Kuin
tein uskontotieteen ja kulttuurihistorian gradujani kauan aikaa sitten, en
muistaakseni sparranut itseäni graduoppaita lukemalla. Myöhemmin olen lukenut
monista eri syistä. Viime viikkoina olen lukenut muutamia jo 1990-luvulla
ilmestynyttä.
Yksi
uudelleen lukemistani tutkielmanteko-oppaista on Juha T. Hakalan Graduopas (1999). Toinen on osin
vanhentunut Umberto Econ Oppineisuuden
osoittaminen (1990). Kolmas on Merja Kinnusen ja Olli Löytyn toimittama Iso gee (1999). Varsinkin viimeksi
mainitun ensimmäisen lukukokemuksen muistan hyvin. Istuin autossa matkalla
jonnekin yli kymmenen vuotta sitten. Luin siinä noin päivässä kyseisen teoksen.
Tuolloin luin tutkielmanteon oppaita pohtiessani väitöskirjan menetelmällisiä
ja työekonomisia kysymyksiä.
Monta
vuotta vierähti ilman graduoppaita, mutta nyt olen päivittänyt osaamistani.
Perustelu kuitenkin paljastaa ajan kulun: nyt olen lukenut graduoppaita, koska
ohjaan melko suurta graduntekijöiden porukkaa. Lisäksi tulen keväällä vetämään
seminaaria, jossa pyritään ohjatun tuen ja vertaistuen avulla saamaan gradut
valmiiksi.
Yllä
mainituissa graduoppaissa on ainakin kolme opiskelijaa auttavaa elementtiä:
1) Ne
sisältävät useita käytännön ohjeita liittyen ohjaukseen, menetelmiin, aiheen oikeankokoiseen
rajaukseen, vaatimuksiin ja karikkojen välttämiseen.
2) Ne
sisältävät vertaiskokemuksia. Esimerkiksi Iso
geessä on paljon lainauksia opiskelijoiden kokemuksista, jotka varmasti
auttavat suhteuttamaan gradun uomiinsa: gradu on isotöinen homma, mutta se ei
ole elämää suurempi asia.
3) Iso geessä on Pasi Heikuran lyhyt teksti
”10 hyvää syytä siirtää graduntekoa tuonnemmaksi”.
Jos Heikuran
teksti ei saa opiskelijaa ymmärtämään, miten helposti opinnäytetyöhön
tarttumista siirtää erilaisiin tekosyihin vedoten, saattaa gradu jäädä tekemättä.
Siksi kyseinen teksti tulee pakolliseksi luettavaksi vetämälleni graduja
viimeistelevälle seminaariryhmälle. Suuren osan muusta teosten sisältämistä
oivalluksista pystynee välittämään muilla tavoilla.
Näköjään
graduoppaista ei pääse eroon tässä elämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti