Onko islamin mediakuva länsimaissa läpikotaisin vääristynyt ja kielteinen? Voitaisiinko jotain tehdä toisin? Näitä kysymyksiä pohtii viime vuoden puolella ilmestynyt islamia ja muslimeja brittimediassa käsittelevä teos Pointing the Finger: Islam and Muslims in the British Media (toim. Julian Petley & Robin Richardson).
Mainitaan heti alkuun, että teosta värittää hieman kummallisesti painottunut lähtökohta. Paikoitellen tulkinnoissa kenties ylikorostetaan mediakuvan kielteisyyttä, erityisesti käyttämällä tabloideja ja konservatiivista Telegraphia esimerkkitapauksina. Tästä huolimatta eri tutkimuksissa on tullut selväksi, että mediavälitteinen yleiskuva muslimeista on kielteinen.
Tutkimukset keskittyvät usein juuri islamiin ja muslimeihin, kuten tämäkin, mutta laajemman kuvan saamiseksi olisi tarpeen vertailla niitä vastaaviin ryhmittymiin. Vasta silloin tiedetään, onko islamin ja muslimien mediakuva erityinen. Lisäksi teos haluaa edesauttaa ”monikulttuurista demokratiaa”, mutta ei perustele lähtökohtaansa.
Artikkelit kuitenkin perustuvat monenlaisin menetelmin tarkasteltuihin aineistoihin pitkän aikavälin lehtijuttujen määrällisestä sisällönanalyysista kohdennettuihin tapaustutkimuksiin.
Robin Richardson tarjoaa artikkelissaan ”Big Pictures and Daily Details” tiiviin listan muslimeja koskevan uutisoinnin tyypillisistä kielteisistä olettamuksista. Näistä voi koota muistilistan toimittajille. Täydennän Richardsonin kuuden kohdan listan ”korjausliikkeillä”.
1 Kaikki ovat samanlaisia. Maailman muslimeja käsitellään massana. Korjausliike: tee juttu, jossa korostetaan monenlaisia käytäntöjä, tapojen ja uskomusten valtavaa kirjoa.
2 Kaikki ovat uskonnollisesti motivoituneita. Korjausliike: tee juttu sekulaarimuslimeista.
3 Kaikki ovat täysin toisenlaisia. Niillä ei ole ei-muslimien kanssa yhteisiä arvoja, intressejä ja huolia. Korjausliike: tee juttu, jossa korostetaan samoja arkisia intressejä ja huolia koulutuksesta työpaikkaan ja yhteiskunnan organisointiin, vapaa-ajanvietosta asuinalueen pihatalkoisiin. Jätä kiinnostus jalkapalloon tällä kerralla pois.
4 Kaikki ovat vähempiarvoisia. Korjausliike: olisiko mahdollista tehdä juttu muslimista, joka on jossain asiassa erittäin hyvä, mutta silti välttyä tekemästä kohteesta eksoottista luonnonoikkua, harjoitusnarkomaania tai yhden tempun hevosta?
5 Jokainen on uhka. Korjausliike: tee juttu, jossa naapurin muslimi tai paikallisyhteisön imaami ei ole potentiaalinen jihadisti.
6 Yhteistyö on mahdotonta. Korjausliike: tee juttu, jossa muslimit tekevät tasa-arvoisesti yhteistyötä länkkäreiden kanssa, esimerkiksi yrityskumppaneina, ja kykenevät neuvottelemaan asioista sekä tekemään kompromisseja.
Richardson listaa myös länsimedian tyypillisiä muslimeihin kohdistuvia syytöksiä. Poimin niistä kolme keskeistä. Niiden mukaan muslimit
1 ovat kykenemättömiä ja haluttomia sopeutumaan
2 vaativat tolkuttomia (rakennuslupia moskeijoihin jne.)
3 ovat lojaaleja moneen suuntaan (asuinmaahan mutta myös islamin ”ummaan”)
Toimittajalle nämä voivat toimia muistilistana: jos juttu sisältää jonkin näistä, pohdi, onko se todella perusteltu olettamus.
Mielestäni mistä tahansa ryhmästä on voitava tehdä kriittisiä, haastavia ja informatiivisia uutisjuttuja. Silloin kaikkia ei voi miellyttää, mutta se ei ole tarkoituskaan (paitsi myyntilukuja tuijottavien näkökulmasta).
Siksi korjausliikkeet eivät voi olla yleinen linjaus sille, miten muslimeista tulisi uutisoida. Mutta jos kuvaukset ovat niin yksipuolisia kuin tutkimuskirjallisuus antaa ymmärtää, yleiskuvaa voisi monipuolistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti