Muistatko Wendy Jamesin?

Yle Teema on näyttänyt koosteita 1980-luvun lopun ja vuoden 1990 provinssirokeista. Muistan katselleeni vuonna 1986 suoraa lähetystä. Samoin tein vielä vuoden 1987 lauantaina. Husker Du, Fine Young Cannibals ja Iggy Pop jäivät noina vuosina kokematta livenä. Vuoden 1987 sunnuntaina menin paikalle ilmaisrannekkeella. Ohjelmisto ei pikkupoikaa sytyttänyt Eppu normaalia lukuun ottamatta. Tunnelma sen sijaan kiinnosti. Taisin ottaa myös huikat tuntemattoman pullosta, vaikka se oli ainoa vanhempieni kieltämä asia. Bob Geldof, joka ei edes tuolloin vakuuttanut, jäi mieleen yllättävästä syystä. Rumpali heitti kapulan yläkautta yleisöön ja se pysähtyi vieressäni seisoneen naapurin pojan kaulaan. Siihen se jäi ja kapulasta tuli muistoesine.

Muistoja ennen kaikkea tuovat teeman lähetyksetkin. Ystävien kanssa hengailu ja satunnaiset tutut – ne ovat olleet tärkeä osa festivaaleja. Silti provinssirokissa nähdyistä keikoista muodostuu hieno lista. Siihen kuuluvat esimerkiksi Red Hot Chili Peppers, Lou Reed, Suzanne Vega, James, Weezer, Nine Inch Nails, Ry Cooder, Travis, Super Furry Animals, Joe Strummer, David Byrne, PIL, Nofx, Bad Religion, Nomeansno, Patti Smith, Go! Team, Suede (2 kertaa), David Bowie, Rage Against the Machine, Massive Attack, Cure, Iggy Pop, Queens of the Stone Age, John Cale, Soundtrack of Our Lives, Manic Street Preachers, Tool, Blur, Primus, Misfits, Placebo, Helmet, Primal Scream, Raveonettes, House of Love, R.E.M… Ennen festivaalin muuttumista hevipainotteiseksi, se onnistui tuomaan näytille artisteja, joiden suuruus jäi vähän epäselväksi, mutta kirkastui myöhemmin. Liian nuori Ry Cooderille, liian levoton R.E.Mille, liian punk Primal Screamin tanssille.

Parhaita provinssiakteja miettiessä pää kääntyy kauas taakse. Cramps (1990), Ramones (1988), ehkä Stone Roses (1990) sekä Jesus and Mary Chainin katastrofi vuonna 1988. Tässä mielessä teeman kooste vuodelta 1990 oli valittu oudosti: ei päälavan Crampsiä eikä ensimmäisen levyn aikaista Stone Rosesia, joka päätti lauantai-illan, vaan saarilavalla tanssittanut De La Soul ja maailmanmusiikki. Rajoitetut kuvaus- ja lähetysoikeudet voivat olla perusteena ratkaisulle.

Kotimaisista ikimuistoisimmat lienevät Veljeskunnan aikainen CMX (1992), ekan levyn jälkeinen Risto (2006), Kumikamelin sekoilut alueella vuonna 1994 ja Motelli Skronklen performanssit vuonna 1989. Ja tietysti kaikenlaiset nousuhumalaiset hetket, jolloin keskinkertaisuudesta tulee parasta ikinä.

Nyt kun provinssi-ikä alkaa olla enemmän kuin keskimääräisen kävijän elinikä, voin jättää tämän vuoden väliin ja mennä sitten kun siellä esiintyy itselleni tärkeitä artisteja. Provinssi-ikäni on 20. Seinäjoella kasvaneille tällainen määrä provinssia ei ole mitään kovin erityistä. Keskimääräisen kävijän mielestä niin pitkään festivaaleilla tarponeet joutanevat jäähylle. No, ehkä ensi vuonna sitten.

Punk-historiikeissa muistetaan mainita, ettei Sex Pistolsin legendaarisella varhaisella klubikeikalla ollut kuin kourallinen ihmisiä, vaikka tuhannet ovat väittäneet olleensa siellä. Provinssin historiasta löytyy samankaltainen kuriositeetti. Vuonna 1989 päälavalla esiintyi indiepop-yhtye Transvision Vamp. Jos kävijöiden muistia on uskominen, noin 15 000 ihmistä on nähnyt yhtyeen laulajan Wendy Jamesin pikkuhousut ollessaan eturivissä. Mahtoi olla lavan edessä miehinen tungos.