Tässä on lyhyesti kommentoituna joulukuun lukemiset. Koko vuonna lukutahti oli kohtuullinen olosuhteisiin nähden. Uudelle vuodelle toiveena on, että lukuaikaa löytyisi hitusen enemmän. Toive tuskin toteutuu, joten täytyy käyttää pienetkin ajalliset ikkunat iloisesti kirjojen parissa. Kirjoitushommia on taas kertynyt, mikä aina hidastaa lukemista. Mutta niin sen tulee mennäkin: lukemisista tärkeimmät sulatellaan kirjoituksessa.
Bullivant, Stephen (2022) Nonverts: The Making of Ex-Christian America
Teos käsittelee Yhdysvaltain uskonnottomuutta yhdistelemällä kyselyjä ja haastatteluja. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat ”nonvertit” eli ne, jotka ovat kasvaneet uskontoon ja sitten hylänneet sen. (Muut ovat niitä, joilla ei koskaan ole ollut uskonnollista affiliaatiota, ”cradle nones”.) Teos on helppolukuinen, jopa rautalangasta vääntävä, tyyliltään poikkeuksellisen vitsaileva ollakseen vakava sosiologinen teos, ja mielestäni noin yleisesti erinomainen. Erityisesti nostan esiin luvun viisi, ”Nothings Come from Nothing?”, jonka pyrkimys selittää, miksi juuri 2000-luvulla uskonnottomuus on kasvanut merkittävästi Yhdysvalloissa on uskomattoman samankaltainen kuin minun Ketolan & Sohlbergin pyrkimys selittää, miksi uskonnottomuus on identiteettinä normalisoitunut Suomessa samana ajankohtana.
Vattimo, Gianni (1999) Uskon että uskon
Luin teoksen ensimmäisen kerran, kun se ilmestyi suomeksi. Nyt luin uudelleen, kun yritän työstää yhtä artikkelia. Vattimo on kiinnostava post-metafyysisenä ajattelijana. Siihen johtavasta prosessista yksi hänen käyttämänsä nimitys on maallistuminen. On vaikea sulattaa, että Vattimo näkee suoran linkin kenosiksen (Jumalan lihaksi tulemisen) ja post-metafyysisen ajattelun välillä. Sitä tämä teos kuitenkin perustelee, osin henkilöhistorialliseen tyyliin. Itse kallistun enemmän Rortyn suuntaan, joka sanoi, että suurin ero hänen ja Vattimon välillä on se, että Vattimolle eKr ja jKr on merkittävä jako, Rortylle ei.
Salmi, Janne (2023) Rockin’ Is Our Business 2 (2013–2022)
Aikaisempi osa käsitteli paljon laajemmalla aikavälillä suomalaisia rock’n’roll -tapahtumia (1982–2012). Tässä on printtimuodossa valikoiva lista tapahtumia, joista osaa kuvataan tarkemmin. Kirjallinen arvo ei ole merkittävä, mutta se toimii muistilistana niille, joita kiinnostaa tietää, mitä kaikkia ”alan” bändejä Suomessa on vieraillut. Itse kuulun tuohon porukkaan, joten luin teoksen.
Guest, Mathew (2022) Neoliberal Religion
Teos käsittelee kiinnostavalla, yleistajuisella tavalla nykymaailman uskontoon liittyviä ilmiöitä populismista totuudenjälkeisyyteen ja kulutuskulttuuriin. Kaikkea sitoo yhteen uusliberalismi, tosin tavalla, jossa lukijana on kysyttävä, onko neoliberalismi todella tällainen megaselittäjä. En ole vakuuttunut siitä, että näin on. Siis: yksittäisten teemojen käsittely on hyvin kiinnostavaa ja opettavaista, mutta kaikkien niiden sitominen uusliberalismin käsitteen alle vaikuttaa vesittävän itse käsitteen analyyttisen voiman verrattuna siihen, että uusliberalismista olisi tehty tarkkarajainen, osan ilmiöistä ulos jättävä analyyttinen käsite. Tämä kaikki olisi helpompi sulattaa, jos tekijä kirjoittaisi uskonnosta neoliberalismin aikana, jolloin osa ilmiöistä olisi suorassa yhteydessä ja osa hyvin etäisessä yhteydessä uusliberalismiin. Tekijä kuitenkin painottaa kirjoittavansa uusliberaalista uskonnosta, mutta vain pieni osa esimerkeistä menee luontevasti tähän osastoon: lähinnä markkinafundamentalismin nimeen vannova evankelikalismi ja venyttäen myös uusliberaalia, kutistetun hyvinvointivaltion politiikkaa epäsuorasti tukevat uskonnolliset toimijat. Edellisiä käsitellään paljon, jälkimmäiset mainitaan kirjassa, mutta niiden osa on pieni. Sen sijaan Trump, populismi ja totuudenjälkeisyys ovat pikemminkin kulmikkaita ja epä-älyllisiä reaktioita uusliberalismiin kuin uusliberaaleja per se. Ja vielä: ollakseen kirja uusliberalismista, siinä puhutaan melko vähän kapitalismista eikä varsinkaan ortodoksimarxilaisella, uusmarxilaisella tai postmarxilaisella äänellä. Kaikesta tästä huolimatta: teoksessa on paljon hyvää ja suosittelen lukemista, vaikka muutamista tulkinnoista olenkin eri linjoilla.
Knuuttila, Tarja & Lehtinen, Aki Petteri (toim.) (2010) Representaatio: Tiedon kivijalasta tieteiden työkaluksi
Teos käsittelee representaation käsitettä monitieteisesti. Itselleni kiinnostavimpia ovat ns. representaation kriisiä käsittelevät tekstit (Lehtisen teksti Rortysta) sekä kulttuurintutkimukselliset (Leena-Maija Rossi) ja diskurssiteoreettiset näkökulmat. Näistä teemoista teoksessa on hyviä tekstejä. Muista osa ei aukea ilman taustakeskustelujen tuntemista – välillä on vaikea hahmottaa, mitä keskustelussa on panoksena, mitä on pelissä. Näitä ovat erityisesti kognitiotieteelliset tekstit. Filosofisesta suunnasta Peircen semiotiikkaa käsittelee useampikin kirjoittaja. Oman kiinnostukseni laitamilta esimerkiksi surrealistien representaatiokäsitystä koskeva teksti (Timo Kaitaro) puolestaan aukesi helposti ja nousi nipusta esiin.
Copson, Andrew (2019) Secularism
Copson on aktivisti, joka kirjoittaa aihettaan puolustaen. Se ei kuitenkaan haittaa, varsinkin kun niin moni tutkija kirjoittaa olkiukkomaisia kritiikkejä sekularismista. Teoksesta käy ilmi, että sekularismi on normatiivisesti ajatellen vakuuttava kanta, mutta se ei ole yhdenlainen: jää keskusteltavaksi, millainen sekularismi on paras. Samalla teoksesta käy ilmi, että empiirisesti sekularismi on jäänyt alakynteen uskonnon ja valtion suhteiden poliittisissa muodostumissa. On myös selvää, että on olemassa ei-sekularistisia uskonnon ja valtion suhteita (esim. maltilliset valtiokirkot), jotka saattavat ylläpitää useita sekularismille ominaisia käytäntöjä. Siksi ei voi sanoa, että valtiokirkot ovat aina ja automaattisesti erityisen syrjiviä, vaikka ne ovat sitä väistämättä jossain määrin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti