Mitä iloa Twitteristä?

Näinä ”sosiaalisten medioiden” aikoina päätin tutustua Twitteriin. Facebookin käyttömahdollisuudet ja -tarkoitukset on helppo ymmärtää, vaikka suunnittelussa ja toteutuksessa onkin kaikenlaisia hienosäätöongelmia. MySpacen pointti on enemmän mahdollisuudessa kuunnella artisteja ja hankkia infoa – ja kaiken tämän voi tehdä ilman omaa sivustoa. Mutta tuo Twitter on jäänyt arvoitukseksi.

Tunnustan, että olen tiennyt Twitteristä vain kaksi asiaa. Ensiksi sen, että se on mikroblogi, jonne voi laittaa lyhyen viestin ja jossa voi seurata toisten viestejä. Toiseksi sen, että joidenkin mielestä Twitter on kova juttu. En kuitenkaan ollut koskaan nähnyt, miten kyseinen sivusto toimii. Päätin kokeilla.

Eniten mietitytti koko homman rationaalisuus. Toki joku seuraajia etsivä voi käyttää sitä kertoakseen tekemisistään, kun kuulemma nykymaailmassa ”pitää olla kiinnostava”: huomiotalouden kurimuksessa itse tuote ei riitä, jos mitään tuotetta koskaan valmistuukaan. Omasta näkökulmasta sivusto kuitenkin tuntui laulun ikiliikkujalta, josta ei ole muuta hyötyä kuin että sillä voi keittää puuroa. Mihin sitä Twitteriä voi käyttää? Tarvitsin kolme askelta löytääkseni jotain mielekästä.

Ensimmäinen askel: ystävien etsiminen. Löysin vain muutamia sivustolle kirjautuneita tuttuja. Ystävien menemisistä ja tekemisistä pysyy aivan yhtä hyvin perillä toisin keinoin. Twitterissä ei tämän mukaan olisi mitään lisäarvoa; se vain ajaisi saman asian kuin muut vaihtoehdot. Joku saattaisi ehkä laittaa jonkun kiinnostavan linkin.

Toinen askel: tutkijoiden etsiminen. Löysin muutamia, mutta en ollut vakuuttunut heidän seuraamisen tarpeellisuudesta. Ja kenties oman alani tutkijat eivät ole ensimmäisinä testaamassa jokaista nettiin liittyvää hypeä.

Kolmas askel: agendasivustot. Nyt tärppäsi. Selailin käyttäjiä, jotka ajavat jotain asiaa organisaatioiden, verkostojen tai instituutioiden nimissä. Selailin erityisesti ateismisivuja, joista löytyi paljon linkkejä aihetta käsitteleviin uutisiin.

Ergo: minulle Twitter voisi toimia keinona pysyä perillä jostain tarkkaan rajatusta aiheesta tai ilmiöstä, esimerkiksi ateistien kampanjoista ja tempauksista. Toisin sanoen, Twitter auttaisi tutkimusmateriaalin keräämisessä, ja siinä se toimii kenties paremmin kuin muut yksittäiset sivustot. Se olisi vähän kuin kokoelma linkkejä, joita voisi seurata tarvitsematta itse etsiä kaikkia sivuja erikseen. Toisille sivusto tarjonnee muuta iloa. En vain oikein tiedä, mitä se on.

Yksi esimerkki: Englannissa ja Suomessa humanistiyhdistykset ja ateistit ovat rahoittaneet bussimainoksia. Tätä on ollut helppo seurata esimerkiksi sanomalehdistä. Twitterin avulla opin, että Yhdysvalloissa on käynnissä vastaava kampanja. Koska maan asukit ovat enimmäkseen vannoutuneita yksityisautoilijoita eikä joukkoliikenteessä ole kehumista, mainoksen paikka on toinen. Bussien sijaan viestiä välitetään tienvarsimainoksissa. Toistaiseksi kampanjassa on käytetty ainakin kahta iskulausetta. ”Want a Better World? Prayer Not Required.” ja ”Don’t Believe in God? You’re Not Alone.” Tosin jälkimmäinen oli aseteltu siten, että highwaylla kurvailevat jenkit tuppasivat lukemaan sen toisin: ”Et ole yksin… Jumala.”