Honkoa lukemassa

Lueskelin eräinä päivinä Lauri Hongon suomenkielistä klassikkoteosta Uskontotieteen näkökulmia (1972) tehdessäni luentoja. Honko oli professori opiskeluaikanani, mutta virkaa hän hoiti vain viimeisen syksyn ennen siirtymistä eläkkeelle vuoden 1997 alussa.

Honko ei opettanut minua muuten kuin muutaman kuukauden ajan graduseminaarissa. Vein hänelle yhden esseeksi tarkoitetun tekstin, mutta Lauri vaati, että teen siitä seminaariesitelmän. Suostuin, ja pidin esitelmäni heti graduseminaarin alkajaisiksi syksyllä.

Muuten en pahemmin ollut tekemisissä vuonna 2002 yllättäen kuolleen professorin kanssa. Olen toki ymmärtänyt hänen merkityksensä tieteenalalla, mutta kenties tutkimusaiheiden erilaisuuden vuoksi en ole kovin usein viittaillut Honkoon. Nyt kuitenkin siirtymäriittejä käsittelevässä artikkelissa oli jotain pysäyttävää. Honko kirjoittaa (sivulla 155):

”Kun yhteisörakenteessa tapahtuva muutos on pantu näytteille ja kun sille on hankittu kollektiivinen hyväksymys, on riitin tarkoitus saavutettu. Tämä aspekti jää usein havaitsematta niiltä uskontotieteilijöiltä, jotka kiinnittävät päähuomion äitiä ja lasta uhkaaviin supranormaaleihin olentoihin ja voimiin.”

Tämä on oivaltava huomio. Se haastaa sellaisen uskontotieteen, jossa keskitytään uskomusolentoihin ja niihin liittyviin uskomuksiin. Honko jatkaa:

”Analyysi tapahtuu tällöin yksipuolisesti kansanomaisen ajattelun tasossa, ja tapojen selityksiksi hyväksytään ne perustelut, joita uskovan yhteisön jäsenet itse antavat. Esimerkkimme kohdalla tämäntyyppinen analyysi johtaisi seuraavaan päätelmään: toinen eristyskausi on olemassa siksi, että uskotaan [auringon lähellä sijaitsevan taivaankappaleen] Keirtin voivan vahingoittaa äitiä ja lasta.”

Honko muistuttaa, ettei yhteisön jäsenten omat uskomukset ole selitys. Niiden tunteminen on olennaista, mutta niihin ei tule jäädä jumiin. Honko tarjoaa sosiaalisiin funktioihin keskittyvän lähestymistapansa vaihtoehtoiseksi selitykseksi, sille, miksi eteläintialaisen Toda-kansan parissa raskaana olevilla naisilla on eristysjaksoja. Raskaana olevat naiset siirtyvät liminaalivaiheen kautta statuksesta toiseen, arvostettuun äidin rooliin. Honko toteaa:

”Keirt ei kuitenkaan ole muuta kuin erään normin sanktio, vahvike. Ja erittäin usein itse normit ovat vanhempia kuin niiden supranormaalit perustelut.”

Voilà! Toisinaan, kenties ”erittäin usein”, supranormaalit perustelut syntyvät tukemaan jo olemassa olevaa sosiaalista normia. Tämä mahdollisuus sulkeistetaan, jos tutkitaan vain sitä, millaisia supranormaaleja olentoja ihmisten uskomusjärjestelmiin kuuluu.