John Pilgerin kenties tunnetuin dokumenttisarja koskee Kamputsean tilannetta Vietnamin sodan jälkeisestä ajasta 1990-luvulle saakka. Dokumenttielokuvat sijoittuvat vuosille 1979–1993. Niitä yhdistää Pol Potin hallinnon kritisointi ja sen jälkeisen ajan kaksinaamaisuus: Pol Potin yhteistyökumppanit nousivat valtaan ja länsimaat tukivat heitä.
Kun teokset katsoo peräjälkeen, on helppo huomata, miten samat haastattelut toistuvat ja miten samaa kuvamateriaalia on kierrätetty enemmän kuin laki sallii. Siitä huolimatta sarja on erittäin merkittävä kantaaottavien dokumenttielokuvien historiassa.
Taustaksi: Kambodžan (kuten nimi nykyään ilmeisesti kirjoitetaan) kommunistit, ns. punakhmerit aloittivat kapinan 1967–1968 Kamputsean johtoa vastaan ja sisällissodan jälkeen valtaan tuli Pol Pot vuonna 1975. Sisällissodan aikana Yhdysvallat tunki viiden Hiroshiman verran pommeja Kamputseaan. Sitten pommitus taukosi ja metsästä tulivat voittajat: punakhmerit.
Pol Potin aikana teloitettiin arviolta puoli miljoonaa ihmistä. Lisäksi moni kuoli vankiloissa. Asukasluku oli vuonna 1979 pudonnut kahdeksasta miljoonasta hieman yli viiteen miljoonaan. Yhdysvallat edesauttoivat Pol Potin hallinnon menestystä sisällissodassa ja myöhemmin säilymistä, koska kävivät omalla tavallaan edelleen Vietnamin sotaa, estäen näin Pohjois-Vietnamin kanssa liittoutuneiden kamputsealaisten pyrkimykset syrjäyttää Pol Pot.
Kuvion seuraamista sekoittavat punakhmerit, joista osa oli Pol Potin puolella ja osa vastaan, mutta yritetään pysyä kärryillä.
Year Zero – The Silent Death of Cambodia (1979)
Pol Potin aikana loikkarit jakoivat tietoa Kamputseasta, mutta Pilger oli yksi niistä, jotka tekivät asiaa tunnetuksi länsimaissa sen jälkeen kun vietnamilaiset tunkeutuivat Kamputseaan tammikuussa 1979. Vielä saman vuoden aikana – 30. lokakuuta – esitettiin ensimmäinen dokumentti, jonka nimessä vuosi nolla viittasi uuden ajan alkuun (Kamputseassa ”vuosi nolla” viittasi vuoteen 1975 eli Pol Potin kauden alkuun, jolloin Kamputseasta alettiin tehdä uusagraaria maata). Pilgerin missiona oli maan saattaminen takaisin ”inhimillisyyden kartalle”
Dokumentti selvittää Kamputsean tilannetta kritisoiden Pol Potin punakhmerien hirmuhallintoa sekä länsimaiden välinpitämättömyyttä. Punakhmerien nousun taustalla oli, kuten jo tuli mainittua, Nixonin Yhdysvaltojen päätös pommittaa maata vuonna 1969. Pol Potin valtaannousua seurasi ensiksi Kamputsean Auschwitz ja sen jälkeen nälänhätä, joka jatkui pitkään ja jonka lievittämisestä länsimaat – YK mukaan lukien – eivät vain kieltäytyneet vaan myös estivät sen.
Teos sisältää rajua kuvamateriaalia lapsista, jotka kärsivät nälästä ja ravinnonpuutteeseen liittyvistä sairauksista, jotka länsimaissa hoidettiin yksinkertaisella lääkityksellä. Pilger toteaa dokumentin loppusanoissa: Voitte olettaa, että suurin osa tässä näkemistänne ihmisistä on jo kuollut.
The British Film Institute (BFI) on nimennyt dokumentin yhdeksi kymmenestä vaikutusvaltaisimmasta 1900-luvun dokumenttielokuvasta. Suurin syy tähän on se, että pari päivää teoksen esittämisen jälkeen Birminghamin ATV-televisiokeskukseen tuli 40 säkillistä postia, sisältäen muun muassa 26000 kirjettä. Keskus keräsi rahaa noin miljoona puntaa kahdessa viikossa, enimmäkseen pieninä lahjoituksina. Anekdootti kertoo, että mukana oli bristolilaisen bussikuskin yhden viikon palkka varustettuna kirjeellä: ”Tämä on Kamputsealle.”
Cambodia – Year One (1980)
Vuosi edellisen dokumentin jälkeen. Sisältö on samaa punakhmerien lyttäystä sekä länsimaiden ja Kiinan tuen kritisointia. Kiitosta saavat länsimaiden tavikset, jotka äänestivät pelimerkeillään Kamputsean kansan ja nälänhädän vähentämisen puolesta.
Yksi syy Pilgerin pikaiselle paluulle oli Yhdysvaltojen hallituksen linjaan sopinut huhu, jonka mukaan vietnamilaiset toteuttivat kansanmurhaa Kamputseassa. Dokumentti kuitenkin näyttää, että länsimaiden apu on saanut paljon hyvää aikaan samoissa sairaaloissa, joissa lapset tekivät kuolemaa edellisessä dokumentissa.
Cambodia – Year Ten (1989)
Teos kertaa punakhmerien nousun valtaan. Pilger myös korostaa, että YK tuki punakhmerejä Pol Potin ajan jälkeen, mikä on suunnilleen sama kuin olisi tuettu natseja Saksassa Hitlerin jälkeen – sillä erotuksella, että Pol Pot oli edelleen elossa ja faktisesti osa punakhmerejä. Eräs avustustyöntekijä toteaa, että kun hän haastatteli brittipoliitikkoa Thaimassa punakhmerien tukemisen ongelmallisuudesta, vastauksena oli, että Kamputseassa on vain 8 miljoonaa ihmistä – suhteemme Kiinaan ja Yhdysvaltoihin on tärkeämpi.
Tämäkin oli tärkeä esityshetkenään. Tuhannet kirjoittivat brittiparlamentaarikoille kertoakseen, etteivät tue hallituksen Kamputseaan kohdentuvaa politiikkaa. Ruotsin ulkoministeri soitti Pilgerille kertoakseen, ettei Ruotsi tue enää Pol Potin liittolaisia YK:ssa.
Cambodia – Year Ten Update (1989)
Päivitys esitettiin vain kolme viikkoa edellisen jälkeen. Siinä välissä oli YK:n äänestys, jossa päätettiin, kannatetaanko Pol Potin aikaisen hallinnon keskeishahmoja myös nykytilanteessa (1989). Reilusti yli sata maata äänesti puolesta. Vastaan äänesti 17 ja 12 pidättäytyi äänestämästä. Suomi, jos oikein ymmärsin nopeasti ruudulla vilahtaneesta listasta, ei äänestänyt (en ole varmistanut Suomen ratkaisua mistään virallisemmasta lähteestä).
Cambodia – The Betrayal (1990)
Dokumentissa käsitellään länsimedian sekä Yhdysvaltojen ja Kiinan yhteistyön toimeenpanemaa punakhmerien ja Pol Potin maineenpalautusta. Menneitä ei hyväksytty, mutta satojen tuhansien murhien taakkaa kevennettiin puhumalla kansamurhan sijaan ihmisoikeuksien loukkauksista ja menneiden aikojen poliittisista käytännöistä.
Varsinaisesti keskiössä on kuitenkin asekauppa. Punakhmerien aseet tulivat maan puolustusministerin mukaan paitsi Kiinasta – mikä oli yleistä tietoa – mutta myös Ranskasta, Länsi-Saksasta ja – Heja Sverige! – Ruotsista.
Kun Pilger yrittää selvittää Yhdysvaltain johdon näkemyksiä heidän Kamputsean politiikasta, johto päättää olla vastaamatta. Ilmeisesti periaatteena oli, ettei televisiolle anneta mitään kommenttia. Todistusaineiston avulla Pilger kuitenkin osoittaa, että Yhdysvallat ja Britit eivät vain tukeneet punakhmerejä, vaan myös kouluttivat joukkoja Malesiassa.
Return to Year Zero (1993)
Paluu vuoteen nolla erittelee Pol Potin ja punakhmerien uutta nousua 1990-luvun alussa YK:n läsnäolon seurauksena ja kansainvälisen yhteisön kykenemättömyyttä toimia miinojen raivaamisen puolesta. Vakuuttavinta antia on kuvamateriaali siitä, kun vanhat vallanpitäjät osallistuvat YK:n paraateihin kunniavieraina ja kadulla kansa yrittää lynkata samaiset henkilöt. Se osoittaa juovan kansan mielipiteen ja YK:n preferenssien välillä. Lisäksi dokumentti näyttää, miten Britit jatkoivat Kamputseassa sotakoulutusta kaksi vuotta sen jälkeen kun he virallisesti väittivät lopettaneensa sen. Tunnetusta miinatilanteesta – yhtä paljon miinoja maassa kuin asukkaita – eräs haastateltava toteaa: Kamputsea puretaan miinoista jalka kerrallaan.
*
Ja mitä sen jälkeen tapahtui? Pol Pot sekä punakhmerit taistelivat liittoumahallitusta vastaan vuoteen 1996 asti. Punakhmerit vangitsivat Pol Potin ja hänet tuomittiin elinikäiseen kotiarestiin. Huhtikuussa 1998 punakhmerien armeijan päällikkö Ta Mok pakeni metsiin hallituksen uuden hyökkäyksen vuoksi. Hän vei Pol Potin mukanaan ja muutamaa päivää myöhemmin Pol Pot kuoli, kuulemma sydänkohtaukseen.
Uskonnon asemaa Pilger ei dokumenteissaan pohdi sen syvällisemmin. Pol Pot oli muuten entinen buddhistimunkki. Tosin kun hän pääsi valtaan, buddhistimunkkeja tapettiin urakalla eivätkä muutkaan uskonnot jääneet toimimaan raunioituneissa katedraaleissa.
Käsitykseni mukaan merkittävin mutta heikosti dokumentoitu asiakritiikki, joka Pilgeriä kohtaan on tässä yhteydessä esitetty, koskee ruusuisen kuvan antamista Vietnamista. Ehkä vietnamilaiset hankaloittivat avustusten pääsyä Kamputseaan, ehkä eivät. Pilgerin puolustukseksi on kuitenkin toistettava hänen strateginen näkemys maan avustamisesta: kamputsealaiset voitiin pelastaa vain yhteistyöllä Vietnamin kanssa.
Dokumenttien lisukkeeksi sopii Killing Fields -elokuva. Ja näiden jälkeen voi katsoa ideologiakriittisin silmin esimerkiksi elokuvat Kauriinmetsästäjä, Rambo II ja Suoraa toimintaa. Yhdysvalloissa Vietnam nähtiin edelleen vihollisena ja tämä heijastui myös Hollywoodissa usean vuoden ajan.
Ääniraidaksi sopii Dead Kennedysin Holiday in Cambodia, joka löytyy hyllystäni seitsemäntuumaisena vinyylisinglenä (kuvassa kuitenkin iskevämpi 12-tuumaisen kansi). Tekstin mustiinpukeutuvat viittaavat pääosin teini-ikäisiin punakhmereihin, jotka pukeutuivat mustaan marssiessaan maan pääkaupunkiin Phnom Penhiin vuonna 1975.
Well you’ll work harder
With a gun in your back
For a bowl of rice a day
(…)
It’s a holiday in Cambodia
Where people dress in black
A holiday in Cambodia
Where you’ll kiss ass or crack
Pol Pot, Pol Pot, Pol Pot, Pol Pot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti