torstai 28. tammikuuta 2010

Pertti Perusateisti

Suomalaisen uskonnottomuuden ja uskonnollisuuden profilointi on selkeä. Uskonto ei ole todennäköisimmin tärkeä pääkaupunkiseudulla asuvalle 20–39 -vuotiaalle miehelle, jolla on keskitasoinen tai hyvä koulutus ja joka äänestää Vihreitä tai Vasemmistoliittoa. Uskonto on todennäköisimmin tärkeä Pohjois- tai Länsi-Suomen maaseudulla asuvalle eläkeläisnaiselle, jolla on alhainen koulutus ja joka äänestää Keskustapuoluetta. Mutta harvemmin tulee vastaan ateisteiksi (kyselytutkimuksissa) identifioituvien profilointia. Niinpä tein sen itse. Tiivistän suomalaisen perusateistin profiilin kymmeneen kohtaan:


1. Sukupuoli: Mies. Ateisti on todennäköisemmin mies kuin nainen.


2. Syntymäaika: 1980-luvun alku. Ateisteja on eniten 1980-luvun alussa syntyneissä nuorissa aikuisissa, vähiten ennen 1960-lukua syntyneissä.


3. Asuinpaikka: Kaupunki. Ateisti asuu todennäköisesti yli 100 000 asukkaan kaupungissa tai Etelä-Suomessa, mutta ei tavallisesti pohjoisessa eikä maaseudulla.


4. Siviilisääty: Naimaton. Ateisti on todennäköisemmin naimaton kuin avioliitossa, mutta arvostaa avioliittoinstituutiota, joskaan ei yhtä paljon kuin uskonnolliset ja ei-uskonnolliset (siis ei-uskonnolliseksi vaan ei ateistiksi identifioituvat) ihmiset.


5. Koulutus: Ylioppilas, toisen asteen ammatillinen tutkinto tai yliopistotutkinto. Tulokset eivät anna selkeää suuntaa.


6. Poliittinen kanta: Vasemmistoliitto. Vihreät ja SDP lähes yhtä yleisiä, mutta ei Keskusta eivätkä Kristillisdemokraatit. Yhtenä vuonna Kokoomus sai paljon kannatusta, mutta samana vuonna Kokoomus oli myös puolue, jota ateisti ei äänestäisi koskaan (toisena Kristillisdemokraatit). Yhtä kaikki, poliittisella janalla ateistit ovat keskustasta vasemmalla.


7. Tulotaso: Vaihteleva. Ateisteja löytyy kaikista tuloluokista, mutta hieman todennäköisemmin keski- tai hyvätuloisista kuin matalatuloisista. Ateistit eivät kuitenkaan ole uskonnollisia parempituloisia.


8. Luokkaidentiteetti: Alempi keskiluokka tai työväenluokka.


9. Arvot: Liberaali. Ateisti hyväksyy samaa sukupuolta olevien liitot ja esiaviolliset sukupuolisuhteet todennäköisemmin kuin hyvin uskonnolliset. Ateisti hyväksyy abortin, eutanasian ja homoseksuaalisuuden uskonnollisia ihmisiä todennäköisemmin, vaikka ateisteissa on myös jyrkkiä homouden vastustajia. Ateisti katsoo suomalaisten enemmistön tavoin etnisen monimuotoisuuden rikastuttavan elämää. Ateisti luottaa enemmän tieteeseen ja teknologiaan kuin uskonnolliset ihmiset.


10. Uskonto: Ei uskontoa. Silti ateisti saattaa uskoa jonkinlaiseen Jumalaan, henkeen tai elämänvoimaan, mutta ei tavallisesti kristinuskon opettamaan monoteismiin. Ateisti saattaa kuulua evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta pitää eroamista mahdollisena tai todennäköisenä. Todennäköisimmin ei ole saanut uskonnollista kasvatusta, mutta se ei ole harvinaista.


