Syksy
on tuonut mukanaan uutisia Suomen hallituksen leikkauksista.
Vaikka tämä on valtakunnan ykkösaihe, joka toki ansaitsee kommentointia, omassa
elämässäni kenties merkittävin muutos on töiden aloittaminen uskontotieteen
yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.
”Alku
aina hankalaa” on kulunut fraasi, joka ei sovi tilanteeseeni. Pikemminkin
uuteen yliopistoon siirtymistä kuvaa paremmin ”alku aina kiireistä” tai ”alku
aina työntäyteistä”. Uusien kurssien suunnittelun ja toteuttamisen lisäksi on
uusi ympäristö, jossa on opeteltava, missä on kirjasto, luentosali ja ruokala.
Lisäksi on opeteltava, miten tulostetaan, miten saadaan opiskelijoiden tulokset
järjestelmään ja millaisia tietoja yliopisto tarvitsee pyörittääkseen minua
osana systeemiään.
Alun
kiireisyyden ja työntäyteisyyden vuoksi en ole ehtinyt miettiä blogia kovinkaan
paljon. Tai miettiä ehtii, mutta toteuttamisen kanssa on niin ja näin. Ja jos
huvittaa toteuttaa, valikoi mieluiten kevyitä harrastusaiheita, kuten musiikin.
Toistaiseksi
uusi työ on ollut kiinnostavaa. Vaikka monien käytännön asioiden kanssa on kevyesti
hukassa, ja työtovereita joutuu vaivaamaan kysymyksillä tämän tästä,
päällimmäinen ajatus on varauksettoman myönteinen: tässä työssä olen kuin kala
vedessä (viljelläkseni taas yhtä kulunutta fraasia). Tietenkin alussa päivät
venyvät pitkiksi eikä vapaa-ajan ongelmia ole, mutta se kuuluu uusien kuvioiden
opetteluun.
Suurin
osa ajasta menee tällä hetkellä luentojen valmisteluun, oppiaineen ja
yliopiston arkeen tutustumiseen ja opiskelijoiden asioiden hoitamiseen. Olen
kuitenkin sanonut monta kertaa, ettei yliopistonlehtorin tule identifioitua
sataprosenttisesti opettajaksi ja unohtaa tutkimusta. Vähitellen on löydettävä
rytmi, joka palvelee työn opetuksellisia ja tutkimuksellisia ulottuvuuksia –
molempia.
Tämän
tekstin pääasiallisena tehtävänä on vain muistuttaa, että joskus työkiireet
menevät blogitekstien kirjoittamisen edelle. Siksi seuraavat kuukaudet voivat
olla hieman normaalia hiljaisempia tai aiheiltaan kevyempiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti