Viime vuoden lopulla ilmestynyt suomenkielinen valikoima Slavoj Žižekin tekstejä, ”Pehmeä vallankumous”, sisältää muiden muassa alkujaan ”Tarrying with the Negative” -teoksessa julkaistun ”Nauti kansastasi niin kuin itsestäsi!”, joka havainnollistaa nautinnon (jouissance) roolia kansallismielisyyden ja rasismin ymmärtämisessä.
Nautinnon alleviivaaminen asettuu kriittiseen suhteeseen sen ajatuksen kanssa että kansa tulkittaisiin vain satunnaiseksi diskursiiviseksi rakennelmaksi. Žižekin tulkinnassa esimerkiksi yhteisön subjektit järjestävät nautintonsa kansallisten myyttien avulla; kansalliset myytit antavat rakenteen yhteiskunnallisille käytännöille, joissa nautinto aineellistuu.
Ajatus konkretisoituu ehkä selvimmin pohdittaessa suhdetta toisiin. Toiset ovat niitä, jotka uhkaavat varastaa nautintomme tai joilla on pääsy johonkin salaiseen nautintoon (pääsy, jota meillä ei ole). Syyttämällä toista kätketään tässä tulkinnassa kastraation/puutteen alkuperäisyys, se, ettei nautintoa koskaan ollutkaan: nautinto on aina jo varastettua.
Toisen häiritsevä nautinto tulee esiin esimerkiksi oudolta haisevassa ruuassa, äänekkäässä musiikissa ja tanssissa sekä väärässä asenteessa työhön. Kansat, esimerkiksi suomalaiset, ovat pirullisen nopeita siinä, miten siirrytään syyttämästä toista työn välttelystä sen varastamiseen. Molemmissa tapauksissa toinen estää meitä nauttimasta: työn välttelyssä toinen estää kansan vaurauden lisääntymistä ja työn varastamisessa meidän henkilökohtaista hyvinvointia.
Toisten äänekäs musiikki ja tanssi olisi näin ajateltuna pääsyä salaiseen nautintoon. Samasta kielisi kummalliset kiellot, joita noudattamalla toinen varmistaa suuremman ja salaisen, meidän ulottumattomissa olevan nautinnon.
Ja ne oudot tuoksut, joita joudumme sietämään toisten kokkaillessa…
Järkevä vastaväite kuuluisi: mutta kun haju oikeasti häiritsee ja aiheuttaa päänsärkyä. Žižekin vastaus noudattaisi todennäköisesti Lacanin ajatusta, jonka mukaan naistaan petollisuudesta epäilevän miehen mustasukkaisuus on patologista, vaikka nainen pettäisi. Muutettavat muuttaen, suhtautuminen toisen oudolta haisevaan ruokaan olisi esimerkki nautintovarkaudesta, vaikka se aiheuttaisikin päänsärkyä.
Oletettavasti Žižek luottaisi teoreettiseen vastineeseen, mutta joskus olisi hyvä käydä empiiristen esimerkkien kautta, sillä ne saattavat tarjota muutakin kuin välineitä teoreettisen kehitelmän romuttumiseen.
Kun uskonnollista syrjintää tutkittiin Englannissa ja Walesissa, yhtenä teemana olivat uskonnollisten ryhmien palvontapaikkojen rakentamiseen liittyvät kiistat. Tutkimuksessa kävi ilmi, että erästä hindutemppelin rakentamista vastustaneet paikalliset valittivat ruuanlaittoon liittyvistä tuoksuista. Tosin kävi myös ilmi, että tuolloin kukaan ei vielä asunut temppelissä eikä varsinkaan kokkaillut. Mitä muuta valitukset ovatkaan, niitä voitaisiin tulkita esimerkkeinä nautinnosta, joka uhataan varastaa (monokulttuurin idealisoima rauhallinen ympäristö) tai johon toisella on salainen pääsy (eksoottinen ateria).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti