Sadetta, höyryvetureita

Bloggailu on edelleen vähäistä. Nyt olen vihdoin Leedsissä, mutta netissä hengailu ei ole ollut aktiivista. Aion tuonnempana palata asiapitoisiin postauksiin, mutta olkoon nyt hetki yhdelle tunnelmapalalle uudesta kotikaupungista.

Lento Manchesteriin saapui etuajassa, mutta alle tunnin kuluttua olin jo brittien tavanomaisen ongelman keskellä: juna-aikataulut eivät toimi. Jo ennen Huddersfieldiä juna hidasteli ja sinne saavuttaessa selvisi syy. Edellä kulkenut höyryveturi oli hyytynyt jonnekin Dewsburyn lähelle eikä vapaita raiteita ollut. Siinä sitten ihmeteltiin asemalla. Luin hetken vanhoja Tiede & Edistyksiä, mutta sitten alkoi hiki nousta pintaan. Jos en ehtisi ajoissa hakea avaimia Leedsistä, minulla ei olisi majapaikkaa viikonlopuksi. En myöskään saisi sille päivälle luvattuja tavaroitani.

Kuulutus pelasti. Kerrottiin, että junan aikataulusta ei ole mitään tietoa – sääli Newcastleen menijöitä – mutta Leedsiin pääsisi toista reittiä kulkevalla junalla. Siis vaihto paikallisjunaan, ja puolen tunnin matka vaihtui yli kolme vartin reissuksi Halifaxin ja Bradfordin kautta. Ehdin ajoissa hakemaan avaimet. Kaikki hyvin.

Kävin myös shoppailemassa ja tavallaan varmistamassa, että tutut ja mieluisat rahantuhlaukseen sopivat paikat ovat olemassa. Saldona heti ulkotorin greippejä, leivänpaahdin, 4 kirjaa, 8 cd-levyä ja kolme keikkalippua sekä pilkkahintainen Crock Pot lounaaksi.

Sunnuntaina ohjelmassa oli Chapel Allertonin lähiöfestivaali. Se oli aika sympaattinen vapaaehtoisvoimin järjestetty tapahtuma. Bändit soittivat taiten jazzia, bossanovaa, calypsoa ja välillä vähän ruotsinlaivaa. Säätiedotus oli luvannut aurinkoa ja sadetta vuorovedoin. Ennustus piti paikkansa muutoin paitsi auringon osalta. Satoi reilusti, melkein koko ajan. Tuli mieleen suomalaiset festivaalit, kun joi kaljaa vesisateessa varjon alla. Sillä erotuksella että tuopissa oli olutta eikä vetistä lageria.

Bändien välissä kuppi espressoa juuri avatussa suklaapuodissa (siis lähiössä, jossa on lähinnä pubeja – Suomessa ne ovat keskustoissa tai sitten Sukarin ideaparkeissa). Bändien jälkeen porukalla italialaiseen ravintolaan. Jälkiruokana italialaiseen tapaan maustettu brittiläinen lämmin pudding hedelmillä ja jäätelöllä. Noin kolmenkymmenen puddingin jälkeen tämä oli paras, ja ensimmäinen, jota voi kehua muulla kuin ruokakulttuuriin tutustumisen verukkeella.

Viikko alkoi matkalla Yorkiin. Siellä pidettiin brittien uskonnontutkimuksen yhdistyksen vuosittainen seminaari, jossa oli mukavaa akateemista huvitusta ja vielä mukavampaa istuskelua tuttujen ja tutuksi tulevien kanssa.

Paluuta arkisiin asioihin lievitti Micah P. Hinsonin (kuvassa) keikka katolisessa kirkossa. Nuori kaveri saa sekoitettua yhteen iltaan koskettavaa americana-folkkia, bluegrassia, Johnny Cashia ja Sonic Youthia. Yleisö istui kirkon penkeissä kera kaljatölkkien. Virsikirjan tilalla oli olut.

Muu aika onkin mennyt yliopistolla käytännön asioiden hoitamisessa ja työhuoneen sisustamisessa. Toivottavasti pian on rauhallisempaa, toivottavasti pian on aikaa kirjoittaa jotain muuta.