Vuoden
2018 ensimmäinen julkaisuni ilmestyi pari viikkoa sitten. Se on lukion uskonnon
oppikirja. Kertomalla siitä katkaisen blogihiljaisuuteni, mutta selitän
lyhyesti, miksi olen reippaasti jäljessä aikaisempien vuosien bloggaustahdistani.
Alkuvuosi
on ollut kiireinen töissä. Hoidan tämän kalenterivuoden uskontotieteen
professuuria, joten sijaisuus on vaatinut muutaman uuden asian opettelua ja
muutamissa uusissa kokouksissa istumista kaiken normaalin työn päälle. Lisäksi jo
tässä vaiheessa pitää olla valmiina seuraavan lukuvuoden opetus. Oman opetuksen
suunnittelu vielä menisi, mutta olen joutunut tekemään samaa useammalle
henkilölle ja opintojaksolle.
Tammikuun
alussa oli muutama aktiivinen päivä tutkimukselle ja päätin, että kirjoitan
niistä myöhemmin. Teen myös keväällä ilmestyvään yhteistoimittamaani
uskontososiologiaa käsittelevään teokseen viimeisiä korjauksia, joten
vapaa-aika on mennyt muualla kuin blogiaiheita miettiessä. Musiikistakaan en
ole kirjoittanut, koska olen ostanut niin paljon levyjä, etten ole ehtinyt
keskittymään yhden esittäjän studioalbumeihin.
Lukion
uudessa uskonnon opetussuunnitelmassa on kuusi kurssia. Vaikka muissakin
kursseissa on uusia elementtejä mukana, kaksi viimeistä – kurssit viisi ja kuusi
– ovat täysin uusia. ”Uskonto tieteessä, taiteessa ja populaarikulttuurissa”
(kurssi 5) ja ”Uskonnot ja media” (kurssi 6) ovat vapaaehtoisia uutuuksia.
Niiden opettaminen on jo alkanut, mutta vasta nyt ilmestyi ensimmäinen
oppikirja: Uusi Arkki 5–6: Uskonto
tieteessä, taiteessa ja mediassa (Edita 2018).
Oma
osuuteni Editan kustantamassa oppikirjasarjassa käsitteli kuudetta kurssia.
Kustantaja päätti tehdä yhden kirjan, joka kattaa molemmat kurssit. Hyvä ja
erityisen mielenkiintoinen puoli tässä oli se, että työskentely tapahtui
isommassa porukassa, jossa oli asiantuntijat myös taiteeseen ja
populaarikulttuuriin, muutama opettaja ja pari kustantajan edustajaa
kustannustoimittajina. Se myös tarkoitti sitä, ettei tarvinnut kirjoittaa ihan
koko kirjaa yksin. Oli helpompaa sanoa kyllä kustantajan tarjoukselle.
Teos
tosiaan ilmestyi pari viikkoa sitten. Se on ensimmäinen markkinoilla oleva
kirja mainituista kursseista. Odotan mielenkiinnolla muiden kustantajien
teoksia, jotta voin verrata, miten niissä käsitellään uskonnon ja median
suhteita.
Oppikirjan
kirjoittaminen ja ryhmätyöskentely on hieno kokemus, joskin aikataulu kaiken
muun työn ohessa oli verrattain tiukka. Samalla sitä tuli määrittäneeksi lähes
tyhjästä, mitä kurssia suorittavien lukiolaisten kannattaisi tietää uskonnon ja
median suhteista. Tietenkin porukassa tuijotettiin opetussuunnitelman
luonnehdintaa kurssin sisällöistä ja tavoitteista, mutta kun ne koostuvat
muutamasta rivistä yleisluonteisia ilmauksia, jää valinnoille, tulkinnoille ja
jopa mielikuvitukselle paljon tilaa.
En
osaa sanoa, miten moni koulu päätyy käyttämään tätä kirjaa. Oletan kuitenkin,
että jossain vaiheessa alkaa tulla myös suoraa tai epäsuoraa palautetta siitä,
mikä siinä toimii ja mikä ei. Ja vaikka kyse on lukion oppikirjasta, suuri osa
sen sisällöstä on täysin relevanttia uskonnosta kiinnostuneille aloitteleville
yliopisto-opiskelijoille. Joka tapauksessa uusi lukion uskonnon opetussuunnitelma
on ottanut isoja askeleita perinteisestä uskonnonopetuksen sisällöstä kohti
uskontotiedettä. Sitä heijastelee myös se, että uskontotieteilijöitä kysytään
yhä useammin mukaan kirjoittamaan oppikirjoja.
Lisätietoa
(mm. sisällysluettelo) kustantajan sivulta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti