Kesäviisut

Yhtenä tylsähkönä hetkenä päätin tehdä listan itselleni rakkaista kesäbiiseistä. Ainoana kriteerinä oli kesän mainitseminen otsikossa. Listan koottuani olen vakuuttunut, että tulisin hyvin toimeen ilman suurinta osaa listatuista kappaleista. En kuitenkaan edes yritä perustella vaikkapa Popedan listaamista. Enkä ole miettinyt kovinkaan pitkään, mitä olen unohtanut. Listan nauttimisen aperitiiviksi sopii Terveiden käsien Tornion kevät (”Torniossa paska haisee kevät on tullut Tornioon”). Alla minuutin hc-rypistyksessä Läjän ääni on mahtava ja maaseudulla kasvanut tietää, miltä nenässä tuntuu, kun kevät tulee ja lanta levitetään pelloille. Lista kuutosesta viiteentoista on seuraava:

6. Sleepy Sleepers: Kesämopo
7. Luonteri surf: Loputon kesä
8. Lapinlahden linnut: Kesäapina
9. Radiopuhelimet: Loputon kesä
10. Kauko Röyhkä: Kesäaikaan
11. Woude: On kesä vasta alussa
12. Pojat: Koko kesä
13. Popeda: Pitkä kuuma kesä
14. Pelle Miljoona: Intiaanikesä
15. Leevi and the Leavings: Koko talvi kesämökillä

Tarkemmin esittelen jäljellä jäävät viisi kesärallia.

5. PMMP: Kesäkaverit. Image-lehdessä Riku Korhonen (terveisiä Riku, vaikka tuskin tätä luet) painottaa, ettei halua koskaan puhua pahaa dokaamisesta – se on äärettömän kivaa. Näinhän se on, haittavaikutuksista huolimatta. Vaikka PMMP ei ole sykähdyttävä orkesteri – korkeintaan valtavirrasta papukaijamerkin saava ja siten omaan maailmaani kelpuutettava – Kesäkaverit on mainio teksti ja kohtuullinen sävellys. Erityisesti viehättää kesäinen hurlumhei, se hetki, jolloin antaa itselleen anteeksi etukäteen, että homma riistäytyy käsistä. Laulussa on jo pari iltaa vahingossa alla; baariin mennessä pyydetään tarjoilijaa tuomaan suuri pullo halvinta mitävaan; aina on mukana joku jonka täytyy mennä aikaisin tutimaan (ei laulun tekstiminä tietenkään); yön läpi juomisen jälkeen mennään aamupalalle hotelliin, jossa seikkailijat huomaavat muiden paheksuvan: ”noi on pelti kiinni höh otan pekonii…”. Tietenkään juhlija ei muista juomakavereiden sukunimiä, mutta meno jatkuu. Teksti saa minut varmistumaan siitä, että myös tulevana kesänä täytyy ainakin yhtenä iltana juopotella ulkosalla siihen asti, että pullakuskit tulevat pullantuoksuisilla autoillansa kadulla vastaan.

4. Aknestik: Kesällä ei mennä nukkumaan. Suomirokin ikuiseksi lupaukseksi jäänyt Aknestik oli kokonaisuudessaan sellainen helteeseen sopiva melodinen ja vähän melankolinenkin yhtye. Kesällä ei mennä nukkumaan kertoo simppelin tarinan lapsuuden lopusta ja tytön muutosta kaupunkiin. Silti toisilleen luvataan palata rantaan joskus uudelleen. Minulla ei tosin ole kokemuksia asiasta. Minua ei jäänyt odottamaan kuin äiti kesäkeittoa pursuavan kattilansa kanssa. Olennaista onkin, että jokainen kykenee kuvittelemaan tilanteen ja eläytymään siihen. Ja jos ei kykene, niin ainakin kesällä valvominen ja ulkona hengailu kuului minun teinivuosiini.

3. Jontti & Shaka: Kesän saldo. Suomalainen hip ja hop on minun makuuni poikkeustapauksissa. Jontin ja Shakan Rata-äänite on sellainen, ja erityisesti kesäviisuksi kelpuutettava Kesän saldo. Teksti käsittelee ”katu-uskottavaan” tyyliin kuolleiden kavereiden saldon kasvua kesän tiimellyksessä tai heidän termein: posse hajoo käsiin. Eniten masentaa, että seuraavasta voi odottaa vaan ”vitusti pahempaa”. Joskus koetun kuivan kesähelteen painostavuuteen sopii toteamus: ”Tää posse flippaa helteistä.” Ainoa valon pilkahdus on siinä, että kesä kääntyy syksyyn. Synkkyydessään riemukas kesäviisu.

2. Silmienvaihtajat: Kesäaika. Silmienvaihtajat ei ole tunnettu nimi, mutta kun sanotaan Mana Mana tai Jouni Mömmö, niin silmät alkavat avautua. Silmienvaihtajien Kesäaika on Mömmön säveltämä ja sanoittama demokappale. Melkein 9 minuuttinen raita kertoo kundin prätkäreissusta tyttönsä kanssa Karjalasta Seinäjoelle ja takaisin. Seinäjoella (provinssirokissa?) juodaan kossua ja siinä kaikki. Lyriikat olisivat Popedaa, jos tekstiminä vetäisi sen kossun yhdellä huikalla, saisi pillua ja ehkä sukupuolitaudinkin sekä muistaisi hehkuttaa pitkin matkaa prätkän kromipinnasta ja erikoisvanteista. Leevi and the Leevingsiä ne olisivat, jos kossun jälkeen sammuttaisiin telttaan, missattaisiin kaikki bändit ja loppumatkasta rekka törmäisi toiseen prätkistä ja jäljelle jäänyt olisi pakotettu viemään omansa kaniin hautajaiskulujen kustantamiseksi. Koska biisi on Mömmön, ei mitään tällaista ole. On vain piinaava tunne siitä, että musiikki sanoo toista kuin teksti. Teksti sanoo: kaikki on hyvin. Soitto ja laulutapa kertoo: mikään ei pääty hyvin. Kappale löytyy muuten levy-yhtiö Riemun promolta Riemu 2000–2005.

1. Punaiset messiaat: Kesä ’96. Alkuriffi on silkkaa Popedaa. Loppu teinimäistä fiilistä. Bändi taas oli jotain, mitä en tiedä kenenkään diggailleen. Kaveripiirissäni tyhmintä mitä olisi voinut tehdä, olisi ollut Punaisten messiaiden hehkuttaminen. Superegoni vahvuudesta kertoo, että en soittanut biisiä kenellekään enkä edes humalassa vitsinä kehunut sitä. Vaikka yhtye oli samaa skeneä Apulannan, Tehosekoittimen ja Lehtivihreiden kanssa, ei se lähtenyt samanlaiseen suosioon kuin apis ja teharit. Näin oli varmaan oikein, mutta yhtyeen parhaat hetket olivat… hmm… parhaita. Biisin vahvuus on sisällyksettömässä kesästä intoutumisessa, jolle nyt ei oikea kesäkään yleensä anna paljoa katetta. Siksi nostan sen listan ykköseksi. Teksteistä ei ole paljon kertomista. ”Pois kesä lopulta huuhdellaan, mutta muistot eivät kuole milloinkaan.” No jaa. Kyllä kai silloin jotain tapahtui. Ainakin kävin viimeistä kertaa tentissä, vietin kuukauden Prahassa ja kävin ensimmäisen kerran Roskilden festivaaleilla, jossa esiintyivät mm. Nick Cave, Frank Black, Billy Bragg, Pulp, Neil Young, Flaming Lips, El Vez, Southern Culture on the Skids, Sebadoh, Ministry, Chumbawamba, David Bowie, Placebo, Massive Attack, Black Grape, Jesus Lizard, Sex Pistols, Björk, Rage Against the Machine, Underworld, Grant Lee Buffalo. Ei huono kesä. Ja täsmennetään vielä: näin nuo kaikki ja muutaman muunkin.