Henkisyys mielletään joskus ”hörhöilyksi”, mutta useimmiten sillä on nykyään myönteisempi kaiku kuin uskonnolla. Ihmiset mieluusti kertovat olevansa henkisiä, mutta eivät uskonnollisia. Toisinaan mietityttää, miksi ja miten tällainen puheavaruus on muotoutunut nykyisenlaiseksi. On varmasti olemassa useita uskottavia ja kilpaileviakin selityksiä. Yksi mielenkiintoisimmista on kuitenkin kapitalismia koskevat muutokset.Karkeasti yksinkertaistaen: kolonialistinen kapitalismi kulki käsi kädessä kansallisvaltioiden uskontoinstituutioiden kanssa. Nykyinen imperialistinen globaalikapitalismi kulkee käsi kädessä heikosti institutionalisoitujen ja vähemmän aluesidonnaisten henkisyyksien verkostojen kanssa. Siinä missä edellinen on kriittisten uskontotieteilijöiden perusteellisesti tutkima aihe, jälkimmäisestä on lähinnä teoreettisia hahmotelmia ja muutamia aihetta läheisesti sivuavia empiirisiä tutkimuksia.
Olen käsitellyt aihetta juuri ilmestyneessä artikkelissa kapitalismista ja henkisyydestä, teoksessa Postmodern Spirituality (Donner Institute 2009). Siinä käyn läpi neljä tutkimuskirjallisuudessa esiintyvää tapaa ymmärtää kapitalismin ja henkisyyden suhde.
1. Kulutushenkisyys. Henkisyyden muodot tukevat kulutuskapitalismia.
2. Yksilöllistävä henkisyys. Henkisyyden muodot tukevat yksilökeskeisyyttä, mikä puolestaan sopii sellaiseen kapitalismiin, jossa sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ole prioriteetti.
3. Globaalikapitalismia täydentävä henkisyys. Henkisyys auttaa sietämään stressaavaa ja kiireistä elämäntahtia ja on sikäli globaalikapitalismin ideologinen täydennys eikä vastarintaa.
4. Edistyksellinen henkisyys. Henkisyys on antikapitalistista, joskin tälle näkemykselle on vaikea löytää esimerkkejä. Kantaa tukemaan annetut esimerkit ovat pikemminkin arvoliberaalia kuin antikapitalistista.
Näkemykseni mukaan edellä mainitunlaisissa tutkimuksissa keskitytään joko kapitalismiin ilman henkisyyksien empiiristä tuntemusta tai henkisyyksien muotoihin ja arvoihin vailla perusteellista käsitystä kapitalismin toimintalogiikasta. Tulevaisuuden haaste on näiden ulottuvuuksien yhdistäminen. Alustavia pitkospuita siihen löytyy lisää artikkelistani, mikäli sattuisi kiinnostamaan.
3 kommenttia:
Hei, tekstisi heratti monia ajatuksia ja kommentteja, joista laitan tahan pari.
On totta, etta termi "henkisyys" herattaa nykymaailmassa huomattavasti positiivisempia assosiaatioita kuin termi "uskonto". Mihin uskonto esimerkiksi Suomen kontekstissa assosioituu? Ainakin hurmahenkiseen fundamentalismiin, dogmaattisuuteen, vahemmistojen sortoon seka moraaliseen konservatismiin. Tai sitten uskonto herattaa latteita mielikuvia muutamasta ihmisesta istumassa hiljaa kirkon penkilla vakavahenkista saarnaa kuuntelemassa. Taman valossa en pida yllattavana sita, etta yhtaalta "henkisen polun kulkijat" ja toisaalta "perusluterilaiset" (jotka eivat perusta kirkon opeista, kayvat kirkossa vain haissa ja hautajaisissa, mutta jotka kuitenkin valitsevat kuulua kirkkoon ja usein uskovat joihinkin transsendenssin muotoihin tai transsendentaalisiin arvoihin) ovat haluttomia mieltamaan itsensa uskonnollisiksi. Yleensahan ihmiset tuntuvat pikemminkin korostavan sita, etta "tasta tai tuosta seikasta huolimatta en ole uskonnollinen".
