On aika mainostaa. Tammikuussa järjestetään Turussa kansainvälinen ”pyöreän pöydän seminaari”, jonka aiheena on ateismin uusi näkyvyys Euroopassa. Tapahtuman osallistujamäärä on rajoitettu, sillä osallistujat tulevat istumaan kirjaimellisesti pyöreän pöydän ympärillä. Koska olen yksi tapahtuman järjestäjistä, mainostan seminaarin yhteydessä olevia yleisötapahtumia, jonne kaikki opiskelijat, tutkijat ja aiheesta kiinnostuneet ovat tervetulleita keskiviikkona 18.1.2012 (Arken, Åbo Akademi).
Yleisötapahtumia on kaksi. Niistä ensimmäisessä (klo 13-15) Lancasterin yliopiston lehtori Gavin Hyman kertoo vuonna 2010 ilmestyneestä kirjastaan A Short History of Atheism. Hymanin alustusta seuraa kaksi valmisteltua kommenttia. Ensiksi puhuu Uppsalan yliopiston professori Mattias Martinson ja toiseksi allekirjoittanut.
Toisessa yleisötapahtumassa (klo 15-17) yhdysvaltalainen professori Phil Zuckerman luennoi yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta aiheesta ”mitä tiedämme ateisteista?”.
Sekä Hyman että Zuckerman ovat ateismitutkimuksen kansainvälisiä kärkinimiä. Heidän näkökulmansa aiheeseen ovat kuitenkin painotukseltaan poikkeavia. Siinä missä Hyman on tutkinut ateismin historiaa ja teologisia vastineita koulutetun eliitin aatehistorian tasolla, sosiologi Zuckerman on tutkinut tavallisia uskonnottomia ja ateistisia ihmisiä. Hän on erikoistunut haastattelututkimuksiin, mutta hän yhdistelee tutkimuksiinsa määrällistä tilastotietoa.
Hyman on jo mainitun kirjan lisäksi julkaissut esimerkiksi radikaaliteologiaa käsitteleviä artikkeleja sekä teoksen The Predicament of Postmodern Theology (2001). Hän on myös toimittanut kirjan New Directions in Philosophical Theology: Essays in Honor of Don Cupitt (2004). Hänen teksteistään on suomennettu ”Ateismi uudella ajalla” (teoksessa M Martin (toim.), Ateismi).
Hymanin työssä itseäni kiinnostaa erityisesti kolme seikkaa.
Ensiksi, hän on tutkinut ateismin historiaa kiinnittämällä huomion ateismiin identiteettinä. Hän ei projisoi menneisyyteen ateismin nykymerkitystä, vaan pohtii, millä tavalla ateismin käsite on muuttunut toisten antamasta pilkkanimityksestä identiteetiksi.
Toiseksi, hän argumentoi, että moderni ateismi on keskittynyt kiistelemään modernin teismin käsitteen kanssa, sivuuttaen näin sekä esimodernin teologian erilaiset käsitykset että viimeisimmät teologiset kehittelyt.
Kolmanneksi, Hyman pohtii, miten radikaaliteologian ja radikaaliortodoksian nimillä tunnetut teologiset virtaukset erkaantuvat ateismin ja teismin välisestä vastakkainasettelusta.
Zuckerman on julkaissut esimerkiksi teoksen Society without God (2008). Hän on myös toimittanut kaksiosaisen teoksen Atheism and Secularity (2010), joka antaa ajanmukaista tietoa ateismista ja uskonnottomuudesta uskontososiologisesta näkökulmasta. Zuckermanin uusi kirja Faith No More: Why People Reject Religion (2012) lienee jo markkinoilla. Häneltä on suomennettu artikkeli ”Ateismi: tilastotietoja ja kyselytutkimuksia” (teoksessa M Martin (toim.), Ateismi).
Zuckermanin työssä itseäni kiinnostaa erityisesti kolme seikkaa.
Ensiksi, hän tekee empiiristä tutkimusta uskonnottomien ja ateistien parissa, haastattelee heitä ja raportoi laajasti näistä ihmisistä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta sellaista tutkimusta ei ole tehty kovin paljon.
Toiseksi, Zuckerman yhdistelee laadullisiin aineistoihin määrällistä. Hänellä on käsitys siitä, mitä ateisteista tiedetään tilastotutkimusten perusteella.
Kolmanneksi, hän on kiinnostunut pohjoismaista ja niiden uskonnottomuudesta. Society without God keskittyy analysoimaan Tanskaa (ja vähän Ruotsiakin), mikä on suomalaisesta perspektiivistä erityisen mielenkiintoista, sillä usein yhteiskuntatieteelliset ateismitutkimukset keskittyvät yhdysvaltoihin tai kommunistisiin maihin. Tätä mielenkiintoa ei poista se, että Zuckermanin teos on kirjoitettu yhdysvaltalaiselle lukijalle – uskonnottomat pohjoismaat muodostavat peilikuvan uskonnolliselle Amerikalle.
Tapahtuma ei ole väittelytilaisuus siitä, ovatko ateistiset tai uskonnolliset kannat tosia vai epätosia, hyödyllisiä vai haitallisia. Tapahtumassa analysoidaan ateismia ja ateisteja humanistis-yhteiskuntatieteellisistä näkökulmista. Jos ateismista ja ateisteista haluaa tietää enemmän kuin mitä julkiset kinastelut ja mediatempaukset kertovat, suosittelen osallistumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti