Vaalit ovat täällä, nyt. Siksi on aika pienen päivityksen. Aikaisemmin olen kuvannut sanomalehtien poliittisen sijainnin. Uudet vaalit muuttavat asetelmaa hiukan. Seuraavassa on tiivistelmä nykyisestä tilanteesta. Vaaleissa 2010 lehti x kannattaa puoluetta y:
Sun: konservatiivit. Hyvästi Labour, se olikin erikoinen suhde populistiselta ja taantumukselliselta lehdeltä.
Times: konservatiivit. Hyvästi Labour, se olikin erikoinen suhde laadukkaalta mutta taantumukselliselta (tai positiivisemmin: perinnetietoiselta) lehdeltä. Murdoch on puhunut.
Telegraph: konservatiivit, epävirallisesti. Mikään ei ole muuttunut.
Star: konservatiivit, epävirallisesti. Hyvästi Labour, hyvästi aito epätietoisuus.
Mail: virallisesti puolueeton, mutta Labour ja Lib.dem -kriittinen, joten jäljelle jää konservatiivit, kuten ennenkin.
Daily Express: konservatiivit, edelleen, epävirallisesti. Sunnuntainen Sunday Express kannattaa konservatiiveja avoimesti.
Financial Times: virallisesti puolueeton, Labour-kriittinen. Hyvästi Labour, seuratkaa lukijakuntaa, konservatiiveja.
Guardian/Observer: Liberaalidemokraatit. Lehti ilmoitti Sunnuntaina (2.5) kantansa. Hyvästi Labour.
Independent: virallisesti päättämätön, käytännössä liberaalidemokraatit. Sunnuntaina (2.5.) lehti julkaisi PP Peteliuksen ”omituinen höpöttäjä” hahmoa muistuttavan kirjoituksen, jossa se selitti, miksi se ei avoimesti puolusta liberaalidemokraatteja. Perustelut liittyivät vaalitapaan ja lehden kannattamaan vaaliuudistukseen. Kuvio oli monimutkainen, tyyliin ”epäilemättä kuitenkin toisaalta…”
Mirror: Labour, edelleen. Ainoa selvä Labourin tukija. Cool Britannian ja kolmannen tien loppu häämöttää. Ehkä Anthony Giddens löytää aikaa yhteiskuntateorialle.
Lehdet eivät äänestä, mutta truismista ei seuraa, etteivät lehtien kannat ennakoisi vaalitulosta. Torstaina nähdään, miten britit äänestävät, mutta Labourin lampusta on öljy loppumassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti