keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Euro 2012: Lohkovaihe


Euroopan herruudesta on nyt kamppailtu yksi etappi. Ryhmävaihe on ohi ja seuraavaksi siirrytään pudotuspeleihin. Kisat ovat tarjonneet ensisijaisesti nautintoa.

Alkulohkojen pelien katsomista häiritsi yksi konferenssi, mutta vähintään yhden pelin olen nähnyt kokonaan kaikilta joukkueilta. Kisat ovat jo tarjonneet erittäin viihdyttäviä pelejä, kuten Ruotsi-Englanti tai Portugali-Hollanti, mutta jopa erittäin hidastempoinen ja paljon parjattu Ranska-Englanti tuntui minusta hikikarpalot otsaan nostattavalta trilleriltä.

Ryhmässä A Venäjä häikäisi ensimmäisessä pelissä ja haihtui sen jälkeen. Puola pelasi upeasti Venäjää ja Tsekkiä vastaan, mutta jatkopaikkaan se ei riittänyt. Tsekki aloitti huonolla tuloksella, mutta nousi melko odotetusti sen jälkeen. Kreikka pelasi huonosti alun, mutta voitto Venäjästä riitti yllätykseen. Draamaa kerrakseen.

Ryhmässä B nähtiin upeita otteluita. Tanskan avausvoitto Hollannista ja muutenkin odotuksia parempi suoritus jäi valitettavasti piirun verran tavoitteesta. Hollannin heikkous yllätti, Saksan laadukkuus ja suoritusvarmuus ei. Portugali on pelannut koko turnauksen viihdyttävintä – ja samanaikaisesti taktisesti kypsää – jalkapalloa.

Ryhmässä C Irlanti oli valitettavan heikko. Se ei pystynyt vakavasti haastamaan muita joukkueita. Italia pelasi kurinalaisesti ja se oikeutti jatkopaikkaan. Espanja ei ole loistanut, mutta joukkueen potentiaali on edelleen valtava. Ryhmän valopilkku oli ehdottomasti Kroatia, joka olisi paremmalla onnella voinut kukistaa Espanjan. Valitettavasti joukkueen kisat päättyivät tähän.

Ryhmässä D Ruotsi yritti, muttei riittänyt. Joukkue muuten johti jokaista otteluaan. Ukrainan vahvuus osoitti, että kotikentästä on etua, vaikka lähtöpassit tulikin. Jo mainittu Ruotsi-Englanti -ottelu on ollut kisojen kutkuttavimpia. Jossittelut ovat jalkapallossa usein puuduttavia, mutta Englanti-Ukraina -pelissä jäi miettimään, mistä maaliviivaa tuijottava tuomari saa palkkansa, jos hän ei näe pallon olevan selvästi maalissa. Ainakin Ukrainan maalin hyväksyminen olisi tuonut lisää jännitystä peliin, vaikka se taisikin lähteä liikkeelle paitsiotilanteesta. Englannin ja Ranskan kisat jatkuvat, mikä ei ole yllätys.

Seuraavaksi erotellaan jyviä akanoista, mutta perinteisesti olen tapittanut alkulohkoja pudotuspelejä sinnikkäämmin. En tiedä, miksi näin on, mutta kisaväsymyksestä tuskin on kyse. Kenties nautin odottavasta tunnelmasta, joka syntyy mahdollisuuksien avoimuudesta. Lisäksi alkulohkojen jälkeen mukana on yleensä ne tutut menestyjät ja kenties satunnainen yllättäjä. Toivottavasti myös tulevat pelit tarjoavat yhtä paljon hienoja suorituksia yksilöllisesti ja ryhmässä.

Tähänastisten esitysten perusteella ryhmät A ja D ovat olleet heikompia kuin B ja C, mutta yllätyksiä tapahtuu, joten ollaan veikkaamatta. Kiinnostavaa on myös nähdä, kumpi kahdesta jarruttelijasta – Italia vai Hodgsonin Englanti – tekee aloitteen.

Tapahtuman ikävät puolet ovat olleet odotettuja: rasismi ja fanien keskinäinen väkivalta eivät tulleet yllätyksenä. 

Huvittavin yksityiskohta on ollut italialaisten pelko siitä, että Espanja ja Kroatia pelaisi sopuisasti tasapelin 2-2. Se olisi tarkoittanut Italian putoamista. Mikään muu maa ei huolestuisi näin näyttävästi sopupelin pelosta. Miksi? Koska Italiassa kuvio on niin tuttu. Kun italialaisille seurajoukkueille sopii tasapeli, maan vedonlyöntitoimistot sulkevat kohteen, sillä Italiassa kaikki tietävät, miten italialaisseurojen peli päättyy.

Brittiystäväni Chris kirjoitti ennen kisoja, että laittoi 10 puntaa Portugalin mestaruudelle. Joukkueen suoritusten vuoksi toivon hänen lunastavan voittonsa finaalin jälkeen.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Ateismi nykypäivän Euroopassa


Perjantaina julkaistiin uusi Approaching Religion. Sen teemana on ateismin uusi näkyvyys Euroopassa. Tekstit ovat kaikkien luettavissa lehden sivulla.

Julkaisu sisältää kymmenen artikkelia ja pari kirja-arviota. Siitä löytyy informaatiota ja analyyseja koskien muutamia maita, esimerkiksi Suomea, Saksaa, Venäjää, Ruotsia ja Englantia. Lisäksi yksi artikkeli kontrastoi Yhdysvallat ja Skandinavian ehdottaen, että uskonnottomuus on erilaista maailman eri kolkissa.

Paketin ulkopuolelle jää toki iso osa itäistä ja eteläistä Eurooppaa, mutta kokonaisuuden onkin tarkoitus toimia avauksena, jota muut voivat tahoillaan täydentää.

Artikkelit eivät kuitenkaan rajaudu yksin valtioiden mukaan, vaan niissä käsitellään ateismia ja uskonnottomuutta erilaisin tavoin. Lähestymistavat vaihtelevat uskontotieteestä politiikantutkimukseen, sosiologiasta teologiaan ja filosofiaan.

Kirjoittajia on muutamista maista: Suomesta, Ruotsista, Isosta-Britanniasta, Saksasta ja Yhdysvalloista.

Kokonaisuudessa painottuu muita enemmän Iso-Britannia, mutta toisaalta sitä voidaan pitää jonkinlaisena ”uusateismin” keskuksena Euroopassa. Kaikki artikkelit eivät kuitenkaan rajoitu tai keskity ”uusateismiin”.

Oma tekstini keskittyy Suomeen. Käsittelen ateismia ja ateisteja erilaisten aineistojen avulla. Käyn läpi tilastoja, kirjoja, sanomalehtikeskustelua ja jonkin verran myös televisio- ja radio-ohjelmia, jotta voisin hahmottaa suomalaisen ateismin luonnetta ja myös ajallista muutosta.

Olen melko tyytyväinen kokonaisuuteen, jota olen ollut toimittamassa, vaikka täydellisyyteen ei päästäkään. Vaikka ateismista puhutaan nykyään paljon, julkinen keskustelu kiinnittyy usein väittelyyn eri kantojen totuusarvosta sekä hyödyllisyydestä / haitallisuudesta. Vaikka tässäkin sivutaan näitä kysymyksiä, painopiste on ilmiön – ateismin näkyvyyden ja luonteen – analyysissa ja yrityksessä paikantaa sitä osaksi yhteiskunnallisia muutoksia erilaisissa alueellisissa konteksteissa.

Oman mielipiteen voi muodostaa seuraamalla linkkiä itse julkaisuun: