Viidakon tarinat

Kun pääsin alkuun you tuben aarteiden käsittelyssä, niin jatkan sitä ainakin yhden postin verran. Nimittäin nautinnollisia ja samanaikaisesti sivistäviä hetkiä on tullut vietettyä Tales from the Junglen parissa. Se on BBC:n sarja, joka käsittelee kenttätyöhön perustuvan antropologian pioneereja, jotka eivät tyytyneet muiden tekemiin kuvauksiin vaan menivät itse paikan päälle havainnoimaan ja haastattelemaan, mikä vaati myös paikallisen kielen opettelua. Kaikki osat sisältävät paljon asiaa, mutta myös taitavan jännitteen tai jopa ”skandaalin”, jonka valinnalla saadaan aikaan draama ja tarina.

Ensimmäisen osan kohdehenkilö on itseoikeutetusti puolalaissyntyinen Bronislaw Malinowski (1884–1942), joka halusi tulla brittiläisen aristokratian täysivaltaiseksi jäseneksi tieteellisten saavutustensa kautta. Tässä jännitteen luo tietysti Malinowskin Trobriandeilla vietetyn neljän vuoden aikana kirjoitettujen kenttäpäiväkirjojen julkaisu vuonna 1967. Kenttätyöhön perustuvan havainnoinnin ja systematisoinnin pioneeri näyttäytyykin päiväkirjojensa perusteella himokkaaksi, arrogantiksi ja rasistiksi, jonka suhde ”villeihin”, partnereihin, isään ja äitiin olivat täynnä kaikkea muuta kuin mitä stereotyyppisesti mutta myös ideaalisesti assosioidaan tieteen viileyteen ja todistusaineiston arviointiin.

Toisessa osassa käsitellään yhdysvaltalaista ”kaiken oraakkelia”, Margaret Meadia (1901–1978), varhaisista naisantropologeista tunnetuinta. Hänen Samoan saarilla kasvamista tarkasteleva teos Coming of Age in Samoa oli tieteellisen kiinnostuksen lisäksi aito bestseller. Jännite rakennetaan Meadin väitteiden kumoamisyritysten varaan. Hän oli esittänyt, että Samoan saarilla kasvamiseen ei liity seksuaalista ynnä muuta ahdistusta kuten länsimaissa. Pyrkimyksenä oli siis relativisoida universaaliksi oletettu käsitys yksilön kasvamiseen liittyvistä ongelmista, ja tähän eittämättä liittyi ”kadonneen paratiisin” löytäminen, paratiisin, jossa naisten vapaa seksuaalisuus oli tavallista. Skandaalin aiheuttajana on Derek Freeman, jonka tutkimukset osoittavat Meadin olleen väärässä lähes kaikessa. Kyse on viisi vuotta Meadin kuoleman jälkeen julkaistusta teoksesta ”Margaret Mead and Samoa: The Making and Unmaking of an Anthropological Myth” (1983). Suuri osa väitteistä perustuu siihen, että aineisto on lopultakin hyvin erilaista – ei vain ajallisesti, vaan myös informanttien iän ja sukupuolen osalta. Toinen skandaali koskee 1980-luvulla haastateltua samoalaista iäkästä naista, joka muistaa Meadin olleen saarella. Nainen kertoo heidän vetäneen nuorta länsimaista naista nenästä – juksaaminen kun on osa samoalaista tapakulttuuria.

Kolmannessa osassa ei tarvitse puhua pienestä jännitteestä vaan aidosta skandaalista. Se käsittelee Carlos Castanedaa (1925–1998), jonka epäonnistunut akateeminen ura vaihtui antropologissävytteisten bestsellerien kirjoittamiseen ja myöhemmin yhteiskunnasta eristäytyvän uskonnollisen johtajan kaltaiseen statukseen – ja sitä kautta taas ongelmiin muun yhteiskunnan kanssa. Castanedaa käsittelevä osuus alkaa loppua kohden muistuttaa Jim Jonesin kansantemppelistä kertovia dokumentteja. Myös antropologisen kenttätyön kannalta aiheessa on paljon kiinnostavaa: Keksikö Castaneda itse informanttinsa, intiaanishamaani Don Juanin? Miksi kenttäpäiväkirjat katosivat? Oliko niitä olemassakaan? Millainen on tutkijan suhde tutkimuskohteeseensa?

Sarjan hienous perustuu pitkälti siihen, etteivät skandaalit muodosta muuta kuin dramatisoinnin keinon. Pioneereja käsitellään kunnioittavasti ja monipuolisesti. Kuvassa poseeraa Carlos Castaneda, jota käsittelevää osuutta en tätä kirjoittaessa enää löytänyt you tubesta. Ehkä historia toistaa itseään Carlosin katoamistempuissa.