Omassa tutkimusaineistossani enemmisto haastattelemistani suomalaisista "henkisista ihmisista" ajatteli myos varsin vasemmistolaisesti korostaen esimerkiksi sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja kulutusyhteiskunnan kritiikkia. Ottaen huomioon vasemmiston kirkkoa (ja uskontoa ylipaansa) perinteisesti tuntemat antipatiat, olisi mielestani varsin yllattavaa, mikali uskontoja instituutioina kritisoivat "vasemmistohenkisesti" (!) ajattelevat ihmiset, jotka kuitenkaan eivat mahdu sekularismin kategorian sisalle, haluaisivat kayttaa itsestaan termia "uskonnollinen". Tama siita huolimatta, etta monet haastateltavistani suhtautuivat eri syista kriittisesti myos termiin "henkisyys".
Yllattavana (ja sangen mielenkiintoisena) pidan kuitenkin sita, ettei mainitsemastasi neljannesta kategoriasta, "edistyksellinen henkisyys" juurikaan loydy tutkimusesimerkkeja. Toki henkisyyden muodot, joiden voi helposti nahda kytkeytyvan kapitalismiin eri tavoin, ovat yhteiskunnassa helpoimmin nahtavilla. Toisaalta kuitenkin erilaisilla sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja materialismin vastaista (usein varsin askeettista) elamantapaa korostavilla eko-spirituaalisuuden muodoilla ja kommuuneilla on lannessakin pitka historia.
Hei Teemu, spirituaalisuuden ja uusliberalistisen ideologian kytkoksesta viela... Naetko, etta henkisyydella on jotenkin erityinen asema kulutuskapitalismin tukipilarina? Nykykulttuuri kun on niin lapensa kulutuskapitalismin lavistamaa ja ihmiset kayttavat kuka mitakin keinoja kiireisessa tahdissa jaksaakseen (urheilu, musiikki jne.). Usein voi havaita asenteita, etta erilaisten henkisyyden muotojen soveltaminen stressin lievittamiseen nahdaan jotenkin kyseenalaisempana, kuin vaikkapa jaakiekkomatseissa kayminen.
Henkisyys tuskin voi olla taysin kapitalistisen ideologian tuolla puolen, mutta oman aineistoni pohjalta itse korostaisin kuitenkin vaihtoehtoisten, "edistyksellisten"henkisyyden muotojen transformatiivista potentiaalia. Suhteessa kapitalismiin uskon, etta "edistyksellisella henkisyydella" on tata potentiaalia enemman kuin monilla kulttuurin muodoilla. Kuten jo mainitsin, esimerkiksi henkisyys ja ekologinen ajattelu kulkee hyvin usein kasi kadessa.
Kiinnostavia asioita siis; odotan, etta saan tuon kirjan postmodernista henkisyydesta pian kasiini.
Johanna
En itse pidä henkisyyden ja kapitalismin (tai antikapitalismin) suhdetta mitenkään välttämättömänä. Kun käsittelin edistyksellistä henkisyyttä, esimerkkinäni oli G Lynchin New Spirituality, jonka esimerkit ovat hyvin löyhässä suhteessa vakavaan antikapitalistiseen toimintaan. "Vasemmistolaisia" ja liberaaleja arvoja ja arvostuksia niissä kyllä on, kuten vaikkapa luterilaisen kirkon yhdessä siivessä, mutta esimerkiksi askettinen vetäytyminen ei ole vahvasti antikapitalistista eivätkä henkiset porukat, kommuunit, yhteisöt jne. ole mainitussa kirjassa olevien esimerkien valossa oikein mitenkään liittoutuneita suoremmin antikapitalististen järjestöjen kanssa. Pidän täysin mahdollisena, että päinvastaisia esimerkkejä on olemassa, mutta en vakuuttunut käsittelemieni tutkimuskirjojen esimerkeistä.
Artikkelissa kritisoin K Laun teosta New Age Capitalism siitä, että hän vastustaa henkisyyskulutusta, mutta hehkuttaa omaa pyöräilyharrastustaan (jossa on omat hintavat merkkituotteet, joita moni harrastaja ostaa). Siksi, jos lukee suopeasti, Laun kritiikin kohde ei ole kulutus sinänsä, vaan kulutuksen kohteen (jooga, aromaterapia jne.) katteetomat lupaukset ja siihen suhteutettuna kovat hinnat.
P Heelasin mukaan henkisyyden harjoittajat ovat arvoiltaan miedosti (ei radikaalisti) vastakulttuurisia keski-ikäisiä naisia. Kapitalismiin kytkeytyminen pyritään näyttämän enemmän ideologian tai kapitalismin toimintalogiikan kuin arvojen tasolla.
Otan sulle kopion artikkelista, kunhan olen yliopistolla.
Lähetä kommentti