Uusmedia on uutta ja vanha on mennyttä, eikö niin? Vai onko asiaa ajateltava monimutkaisemmin?
Kesäkuussa järjestetään Turussa Digital Religion -konferenssi, jossa tullaan luultavasti kuulemaan useita alustuksia siitä, miten digitalisoituminen ja uusmedia on mullistanut uskonnon. Teknologinen kehitys onkin mahdollistanut uudenlaisia toimintamuotoja ja online-yhteisöllisyyksiä. Uusmedia tarjoaa mahdollisuuden löytää samanmielisiä, kuulla valtavirrasta poikkeavia äänenpainoja ja löytää valtavirtamediasta puuttuvaa informaatiota.
Uusmedian mukana tuomista mullistuksista huolimatta vanha, valtavirtamedia on edelleen merkittävässä roolissa, jos pohditaan uskontodiskurssin suuntaviivoja ja uskontoja koskevia representaatioita. Näin ainakin ehdotan.
Ensinnäkin, ihmiset käyttävät edelleen vanhaa mediaa. Lapset sosiaalistuvat televisioon nopeasti, sanomalehden puuttuminen aamukahvilla aiheuttaa edelleen orientoitumisvaikeuksia monille. Radion olisi pitänyt ennusteiden mukaan kuolla jo monta kertaa, mutta erityisesti uskontoaiheiset ohjelmat ovat edelleen suosittuja, esimerkkinä Briteistä BBC4 -kanavan Thought for the Day.
Toiseksi, moni uusmediassa kiertävä juttu perustuu vanhaan valtavirtamediaan ja uutistoimistojen juttuihin. Uusmedian käytössä ihmiset keskittyvät vanhaan mediaan ainakin suosituimpien sivujen tilastoinnin perusteella. Myös Facebookissa kiertävistä linkeistä suuri osa vie suuren sanomalehden tai mediatalon sivustolle.
Kolmanneksi, uskonnolliset ihmiset välittävät siitä, miten heidän viiteryhmäänsä käsitellään vanhassa mediassa. Tämä koskee myös niitä ryhmiä, joiden toiminta on tehokkaasti järjestynyt uusmedian varaan.
Se, mikä yhdistää näitä kolmea huomiota on tämä: ihmiset, jotka eivät erityisesti etsi uskontoaiheista informaatiota, saavat sen pääosin vanhan median kautta. Digiuskonto koskee eniten niitä, jotka aktiivisesti hankkivat informaatiota uskonnoista ja jotka haluavat toimia uskonnollisessa online-ympäristössä. Vanhalla medialla on edelleen kyky luoda keskustelunaiheita ja valikoida niitä, päättää, mitkä uskonnon ulottuvuudet ovat julkisen keskustelun arvoisia.
Itse asiassa olisi hyvä päästä eroon jaottelusta vanhaan ja uuteen ja tarkastella sen sijaan muodostunutta mediasfääriä, jossa jutut kiertävät ’vanhasta’ ’uuteen’ ja ’uudesta’ ’vanhaan’. Hyvänä esimerkkinä toimivat vuoden 2010 Homoilta ja vuoden 2011 Älä alistu -kampanja.
Television Homoilta ei suinkaan rajoittunut ’vanhaan’ mediaan: ohjelmaan saattoi lähettää tekstiviestejä ja sähköpostia, sitä puitiin blogeissa ja keskustelupalstoilla (mikä kiihdytti kohua), ja kirkosta eroamiset tehtiin pääosin verkkosivun kautta. Älä alistu -kampanja puolestaan ei rajoittunut uusmediaan. Sen alku oli YouTubessa, mutta myös TV7 -kanavalla. Se vastaanotettiin kommentiksi television Homoiltaan ja video ei olisi tullut merkittäväksi keskustelunaiheeksi ilman Homoiltaa eikä ilman huomiota, jota ’vanha’ media sille osoitti. Molemmissa on kyse siitä, että sisällöt virtaavat mediasta toiseen.
Uusmedia on mullistanut monia uskontoon liittyviä asioita, siitä ei ole epäilystäkään. Tässä tekstissä on kuitenkin pyritty piirtämään jonkinlaisia rajoja niille käsityksille, joiden mukaan ’vanhalla’ medialla ei ole enää suurta merkitystä.
5 kommenttia:
Merkitystä, mutta mille ja minkä kannalta? Sehän kai se olennainen kysymys on. Sitä, etteikö "perinteisillä medioilla" olisi vaikutusta mihinkään, ei kai kukaan kiistä. Mutta sillä on eroa, missä asioissa täsmälleen on vaikutusta, ja millaista.
Niin sanotulla "vanhalla medialla" on iso merkitys muun muassa julkisuuskuvien kanssa. Niin uskonnollisten yhteisöjen, puolueiden maineen kuin vaikkapa jonkun julkkiksenkin esiinnostajana tai alaspainajana. Sellaisissa asioissa "massamediat" ovat luontaisesti keskeisiä vaikuttajia.
Sen sijaan esimerkiksi hengellisen sisällöntarjonnan kannalta voi olla niin, että "vanhat mediat", ainakin jos niillä viitataan nimenomaan "valtavirtamedioihin", eli lehdistä esim. Hesariin, Iltasanomiin ja Iltalehteen, radiokanavista kolmeen kuunnelluimpaan, ja TV-kanavista neljään suosituimpaan, niin ovat menettäneet merkitystään huomattavasti aiempaan verrattuna, ja korvautuneet osin muilla lähteillä, ja osin ehkä jääneet korvautumattakin.
Itse luulen, että uusmediat eivät ole mullistaneet uskontoja. Mutta ne ovat muuttaneet merkittävästi "uskontokeskustelua" tai "uskontojournalismia". Siis pääasiassa ikään kuin ulkoapäin käytävää keskustelua "uskonnosta". Vähän samoin kuin ne ovat muuttaneet urheilukeskustelun ja urheilujournalisminkin, kun nyt mitä harvinaisimmista lajeistakin voi lukea mitä huipputasoisempia reportaaseja ja tasokkaitakin keskusteluja.
Hyvin pitkälti ajattelen alkupuolen kommentista samalla tavalla.
Itseäni on ihmetyttänyt lähinnä ihmisten ensimmäinen reaktio, jonka 'vanhaa' mediaa tutkiva kohtaa: etkö tutki 'uutta' mediaa? Uusmedian tutkija ei kohtaa samaa kysymystä, sillä sitä pidetään automaattisesti merkittävänä kohteena.
Uskonnollisen ohjelman tarjoajana radio on edelleen monille olennainen kanava, Suomessa ja Briteissä.
Loppuosasta en oikein osaa olla samaa mieltä. Jos uusmedia jotain mullistaa, niin pikemminkin uskontoja kuin uskontojournalismia. Uusmedian aikaansaamasta uskontojen muutoksesta ja haasteista (online-fatwoista kosher-kännyköihin ja online-rituaaleihin) on jo paljonkin tutkimusta, mutta ei kukaan ole tietääkseni näyttänyt, että julkinen uskontokeskustelu olisi radikaalisti muuttunut uusmedian ansiosta. Toki tarjolla on enemmän informaatiota ja siihen on helppo pääsy jos taitaa kieliä, mutta en oikein näe, miten se olisi mullistanut uskonnosta käytävää julkista keskustelua esimerkiksi Suomessa.
Edellä tarjosit juuri kaksi esimerkkiä siitä, miten uusmediat ovat vaikuttaneet nimenomaan uskontokeskusteluun. Esimerkiksi kirkosta eroamisiin johtaneet uusmediakeskustelut, jotka seurasivat alunperin enemmän "perinteisissä medioissa" esitetyistä näkökannoista, olivat seurauksiltaan olennaisia enemmänkin uskontokeskustelun kuin uskontojen sisällön kannalta. Ainakaan itse en tiedä, miten nuo kaksi esimerkkiäsi ovat lopulta muuttaneet esimerkiksi kristinuskoa (tai ovatko muuttaneet havaittavasti mitenkään), mutta uskontokeskusteluun ja uskontojournalismiin ne ovat jättäneet selvästi virstanpylväsjälkensä, joihin uskontojournalismissa yhä edelleenkin palataan.
"Uusmedian aikaansaamasta uskontojen muutoksesta ja haasteista (online-fatwoista kosher-kännyköihin ja online-rituaaleihin) on jo paljonkin tutkimusta, mutta ei kukaan ole tietääkseni näyttänyt, että julkinen uskontokeskustelu olisi radikaalisti muuttunut uusmedian ansiosta"
Online-fatwoista en tiedä, ja sana "julkinen" uskontokeskustelun edessä oli oma lisäyksesi, mutta uskontokeskustelua (joka on julkista siinä mielessä, että sitä voi halutessaan kuka vain seurata, mutta ei välttämättä mitään massamediatavaraa silti) olen seurannut jonkin verran. Mielestäni uusmediat ovat muokanneet sitä keskustelua suorastaan rajusti. Ja itse asiassa luoneet kokonaan uudenlaisen keskustelumaailman, jota ei sitä ennen ollut. Ennen uusmedia-aikaa ei ollut mitään mahdollisuutta saada tietoa vaikkapa jonkun harvinaisen uskonnäkemyksen sisällöistä, saati keskustella näistä. Ei niistä "perinteisissä medioissa" mitään kirjoitettu, kuten ei harvinaisista urheilulajeistakaan.
Nyt mitä täsmällisempien aihepiirien ympärille on syntynyt erilaisia blogeja, keskustelualueita yms., joissa täsmällisistä aiheista kiinnostuneet voivat kohdata. Kyse ei ole vain informaation määrästä, vaan siitä, että uusmedioiden kautta on mahdollista kommunikoida, ja oppia tuntemaan toisin ajattelevia ihmisiä, näiden elämää ja näiden ajattelua varsin laajasti.
Totta kai on olemassa julkisia kulmauksia, joissa keskustella ja hankkia informaatiota melkein mistä tahansa asiasta tai ryhmästä, mutta niillä keskusteluilla ei uskontotematiikan kannalta ole ollut suurta vaikutusta niille, jotka valikoivat yhteiskunnallisesti vaikutusvaltaiset keskustelunaiheet. Ja kyllä, olen kiinnostunut tässä yhteydessä erityisesti ”julkisesta” merkityksessä yhteiskunnassa näkyvä ja vaikutusvaltainen, en mistä tahansa keskustelusta.
Esim. Homoilta ja ”Älä alistu” eivät ymmärtääkseni muuttaneet keskustelun sisältöä (eivätkä kristinuskoa), mutta ne ovat toki kiihdyttäneet keskustelua ja esim. mahdollisuus erota kirkosta verkkosivun kautta vaikutti tulkintani mukaan kohun laajuuteen ja kestoon. En väitä, että mikään ei ole muuttunut, mutta ehdotan, että muutoksen hahmottelussa helposti unohdetaan ’vanhan’ valtavirtamedia asema vaikutusvaltaisten keskustelujen luojana ja ylläpitäjänä.
Mutta eikö juuri tietämättömyytesi online-fatwoista osoita, että erityisinformaatiota ei haeta, jos asia ei itseä koske tai erityisesti kiinnosta? Siksi valtavirtamedia on olennainen suodatin edelleen, vaikka uusmedia on pullollaan kaikenlaista. Online-fatwat vaikuttavat kuitenkin useiden muslimien elämään, yli valtioiden rajojen. Niitä ovat voineet antaa myös muut kuin perinteiset uskonoppineet, joten sikäli uskonnon perinteinen auktoriteettirakenne on jokseenkin horjunut tai ainakin uudelleen rakenteistunut.
Harvinaisista urheilulajeista on ollut informaatiota saatavilla myös ennen uusmediaa. Sen kun meni kirjastoon. Silloin oli vain hieman hankalampaa, kalliimpaa ja hitaampaa keskustella asianosaisten tai asiasta kiinnostuneiden kanssa.
"Mutta eikö juuri tietämättömyytesi online-fatwoista osoita, että erityisinformaatiota ei haeta, jos asia ei itseä koske tai erityisesti kiinnosta?"
Kyllähän se ehkä siitä kertoo. Tosin itse kuulun tähän ns. nettisukupolveen siinä mielessä, etten seuraa paperisia sanomalehtiä - ja tv-mediaa kuin harvakseltaan. Eli vaikka online-fatwoja olisi käsitelty vaikkapa jossain printtimediassa, en olisi siihen tietoon itse todennäköisesti törmännyt - ellei jossain "informaatiokulmauksessa" joku olisi asiaan viitannut ja esimerkiksi edelleen linkittänyt.
"Homoiltaan" liittyi monia kiintoisia piirteitä. Yksi niistä oli se, että mediakohu asiasta syntyi loppujen lopuksi varsin hitaasti. Esimerkiksi paljon puhutut kirkosta eroamiset eivät homoiltana lisääntyneet kuin hieman. Kirkosta eroamiset taisivat kohota huomattavan korkealle vasta muutama päivä illan jälkeen.
Kysymys kuuluu, mitä tänä ajanjaksona itse asiassa tapahtui. Tapahtumia oli monella sektorilla.
Yksi asia, joka selvästikin tapahtui, oli kirkosta eroamissivuston kehitys. Kohun alkaessa kirkosta eroamissivusto teki mediatiedotteita, jotka menivät läpi. Aluksi media kertoi, että joitain kymmeniä ihmisiä tavallista enemmän oli eronnut kirkosta. Siitä luvut muuttuivat myöhemmin sadoiksi ja sittemmin tuhansiksi.
Kirkosta eroamissivustolle luotiin tuolloin helposti seurattavat tilastot kirkosta eroamismääristä, ja monilla nettisivuilla näiden tilastojen seuraamisesta tuli veikkaukseen verrattavissa olevaa kansanhuvia. Samalla ihmiset linkittyivät kirkosta eroamissivustolle, ja moni myös erosi kirkosta. Kirkosta eroamissivuston mediataidot olivat huomattavan hyvät kohun aikaan.
Toinen asia, mitä tapahtui oli toki lehtien uutisointi aiheesta. Kirkkoon liittyen on ollut kautta aikain monenlaisia lehdistökohuja. Kohun syntyminen ei sinällään ollut uutta. Mutta kohusta teki uudenlaisen juuri "nettimedia": kirkosta eroamissivuston erinomainen mediapeli, yhdistettynä erittäin havainnollisilla tilastotiedoilla, joita nämä alkoivat keskellä kohua tarjota reaaliaikaisesti (puolen tunnin välein). Kirkosta eroaminen ei ennen tuota ollut koskaan ollut niin helppoa. Ihmiset kun oli ohjattu kirkosta eroamistilastoja katsomaan (joihin tuhansilla nettisivuilla linkitettiin), ja samalla jo valmiiksi kirkosta eroamissivustolle. Siitä matka eroilmoituksen tekoon oli vain parin klikkauksen päässä.
LOPUKSI
Kirjoitin edellä aika pitkälti. Pointtini on se, että olen yhtä mieltä kanssasi siitä, että "perinteiset mediat" ovat tosiaan merkittäviä keskusteluavausten tekijöitä. Sosiaaliset mediat ottavat näitä palloja vastaan tai ovat ottamatta. Ne määrittävät paljon sitä, mistä oikeasti lähdetään keskustelemaan. Jossain määrin ne myös vaikuttavat siihen, mistä aiheista "perinteiset mediat" kirjoittavat. Yksi suurimmista uutislähteistähän nykyään toimittajille ovat nimenomaan nämä
"erityisinformaatiota" tarjoavat internetin keskustelupalstat, joilta toimittajat löytävät ajankohtaisia aiheita uutistensa raaka-aineiksi ja ideoiksi.
Ps. Mitä harvinaisiin urheilulajeihin tulee, niistä ei entisaikaan ollut tarjolla SITÄ informaatiota, mitä nykyään (esim. ottelutuloksia, jatkuvasti päivittyviä tilastoja lajin parhaimmistosta yms., joita ei ainakaan kirjaston kirjoissa käsitelty, jos koko lajia oli edes mainittu). Itse asiassa monia harvinaisia urheilulajeja ei ollut edes olemassa ennen uusmediaa. Itse olen törmännyt satoihin tai jopa tuhansiin uusiin urheilulajeihin nimenomaan netissä. Netissä lienee kuitenkin satojen tuhansien tai jopa miljoonien urheilulajien kuvauksia. Kirjastoista löytyi aikoinaan tietoa niistä ehkä joistain sadoista tai korkeintaan tuhansista.
Lähetä kommentti