Mediassa uutisoitiin näyttävästi Sauli Niinistön suurehkosta lahjoituksesta Kirkon diakoniarahastolle ja Tukikummit-säätiölle. Mistä tämä kertoo?
Saulihan voi sisimmissään olla hyväsydäminen uskovainen, mutta katsotaanpa asiasta hieman toisenlainen ulottuvuus.
Kirkon diakoniarahasto on tietenkin osa luterilaisen kirkon toimintaa. Myös Tukikummit-säätiöllä on vahva kytkentä: Kirkon diakoniarahasto koordinoi sen toimintaa ja yksi sen perustajista on eläköitynyt piispa Eero Huovinen. Myös Sauli Niinistö on yksi perustajajäsenistä ja hän on myös säätiön hallituksen puheenjohtaja. Suuri osa lahjoituksesta menee siis ”omalle” säätiölle! (Muut perustajajäsenet ovat Nalle Wahlroos, Hjallis Harkimo ja Sari Baldauf)
Koska lahjoituksen voisi tehdä nimettömänä tai salassa, on tätä voitava katsoa myös siirtona presidenttipelissä. Kautta historian Suomen presidentit ovat olleet läheisessä suhteessa kirkkoon. Suomalainen ideaali presidentille on se, että suhde luterilaiseen kirkkoon on peruspositiivinen, mutta omasta uskonnollisuudesta ei pidetä meteliä. Voi olla, että uskontokysymys oli merkittävä myös Ahtisaaren noustessa presidentiksi Elisabeth Rehnin sijaan. Jopa Halonen, joka ei ole kirkon jäsen, suhtautuu erittäin myötämielisesti kirkkoon.
Suomessa on erittäin vaikea nousta presidentiksi toisenlaisella asenteella. Sauli on nyt pelannut tämän kortin oikein, mikäli presidentiksi mielii.
Presidenttipelin lisäksi lahjoitus saattaa olla heikko signaali Suomen tulevasta politiikasta. Nyt katson asiaa brittiläisestä perspektiivistä. Iso-Britannian politiikassa on tapahtunut viime vaalien jälkeen selkeä käänne. Oikeistokonservatiivien johdolla valtio vetää entistä selvemmin rahansa pois julkisilta palveluilta ja vähävaraisilta toivoen uskonnollisten yhteisöjen satsaavan vapaaehtoisvoimin ja pienten valtion tukien innoittamana yhteiskunnan pyörittämiseen. Tämä ideologia, jota markkinoidaan ”suuren yhteiskunnan” nimellä, ei ole kovinkaan kaukana Niinistön ja Kokoomuksen politiikasta: samalla kun yksityistetään valtion kustantamia palveluita ja suositaan tuloerojen kasvattamista, tuetaan uskonnollisten yhteisöjen (tässä tapauksessa vain yhden eli luterilaisen kirkon) yleishyödyllistä toimintaa heikkojen, syrjäytyneiden ja vähävaraisten hyväksi. Jää nähtäväksi, rantautuuko brittioikeiston politiikka selvemmin myös Suomeen.
Sanokaa kyyniseksi, mutta minusta ei tule näillä tiedoin nimimerkki Paimenpojan kaltaista intoilijaa, joka kirjoittaa HS:n verkkokeskustelussa: ”Kuka onkaan ainoa suomalainen varteenotettava poliitikko? Joillekin asia on ollut vielä hakusessa. Tämän jälkeen luulisi löytyvän! Kokoomuksesta. Presidenttiainesta ja ainoa Suomessa.”
Niinistön lahjoituksen kriittiseen tarkasteluun on sovellettava ”taivutun kepin teoriaa”. Siis väärään suuntaan taivutettua keppiä on taivutettava vastakkaiseen suuntaan, jotta se saataisiin suoraksi. Ja kukas tästä keppiteoriasta kirjoittikaan? Sehän oli Lenin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti