Uskonnon ja median erilaisista kytkeytymisistä kiinnostuneita tutkijoita kokoontui pariksi päiväksi pienimuotoiseen työpajaan Helsinkiin keskustelemaan alan ajankohtaisista aiheista, näkökulmista ja kysymyksistä.
Tapaamisen aikana alaa tuli kartoitettua useista suunnista. En yritä tiivistää keskusteluja tähän enkä yritä nostaa esiin itselleni kaikkein keskeisintä akateemista antia. Sen sijaan kirjoitan lyhyesti yhdestä mielenkiintoisesta netti-ilmiöstä, josta meille alusti Stewart Hoover.
PostSecret oli minulle ennestään tuntematon ilmiö. Idea on yksinkertaisesti seuraava. Sivustoa ylläpitävälle henkilölle lähetetään anonyymi postikortti, jossa kerrotaan henkilökohtainen salaisuus. Joka viikko lähetetyistä korteista valikoidaan jollain tarkemmin määrittelemättömällä perusteella osa korteista, jotka laitetaan esille verkkosivustolle. Sivustosta on tullut yksi suosituimmista koko Yhdysvalloissa.
Hoover esitteli, miten monet aiheet käsittelevät tavalla tai toisella uskontoa. Teema on ollut niin suosittu, että uskontoteemasta on julkaistu Yhdysvalloissa kirja, PostSecret: Confessions on Life, Death and God (2009). Sivusto on olemassa myös esimerkiksi Brasiliassa ja Saksassa. Joissakin maissa ideaa on muokattu hiukan.
Myös Brasiliassa uskonto on suosittu aihe, mutta Hooverin mukaan aihe on vähemmän esillä Saksassa. Hän painotti sitä, miten uskontoon liittyvän salaisuuden jakaminen tavallaan luo virtuaalisen yhteisön.
Itselleni heräsi kysymys, missä suhteessa ”uskontosalaisuuksien” kirjaaminen on Yhdysvaltojen julkiseen ilmapiiriin, jossa myönteinen suhtautuminen uskontoon on toivottavaa ja odotustenmukaista. Melko lailla toistuva teema tuntuisi nimittäin olevan epäilyn, epäröinnin ja epäuskonkin paljastaminen tai uskonnollisen roolin kantamisen raskaus:
”I put the Bibles in the religious fiction part of the book store”
”Sometimes I’m afraid that it was God who ’punished’ me with the depression I began to develop, because I didn’t believe in him”
”Some days, it feels more like a noose!!” (postikortissa teksti kirjoitettu papin lipereihin; ks. kuva)
”I like to go to church just to see what the other women are wearing”
”I love to sing Christmas Carols, but I don’t believe a word they say”
”My dad is a Catholic priest. I have been his secret for 21 years”
”I don’t believe in God and I think he is punishing me for just that…”
Toisenlaisiakin esimerkkejä toki löytyy.
Toinen kysymys koskee valikointiprosessia. Siitä ei ole tietoa saatavilla, sillä sivuston ylläpitäjä Frank Warrenin näkökulmasta kyse on taiteellisesta prosessista. Emme tiedä, lähettävätkö ihmiset paljon uskontoaiheisia kortteja vai valikoiko ilmeisesti helluntailaistaustainen Warren mielellään näitä teemoja.
Suomessa vastaavaa sivustoa ei (tietääkseni) ole. Olisi mielenkiintoista tietää, olisiko uskontoteema keskeinen täälläkin. Ensimmäisenä tulee mieleen, että seksuaalisuuteen liittyvät teemat olisivat kaikkein suosituimpia.
Itse sivusto löytyy tietenkin netistä, mutta myös YouTubeen on koottu pari otosta uskontoaiheisista korteista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti