Kirjoitin kerran aikaisemmin kepeää johdattelua brittilehtiin (20/1/2009). Nyt tulee jatkoa – puhdasta asiaa eikä yhtään kuivaa vitsiä.
Jos ystäväni lukevat jotakin brittiläistä sanomalehteä, kyse on lähes poikkeuksetta the Guardianista. Seuraava johdanto näyttää, miten poikkeava lehti se on.
Englannissa on lukuisten paikallislehtien lisäksi 10 merkittävää maanlaajuista päivälehteä. Ne voidaan jakaa kahteen osaan: laatulehtiin (quality broadsheet) ja tabloideihin.
a) Laatulehdet suurimmasta levikistä pienimpään:
1. Daily Telegraph, 2. The Times, 3. The Financial Times, 4. The Guardian, 5. The Independent
b) Tabloidit suurimmasta levikistä pienimpään:
1. The Sun, 2. Daily Mail, 3. Daily Mirror, 4. Daily Express, 5. Daily Star
Daily Sportia ei yleensä edes lasketa sanomalehdeksi, sillä se sisältää vain urheilua, vähäpukeisten naisten kuvia ja puhelinnumeroita, joihin soittamalla köyhtyy.
Laatulehtien yhteenlaskettu levikki on suunnilleen sama kuin toiseksi suurimman tabloidin, Mailin. Suurimman laatulehden, Telegraphin levikki on hieman suurempi kuin pienimmän tabloidin, Starin.
Poliittisesti lehdet jakautuvat siten, että Mirror, Guardian ja yllättäen Financial Times ovat selkeimmin Labour-puolueen kannattajia. Telegraph on yksiselitteisesti konservatiivien puolella. Muut ovat olleet ambivalentteja vaaleissa ainakin kerran viimeisen 18 vuoden aikana.
Yksi suurimpia siirtoja kentällä on ollut the Sunin liike konservatiivien leiristä Labourin ja erityisesti Blairin kannattajaksi 1990-luvun lopulla. Tällöin on kuitenkin huomattava, että Blairin johtama talouspolitiikka oli hyvin oikeistolaista. The Sun piti myös Irakin sodasta, joskin Blairin euromyönteisyys koettiin ongelmalliseksi. Olisi suurta liioittelua väittää the Sunin sijoittuvan poliittisesti keskustasta vasemmalle. Lisäksi lehden sisäislukija, jota houkutellaan esiin kirjoittamalla usein ”me”, on kohtuullisen arvokonservatiivi valkoinen kristitty.
Lukijoiden poliittisen kannan mukaan jaoteltuna kuusi kymmenestä on konservatiivilukijoiden suosiossa. Näitä ovat Telegraph, Express, Mail, Times, Financial Times (huolimatta lehden Labour-linjasta) ja Sun. Konservatiivisesta Labourin kautta epätietoiseksi muuttunut Star on Labourin kannattajien suosiossa, samoin kuin Mirror ja Guardian, jolla on kaikista lehdistä prosentuaalisesti vähiten konservatiivilukijoita (noin 5 %). Independentin lukijakunnassa on hieman enemmän liberaalidemokraatteja kuin Labourin tukijoita.
Kymmenen sanomalehden yhteislevikki on hieman alle 11 miljoonaa. Levikistä lähes 70 prosenttia on konservatiivisesti painottuneiden lehtien, jos hyväksytään tulkinta, jonka mukaan The Times ja the Sun ovat väljästi konservatiivien leirissä huolimatta viimeaikaisesta tuesta Labour-puolueelle. Ainakaan kukaan ei vakavissaan puhu The Timesista tai the Sunista vasemmistolaisina lehtinä.
Entä loput? Selvästi konservatiiveista poikkeavien levikki on alle 20 % (Mirror, Guardian, Independent). Financial Timesia on vaikea laittaa samaan joukkoon, samoin kuin Daily Staria, joka Labour-lukijakunnastaan huolimatta on viime aikoina pidättäytynyt tukemasta kumpaakaan suurta puoluetta. Tämä on tilanne aikana, jolloin poliittisen kentän painopiste on siirtynyt isoin askelin pois konservatiiveista. Mitähän tapahtuu seuraavaksi, kun Labour on aikamoisessa kriisissä?
The Guardianin levikki on noin 3 prosenttia kymmenen suuren potista. Se on laadukas ja ehkä levikkiään vaikutusvaltaisempi ja puhutumpi lehti, mutta se ei edusta keskimääräistä brittilehdistön sisältöä. Se edustanee kuitenkin tuttavapiirini poliittista sijoittumista ja arvomaailmaa paremmin kuin muut lehdet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti