Julkisuudessa on esillä useitakin ääniä, jotka vastustavat nykymuotoisen, uskontokunnan mukaan eri ryhmiin
eriytyneen uskonto-nimisen aineen opetuksen muuttamista siten, että kaikki oppilaat ovat
katsomuksesta riippumatta samassa luokkahuoneessa. Tässä on uutinen, jota et ole aikaisemmin kuullut:
tulevat uskonnonopettajat sanovat kyllä muutokselle – kaikille tarkoitetulle
oppiaineelle.
Olen
viime viikkoina lukenut yli 150 teologisen tiedekunnan opiskelijan esseet.
Toisen esseen aihe oli työelämää ja omaa opiskelua reflektoiva ”Mitä hyötyä
uskontotieteen opinnoista on nykyisessä tai tulevassa työelämässäni?”. Osa
opiskelijoista tähtää uskonnonopettajan pätevyyteen. Heistä moni pohdiskeli
yhden katsomusaineen mahdollisuutta, joskaan tätä ei suoraan tehtävänannossa
pyydetty.
Tässä tiivistelmä heidän vastauksistaan:
1.
Opiskelijat pitivät uskonnonopetuksen muutosta eriytyneistä ryhmistä yhteen
jaettuun vain ajan kysymyksenä. Sitä pidettiin vääjäämättömänä kehityskulkuna.
2.
Yksikään vastaajista ei kertonut pitävänsä muutosta epätoivottavana.
3.
Jos henkilökohtainen kanta tuotiin esille, muutokseen suhtauduttiin erittäin
myönteisesti tai verrattain myönteisesti
4.
Esseissä ei otettu kantaa aineen nimeen tai täsmälliseen sisältöön. Sekä
”Katsomusaine” että ”Uskontotieto” olivat nimikkeitä, joilla opiskelijat
puhuivat kaikille yhteisestä aineesta.
Kyse
ei ole tieteellisestä tutkimuksesta eikä edustavasta otoksesta. Opiskelijat
päättivät itse nostaa asian esiin esseissään (tai olla nostamatta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti