Vasemmiston tulevaisuus

Vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin odotetusti Paavo Arhinmäki. Nuori ”punavihreä” poliitikko herättää niin kunnioitusta kuin närää sekä vasemmiston kannattajissa että muissa poliittisissa leireissä. Kuvassa on tosin ”punainen Danny”, Daniel Cohn-Bendit, joka tuli tunnetuksi Pariisin punaisena johtajana vuonna 1968 ja josta sittemmin tuli Saksan vihreiden kantava voima. Historiallinen punavihreä, siis. On vähintään mielenkiintoista nähdä, millaiseksi ”uuden” vasemmistoliiton kannatus muodostuu muutaman tulevan vuoden aikana.

Äänestyskäyttäytymiseen vaikuttaa moni asia, mutta minkä tahansa puolueen ehdottomia vahvuuksia on ihmisten arjen ymmärtäminen – taitava vetoaminen arjen huoliin ja ongelmiin sekä suhteellisen jaetut arvot äänestäjien ja käytännön puoluepolitiikan kesken – sekä vankka yhteiskunta-analyysi.

Perussuomalaiset ovat kenties parhaita ihmisten arjen ymmärtämisessä ja arkeen liittyvien huolien ja ennakkoluulojen hyväksikäyttäjiä. Keskustassa ymmärretään maajussien huolia, demareissa (ainoastaan) vakituisessa työsuhteissa olevien etuja. Näillä puolueilla ei kuitenkaan ole vankkaa yhteiskunta-analyysia tukenaan.

Yhteiskunta-analyysissa itse asiassa kokoomus, vihreät ja vasemmistoliiton nuorempi (punavihreä) väki jakaa hyvin pitkälti yleisen käsityksen siitä, miten yhteiskunta toimii tällä hetkellä ja minne se mahdollisesti on menossa. Merkittävä ero on ennemminkin arvoissa ja ihanteissa kuin yhteiskunta-analyysissa.

Vanhassa vasemmistoliitossa jurppi eniten kyvyttömyys ymmärtää yhteiskunnallisia muutoksia ja sitä seurannut menneiden aikojen nostaminen nykyajan riistokapitalismin vaihtoehdoksi. Tässä asiassa vasemmistoliitto ei juurikaan poikennut demareista. Yhtenä esimerkkinä olkoon perustulon periaatteellinen vastustaminen (”ei siitä mitään tule, jos ei töitä tee, prkl!” ) ja toisena työpaikkojen suojeleminen (työpaikkojen sijaan pitäisi suojella ja tukea ihmisiä/työläisiä).

Arhinmäki edustaa nuorta ja punavihreää vasemmistoliiton siipeä, juuri sitä, jolla on mielestäni muita siipiä parempi käsitys yhteiskunnallisesta muutoksesta. Suurin haaste on onnistua artikuloimaan se ihmisten arkeen. Nuorten kohdalla siinä ei ole vaikeuksia, mistä todisteena on vasemmistoliiton voimistunut kannatus nuorten parissa. Miten ”uudistuva” vasemmistoliitto puhuttelee Arhinmäen johdolla vanhempaa väkeä, onkin puolueen lähitulevaisuuden haaste. Punaisten ja vihreiden välillä keikkuvat nuoret voivat nyt helpommin kallistua vasemmistoliiton suuntaan, mutta samalla pitäisi varmistaa, etteivät muut puoluetta perinteisesti äänestäneet siirry perussuomalaisten ja demareiden kannattajiksi.

*

Suomessa vain harvat tietävät, miten mutkikasta ulkomailla asuvan äänestäminen on. Kuntavaaleissa äänestäminen olisi vaatinut matkustamista Lontooseen. Europarlamenttivaaleissa olisi riittänyt matka Manchesteriin, jossa oli mahdollisuus äänestää ennakkoon täsmälleen yhtenä päivänä viiden tunnin ajan. Kun äänioikeus on niitä harvoja ulkomailla asuvan oikeuksia Suomessa, sekin on pitänyt tehdä käytännössä vaikeaksi. Ammattiyhdistystähän ei kiinnosta pätkääkään ulkomailla työskentelevän tilanteen tukeminen – ei edes Suomeen palatessa. Suomalaisen terveydenhuollon ulkopuolelle ulkomailla työskentelevä siirtyy melkein automaattisesti. Kelalla oli jopa otsaa pyytää palauttamaan eurooppalainen terveydenhuoltokortti. Eivät kai he tosissaan luule, että alan maksaa postikuluja siitä hyvästä.