla se tuntunut aivan yhtä ällistyttävän hyvältä. Vertailevan taiteentutkimuksen laitos, dosentti Kim Saraste, amanuenssi Hillevi, kanslisti Terttu ja ne opiskelijat, jotka keksivät lisää komparaatioita tutkimusaiheisiinsa – kanalinnut suomalaisessa taiteessa, vai miten se meni. Kukaan ei voi tosissaan tehdä tuollaista sarjaa, mutta miten kutkuttavan taitavasti nuo epäuskottavat ylilyönnit kuvastavat oikean yliopistomaailman joitakin piirteitä… Ei ole sattumaa, että Lodgen ja Bradburyn tavoin sarjan käsikirjoittajilla ja taustavaikuttajilla on omakohtaista kokemusta yliopistomaailmasta. Saakohan sitä dvd-muotissa? Jos vaikka joulupukki toisi…

En löytänyt sopivaa kuvaa sydänten akatemiasta, joten on tyydyttävä Arcandin elokuvan naishistorioitsijaan, jonka toiminta laittaa ihmissuhteet liikkeeseen (tyypillinen deleuzelainen koostemuuntaja).

5 kommenttia:

Titus kirjoitti...

Miten olisi Malcolm Bradbury, Kingsley Amis, David Lodge, Howard Jacobson ja Andrew Davies? Taitavat olla brittejä kaikki, mutta ainakin Bradbury ja Amis putosivat henkilökohtaisesti hienosti.

Teemu Taira kirjoitti...

Niin... entäs suomalaiset? Jacobsonia ja Daviesia en ole lukenut, Bradbury ei Mensongea lukuun ottamatta taida yltää Lodgen parhaiden tasolle. Vai onko mielessä Bradburylta jokin erityisen toimiva? Ajan mies oli ok, samoin kuin Vaihtokurssit.

Titus kirjoitti...

Onko Ajan mies sama kuin History Man? Varmaan... Se oli ainakin mun mielestä aika jees. Suomalaisista en tiedä. Itsellä olis kyllä paljonkin matskua, mut ei nyt oo toi romaaninkirjoittaminen ihan ensimmäisenä mielessä :).

Teemu Taira kirjoitti...

ajan mies, history man. kyllä.

Juri kirjoitti...

Sori myöhäinen kommentti... Colin Wilsonin isän Angus Wilsonin romaani Epäjumala haudassa (The Anglo-Saxon Attitudes, 195-jotain, suomeksi samoihin aikoihin) on ihan hyvä yliopistoromaani.

Michael Chabonin Wonder Boys, josta on tehty mukiinmenevä leffakin. Mutta meneekö se noihin "yhdysvaltaisiin elokuviin, joissa käsitellään jne."?

Word up: "Tutkiessaan Idän ja Lännen monimuotoisia suhteita 1700-luvulla Wording koki tarpeelliseksi luoda neologismin, joka kuvaisi juuri noita suhteita: arient."