Tutkijan kirja

Jälleen on tilaisuus mainostaa. Juuri ennen joulua ilmestyi Vastapainon uutuus ”Tutkijan kirja”. Teoksen ovat toimittaneet Kirsti Lempiäinen, Olli Löytty ja Merja Kinnunen. Sen perustavana ideana on jakaa tutkijanelämän hiljaista tietoa, jota yliopistomaailma pihtaa käsittämättömällä pieteetillä. Se on tavallaan jatkoa kustantajan aikaisemmille opintoja ja tutkimustyön eri puolia luotaaville kirjoille, kuten ”Iso Gee”, ”Tieteellinen kirjoittaminen” ja ”Tilanteen taju – opettaminen yliopistoissa”. Teos sisältää 26 lyhyttä artikkelia ja johdannon. Kirjoittajia on eri aloilta, yhteensä 31.

Jotkut tekstit kohdentuvat omakohtaisesti siihen, millaista on käytännön tutkimustyö nykypäivän akateemisessa ympäristössä. Toiset tekstit ovat askeleen etäämmällä arkisesta työstä ja keskittyvät johonkin tutkimuksen osatekijään. Oma tekstini on lähempänä jälkimmäistä kategoriaa. Siinä pohdin, millaisia kysymyksiä tulee vastaan nykyajan tutkijoilla.

Artikkelini ”Nykyaikaa tutkimassa” on yhtä mielikuvituksettomasti otsikoitu kuin itse teos, mutta siinä on toivoakseni muutama hyvä pointti erityisesti kahdelle kohderyhmälle: niille, jotka pyrkivät tekemään interventionistista kulttuurintutkimusta sekä niille, joiden tutkimus sivuaa sosiologista aikalaisdiagnoosia. Silti välillä tuntuu, että kirjoitukseni on tyylillisesti ja osin sisällöllisesti oudossa seurassa, jos sitä vertaa esimerkiksi teksteihin, joissa kerrotaan hyvin käytännönläheisesti akateemisesta konferenssikäyttäytymisestä tai tutkimussuunnitelmien hyveistä. Siinä voisi olla enemmän ”hiljaista tietoa”. Jokaiselle jotain, toivottavasti.

Kiireiset aikataulujen kanssa painivat tutkijat vastaavat helposti, ettei ole aikaa lukea tällaista, kun pitää priorisoida: jopa tutkimusaiheen kannalta merkittävimpien kirjojen lukeminen on vielä vähän kesken. Itse pyrin lukemaan laajalti tämän tyyppistä kirjallisuutta. Ne toimivat virikelukemistona hieman samaan tapaan kuin teoreetikkojen elämäkerrat. Ne antavat mahdollisuuden pysähtyä hetkeksi reflektoimaan, millaisessa työympäristössä sitä elellään, millaisessa yhteiskunnallisessa ja historiallisessa tilanteessa, ja miten voitaisiin elellä vähän paremmin. Joskus ne tarjoavat jopa vastauksia pieniin, yksittäisiin mieltä vaivaaviin pulmiin.

Tällä hetkellä olen lukenut yli kolmasosan teoksesta ja jokaisessa tekstissä on ollut jokin virikkeellinen ajatus. Se kai on yksi suositeltavan kirjan kriteeri. Virikkeillä kohti kevättä!