Lukupiiri 2.0.

Lukupiirit on hyvä ja sosiaalinen tapa oppia. Niitä käytetään oppilaitoksissa aivan liian vähän. Toisaalta niitä voi organisoida myös omatoimisesti. Itse olen hyötynyt paljon lukemistojen ympärille jäsentyvistä keskusteluista kasvotusten kavereiden kanssa, vaikka olen osallistunut lukupiireihin aivan liian vähän. Nykyteknologia mahdollistaa myös toisenlaiset toimintamuodot.

Viime syksystä alkaen olen ollut osa Culture on the Edge -lukupiiriä. Samalla porukalla on julkaisusarja ja blogisivusto, joiden sisältöihin lukupiiristä pyritään saamaan inspiraatiota. Porukka koostuu pääosin uskontotieteilijöistä.

Kasvotusten tapaavasta lukupiiristä poiketen tämä kokoontuu verkossa sopivin väliajoin. Tapaamiseen käytetty ohjelma (Zoom) toimii melko hyvin – ääni kuuluu ja samalla näkee toisten kasvot ruudulla. Keskustelut myös nauhoitetaan, jos joku jäsenistä ei pääse osallistumaan tapaamiseen.

Lukupiirin jäsenet ovat enimmäkseen yhdysvaltalaisia tutkijoita, mutta mukana on muutamia eurooppalaisia. Lukupiirissä luetaan pääosin artikkeleita ja kirjoja, jotka eivät ole uskontotiedettä.

Syksyllä luimme sosiologi Rogers Brubakerin teoksen Trans: Gender and Race in an Age of Unsettled Identities (2016) ja historiateoreetikko Hayden Whiten Tropics of Discourse (1978). Keväällä aloitimme lukemalla uskontotieteilijä David Chidesterin artikkelin ”Anchoring Religion in the World: A Southern African History of Comparative Religion” (1996), jossa tiivistyy hänen teoksensa Savage Systems: Colonialism and Comparative Religion in Southern Africa (1996), sekä antropologi Sherry Ortnerin naistutkimuksellisen klassikkotekstin ”Is Female to a Male as Nature is to Culture” (1972). Näistä keskustelimme yhdessä, yrittäen löytää yhtenäisyyksiä ja eroja. Keväällä on vielä tulossa filosofi Manuel DeLandan A New Philosophy of Society (2006).

Lukupiirin yhtenä ideana on, että opitaan avaamaan uskontotiedettä muiden tieteenalojen suuntaan. Siksi se ei keskity uskontotieteeseen. Näin muiden ehdotuksista ja valinnoista voi löytää uutta ja kiinnostavaa lukemistoa tai syyn palata johonkin vanhaan tuttuun. Jos ehdottaa tekstejä itse, saa kuulla, mitä muut saavat itselle tutuista jutuista irti.

Samalla kun oppii teksteistä, oppii myös keskustelijoista. Jos vain lukee kollegojen julkaistuja tekstejä, tuntee heidän ajatteluansa vähemmän kuin tilanteessa, jossa on myös vapaamuotoista keskustelua vaihtelevista teksteistä ja teemoista. Tämän lukupiirin koostumuksen vuoksi on mahdollisuus oppia myös amerikkalaisesta yliopistomaailmasta ja siitä, miten kollegat lähestyvät asioita.

Ryhmän Culture on the Edge -blogiin en ole toistaiseksi kirjoittanut, lähinnä siksi, etten ole löytänyt riittävästi aikaa. Lukupiirikokoontumiset ovat riittäneet toistaiseksi.

Vaikka suurin osa porukasta on yhdysvaltalaisia uskontotieteilijöitä, lukupiirissä on mukavalla tavalla vaihtelua osallistujien ”akateemisessa iässä”. Mukana on väitöskirjantekijöitä, väitelleitä, tenurensa juuri aloittaneita ja vakiintuneita professoreja. Mukana on ensimmäiset artikkelinsa juuri julkaisseista alan tunnetuimpiin professoreihin (tunnetuimpana Russell T. McCutcheon).

Jos tämän lukupiirin muoto on ”2.0.” suhteessa kasvotusten tapahtuvaan versioon, niin voisi ajatella, että ihmiset ovat kuitenkin muuten tuttuja. Ei välttämättä. Itse olen tavannut lukupiirin osallistujista vain noin kolmasosan digiympäristöjen ulkopuolella, lähinnä konferensseissa.

Tietenkin tällaisten lukupiirien organisointi vaatii enemmän työtä kuin kasvotusten toteutettavat lukupiirit. Siksi tällainen lukupiiri ei korvaa perinteistä versiota, vaan tarjoaa hieman toisenlaisen ympäristön ja mahdollisuuden oppimiselle.

Culture on the Edge -blogi löytyy täältä: https://edge.ua.edu/