Sukupuolta, ikää, siviilisäätyä ja arvoja koskeva profilointi on erittäin samankaltainen Iso-Britannian ”uskonnottomien” ja Yhdysvaltojen ”ateistien” kanssa. Sama pätee myös koulutukseen: uskonnottomien ja ateistien profilointi koulutuksen mukaan on vaikeaa Suomessa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Siis vaikeaa siinä mielessä, ettei tilastoista synny selkeää profiilia. Iso-Britannian tilanteesta kertoi David Voas ja Yhdysvalloista Ryan Cragun viime joulukuussa pidetyssä konferenssissa Oxfordissa.

keskiviikko 20. tammikuuta 2010

Sokea kana

Tammikuun on osoittautunut erityisen kiireiseksi. On kirjoitettava useampiakin hakemuksia ja suunnitelmia, raapusteltava tekstiä kirjoihin ja sukkuloitava konferensseissa. Blogin kirjoittamiseen ei tunnu löytyvää aikaa ja energiaa. Kirjoitetaan silti jotain, kevyttä.


Iltalukemisena on viime aikoina ollut kaksi hyvin erilaista kirjaa. Välillä luen hiukan kesken jäänyttä teosta ”God is Back: How the Global Rise of Faith is Changing the World” (2009). Toimittajat John Micklethwait ja Adrian Wooldridge ehdottavat, että uskonnollisuus on kasvussa ja että Yhdysvalloista on tulossa poikkeustapauksen sijaan normi, erityisesti siinä, miten uskonto organisoituu eri maissa. Toimittajien väitteet saattavat olla liioiteltuja, mutta pääosin he kirjoittavat kiinnostavasti uskonnon entistä näkyvämmästä roolista julkisessa elämässä. Ja ainakin Englannissa toimittajat rakastavat teosta. Teoreettiseen kehikkoon liittyvistä varauksista huolimatta teoksessa on paljon kiinnostavia esimerkkejä. Palaan niihin pian.


Toinen ja aktiivisemmin nimenomaan petikumppanina on ollut Seppo Knuuttilan juhlakirja ”Entinen aika, nykyinen mieli”. Tuossa yli 500 sivua kattavassa teoksessa on mainioita kirjoituksia suomalaisesta kansanperinteestä ja kansanomaisista käsityksistä. Se sisältää myös Knuuttilan pitämistä kulttuurintutkimuksen päivien päätöspuheista koostuvan tekstin, jossa minua on kovasti huvittanut tietty kohta (ja huvitti jo kuultuna konteksti-teemalla pidetyssä seminaarissa). Pohtiessaan geneerisen kontekstin ideaa, sitä miten yleisestä tehdään erityistä, hän viittaa 1970-luvullä järjestetyn postilaisperinteen keruukilpailuun, jonne eräs henkilö oli lähettänyt suuren määrän postiperinnettä. Juttuja yhdisti se, että joku sanoi jotakin – postissa. ”Jäi rahaliivit kotiin pianon päälle, sanoi köyhä-Antti postissa.”


Knuuttila kirjoittaa (sanoi seminaarissa): ”Keksinnön loistoa himmensi se, että tulos oli pahasti läpinäkyvä, että lähettäjän motiivit eivät olleet moitteettomia ja että tapausta vielä kolmenkymmenen vuoden kuluttua kulttuurintutkimuksen päivillä kerrotaan episodina siitä, miten sokea kana luuli löytäneensä jyvän.”


Kun lukee Micklethwaitin ja Wooldridgen teosta samaan aikaan, voi miettiä uskonnon osalta, onko keruukilpailun veijari tai joku toinen hänen lailla ajatteleva väistämättä sokea kana. Jossakin väljässä merkityksessä samanlaisilla hoksottimilla pelataan, kun kristinuskoon ei riitä kirkko ja seurakunta, vaan siirretään kristillisyys kaiken toiminnan attribuutiksi. Ei sanota ”postissa” vaan ”kristillinen”. Muutamia herkullisia esimerkkejä: Entisellä Run-D.M.C: jäsenellä, Joseph ”reverend run” Simmonsilla on kristillinen reality-ohjelma ”Run’s House”. ”The Logan Show” on kristillinen versio Conan O’Brienin tunnetusta puheohjelmasta. Kristillinen miestenlehti ”New Man” sisältää juttuja esimerkiksi Porn-Again kristityistä ja ”Christian MotorSports” lehdessä (kuvassa) oli artikkeli prätkähemmoista, jotka löysivät Jumalan.


Kana löysi jyvän. Ja Yhdysvallat on tarua ihmeellisempää.