Uskonto ja koronapandemia

Jos jostain syystä olet joutilas uskontoa tutkiva ihminen näinä koronapandemian aikoina, voisit ryhtyä keräämään tutkimusaineistoa siitä, miten eri uskonnollisissa ryhmissä reagoidaan pandemiaan liittyviin ohjeisiin, rajoituksiin ja suosituksiin. Jonkin ajan päästä voisit julkaista hyvän artikkelin tai vaikka populaarimman teoksen aiheesta. 

Itse olen lähinnä vältellyt aihetta, koska ensinnäkin on ollut tärkeämpää saada tietoa pandemian luonteesta. Toiseksi pandemia ei ole aiheuttanut vapaa-ajan ongelmia – koko ajan pinossa on ollut opiskelijoiden esseitä ja graduja sekä viimeistelyä odottavat artikkelikäsikirjoitukset. Kolmanneksi en ole varma, jaksavatko massat enää lukea pandemiasta sitten joskus kun se on laantunut ja jaksaako itsekään paneutua aiheeseen maltillista uutisseurantaa enempää.

Yksi pikaisesti kyhätty blogiteksti saa nyt toistaiseksi jäädä minun sormiharjoituksekseni.

Median keksimä termi ”viruslinko” on nerokas. Kansainvälisistä uutisista olemme saaneet lukea, että uskonnolliset yhteisöt ovat toimineet viruslinkoina. Etelä-Korean kuuluisa ”potilas numero 31” tunnetaan ”superlevittäjänä”, jota ennen tartunnan saaneet olivat vielä jäljitettävissä ja jokseenkin hallittavissa. Nainen on Uuden taivaan ja maan kirkon jäsen (engl. Shincheonji Church of Jesus) ja hänen arvioidaan levittäneen noin 5000 tartuntaa. Seurakuntaa vastaan on ilmeisesti nostettu syyte murhasta.

Ranskassa toimii evankelikaalinen Église Porte Ouverte Chrétienne eli Avoimien ovien kirkko. Heidän vuosittainen kokoontuminen Mulhousen kaupungissa sai aikaan ainakin 2500 koronatartuntaa. Viiden päivän aikana tapahtumassa vieraili 1000-2500 ihmistä päivittäin. Yhteisön puolustukseksi on sanottava, ettei se vielä tuolloin ymmärtänyt viruksen vakavuutta.

Uutisissa kerrotaan myös intialaisesta sikhisaarnaajasta, joka kuoli virukseen maaliskuun puolivälissä. Hän on altistanut kymmeniä tuhansia ihmisiä ja tartuttanut kymmeniä.

Floridassa megakirkon pastori pidätettiin, koska hän jatkoi seurakuntansa satojen ihmisten kokouksia kielloista huolimatta.

The Guardian uutisoi, että monet kirkossakävijät eri puolilla maailmaa eivät noudata etäisyysohjeita. Moni kirkko ei puutu asiaa riittävän selkeästi.

Onko uskonto jotenkin erityinen? Yhtä lailla mikä tahansa massatapahtuma on potentiaalinen viruslinko. Yökerhot tai laskettelukeskusten after skit eivät ole olleet sen parempia. Ongelma on se, että (pieni) osa uskonnollisista yhteisöistä ei noudata säädöksiä ja ohjeita, joita kansainvälinen tiedeyhteisö tukee suurella yksimielisyydellä. Ei edes sen jälkeen, kun tietämättömyyteen vetoaminen on myöhäistä.

Onko siis niin, että yliluonnolliseen toimijaan liittyvät uskomukset tekevät yhteisöjen toiminnan ymmärrettäväksi? Jumala käskee palvomaan, joten näin on tehtävä terveyden menettämisen ja kuoleman uhallakin. Näin ajateltuna ihmiset ovat sokeasti uskovia sekopäitä.

Uskontotieteilijä voisi lähteä etsimään toisenlaisia selityksiä. En ehdota, että listani on täydellinen, vaan pikemminkin nämä ovat uutisia lukiessani ensimmäisenä mieleen tulleet. Listan on tarkoitus olla keskustelun avaus niille, jotka pohtivat samaa kysymystä.

Ensinnäkin on paikallispoliittisia selityksiä. Ohjeiden rikkominen osoittaa tuen jollekin poliittiselle toimijalle, mikä puolestaan vahventaa uskonnollisen yhteisön asemaa kyseisessä paikassa. Kolmasosa brasilialaisista on evankelikaaleja, joista valtaosa kuuluu presidentti Jair Bolsonaron kannattajiin. Bolsonaron vähättelevien kommenttien ottaminen vakavasti voi periaatteessa kertoa tietämättömyydestä, mutta ehkä uskottavampaa on sanoa, että näin osoitetaan tuki presidentille. Kenties tämä selittää osan siitä, miksi uutisista voi lukea brasilialaisista evankelikaalisista kirkoista, jotka eivät ole lämmenneet eristäytymisohjeille. Siitäs saatte, te maallistuneet liberaalit!

Toiseksi on olemassa ”kommunikatiivisia” selityksiä. Joissain tapauksissa kyse voi olla eronteosta: me teemme toisin kuin te, ja näin osoitamme olevamme erityisessä suojeluksessa tai ainakin saamme huomiota. Olemme olemassa, kun meidät huomataan. Tällainen selitys sopii paremmin esimerkiksi Valko-Venäjään tai uskonnollisessa kehyksessä Appalakkien käärmeenkäsittelijöihin: käärmeiden käsittelylle on raamatullinen oikeutus ja käärmeet purevat harvoin – on siis hyvä todennäköisyys, että olet sekä todistanut uskosi ja osoittanut yhteisösi erityisyyden että jäänyt henkiin käärmeitä käsittelemällä. Korona tarttuu helposti, joten tällainen kommunikatiivinen strategia ei jatku pitkään.

Kolmanneksi on psykologisia selityksiä. Esimerkiksi psykologisessa (niin kognitiivisessa kuin psykoanalyyttisessa) rituaalintutkimuksessa esitetään ajatus, että rituaali tulee tehdä oikein, määrättynä aikana, osat tietyssä sovitussa järjestyksessä. Muuten rituaali ei ole ”pätevä” ja mikä tärkeämpää, se ei tunnu oikealta. Poikkeavalla tavalla toteutettu rituaali saa aikaan epämukavan tunteen ja kokonaan toteutumatta jäänyt rituaali voi saada aikaan neuroottisen reaktion. Uutisista on voitu lukea, että Johannes Kastajan reliikin massasuutelua jatkettiin Pietarissa, vaikka se ei ole järkevää tartunnan välttämisen kannalta. Tässä mainittu viitekehys olisi hyvä ehdokas selittämään, miksi viruksen leviämistä edistäviä rituaaleja jatketaan oman ja muiden terveyden uhalla.

Neljäs olisi yhteisöllinen selitys. Yhteisöillä on tiedostettu tai tiedostamaton huoli siitä, että ihmiset eivät tule takaisin, jos verrattain säännölliseen tilaisuuksissa käymiseen tulee tauko. En nyt kaiva linkkejä, mutta jonkinlaista tutkimuksellista tukea tälle on löytynyt. Yhteisöjen huoli siitä, että ihmiset eivät tule takaisin, jos (usein melko iäkkäiden ihmisten) säännöllinen osallistuminen keskeytyy useamman viikon ajaksi, on oikeutettu. Rivijäsenten näkökulmasta puolestaan osallistuminen on tuen osoitus yhteisölle ja näkyvä todiste kuuliaisuudesta.

Itse lähtisin etsimään vastauksia tällaisilla selitystavoilla kysymykseen siitä, miksi jatkuvasti kuullaan uskonnollisista yhteisöistä, jotka eivät noudata pandemian leviämisen pysäyttämiseen liittyviä ohjeita. Jos näistä mikään ei maistu, voi aina syytää mediaa siitä, että se uutisoi uskonnoista vain näitä eikä kerro yhteisöjen aktiivisesta kamppailusta pandemian pysäyttämiseksi. Siihen voi vain sanoa, että kyllä niistäkin uutisoidaan.