Minne jäi uskontotiede?

Oletko nähnyt European Academy of Religionin (EuARe) vähän aikaa sitten julkaistun konferenssi-ilmoituksen? Jos et ole, katso maaliskuussa 2018 Bolognassa pidettävän järjestön vuosittaisen konferenssin pääpuhujien listausta ja pohdi, mitä se kertoo äskettäin perustetun järjestön akateemisesta profiilista. Jos olet, oletan reaktiosi olevan riippuvainen siitä, millä alalla työskentelet. Itse olen uskontotieteilijä ja konferenssi-ilmoituksen lukeminen kirvoitti tämän tekstin kirjoittamiseen.

Toistaiseksi konferenssi on ilmoittanut seitsemän pääpuhujaa. Kävin kaikkien verkkosivuilla ja löydökset eivät yllättäneet. He ovat eri alojen eksperttejä, mutta kukaan ei ole uskontotieteilijä. He edustavat seuraavia aloja

·      Systemaattinen teologia (kaksi puhujaa)

·      Islamin ja uskontojenvälisen dialogin tutkimus

·      Keskiajan historia

·      Historiallinen teologia

·      Teologia / Varhaiskristillisyys

·      Ortodoksiteologia

Haluan painottaa seuraavaa: en vihjaile, että puhujat eivät olisi erinomaisia tutkijoita. He voivat olla sitä omilla aloillaan eikä ole minun tehtäväni arvioida sitä. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole uskontotieteilijä institutionaalisen toimensa eikä julkaisujensa perusteella. Järjestö väittää edustavansa koko uskonnontutkimuksen kenttää, mutta ei löydä yhtään uskontotieteilijää konferenssinsa pääpuhujaksi. Sekavaksi tilanteen tekee se, että järjestön puuhamies, italialainen Alberto Melloni on ollut yllättynyt – tai on ainakin esittänyt yllättynyttä – kun uskontotieteilijöiden reaktiot hänen perustamaansa järjestöä kohtaan ovat olleet vähemmän innostuneita.

Ylipäätään äskettäin perustetun European Academy of Religionin ja vuonna 2000 perustetun, uskontotieteilijöiden suosiman Euroopan kattojärjestön European Association for the Study of Religionsin (EASR) suhde ei ole ollut rakkaustarina. Keväällä 2017 EASR:n johto julkaisi lausuman, jonka mukaan EASR ei tue uutta järjestöä. Viimeisimmässä EASR-konferenssissa Belgian Leuvenissa kilpaileva järjestö herätti vilkasta keskustelua. Olen kirjoittanut konferenssin tunnelmista kollegani Suzanne Owenin kanssa ja sivuamme tekstissä järjestöjä koskevaa keskustelua. Linkki löytyy tekstin lopusta.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Pitäisikö uskontotieteilijöiden pyrkiä saavuttamaan näkyvä rooli uudessa järjestössä, jossa painotus on muilla aloilla, vai olisiko uskontotieteen sivuuttamisessa jotain myönteistä?

Yhtäältä toiminta järjestössä ja sen vuosittaisissa konferensseissa voisi olla uskontotieteelle mahdollisuus näyttää, mitä alalla tehdään ja siten tehdä itseään tunnetuksi sekä muille aloille että järjestöä tukeville poliitikoille ja intressiryhmille.

Toisaalta uskontotieteen poissaolo voi olla myönteinen ratkaisu pitkällä aikavälillä. Ainakin se viestittäisi, että se mitä EuARe tekee on pääosin jotain muuta kuin uskontotiede.

Mikä tahansa onkaan mielestäsi paras vaihtoehto, tilanne haastaa uskontotieteilijät ottamaan näkyvämmän roolin julkisuudessa ja näyttämään oman tieteenalansa ulkopuolelle ja jopa akateemisen maailman ulkopuolelle, miksi ja millä tavalla heidän työnsä on merkittävää.

Linkit:

https://bulletin.equinoxpub.com/2017/10/european-association-for-the-study-of-religions-easr-conference-in-leuven-2017/

https://www.europeanacademyofreligion.org/