Mediatutkimusta kilokaupalla osa 7: Mediayhteiskunta

Jouluna kokoamani pino suomalaista mediatutkimusta alkaa pienentyä. Seitsemäs luettu teos on Janne Seppäsen ja Esa Väliverrosen Mediayhteiskunta (2013). Se ei mene kovin syvälle esimerkiksi suomalaisen journalismin murroksiin, kuten Journalismi murroksessa (2011), tai journalismin toimintaperiaatteisiin, kuten Journalistin vapaus (2014) – molemmat samasta pinosta. Sen sijaan teos painottuu nimensä mukaisesta mediaan osana yhteiskuntaa, jossa medioiden rooli on kasvanut.

Teoksen lähtökohtana on, että mediateoria ja yhteiskuntateoria tarvitsevat toisiaan. Siksi teoksessa on jonkin verran yhteiskuntateoreettista keskustelua esimerkiksi  modernisaatiosta, globalisaatiosta ja yksilöllistymisestä.

Tekijät painottavat mielestäni aiheellisesti mediakonvergenssin ajatusta. Perinteisistä kuluttajista on tullut myös sisällöntuottajia ja yhteyksien luojia (linkkien jakajia). He myös käyttävät eri laitteita samanaikaisesti ja yksi sisältö voidaan tavoittaa useasta eri laitteesta. Seppänen ja Väliverronen myös muistuttavat, ettei sosiaalinen media ole tarkoittanut perinteisten tuottajien kuolemaa; suurin osa suositusta somekamasta on peräisin suurista sylttytehtaista, ei vallankumouksellisilta kuluttajilta.

Siinä missä journalismia käsittelevät viimeaikaiset teokset painottuvat edelleen sanomalehtiin kirjoittavan toimittajan työhön ja sen muuttuviin olosuhteisiin, Mediayhteiskunta hakee esimerkkinsä useasti Facebookista, YouTubesta ja muusta sosiaalisesta mediasta. Se ei kuitenkaan unohda perinteistä joukkoviestintää.

Toisin kuin useimmissa vastaavissa teoksissa, tässä painotetaan vahvasti media-alan työ- ja palkkatilannetta. Enemmistölle kyse on epävarmasta, pätkätöistä koostuvasta matalapalkka-alasta, jonka hyvänä puolena on suhteellinen vapaus.

Teoksessa on paljon onnistuneita tiivistyksiä alan teoreettisista käsitteistä ja oivalluksista. Siksi se sopii tällaiselle toisen tieteenalan ihmiselle, joka haluaa pysyä kärryillä keskeisistä klassikkotutkimuksista ja vähän tuoreemmistakin näkökulmista.

Lukemiseen vaikuttaa aina ne asiat, joita itse miettii samanaikaisesti. Olen kirjoittamassa lukion oppikirjaan osuutta uskonnoista mediassa. Tähän työhön Mediayhteiskunta ei tarjonnut suoria esimerkkejä, mutta teoksessa esitetyt näkemykset ja jäsennykset pyörivät aktiivisesti mielessäni, kun mietin, mitä lyhyeen esitykseen uskonnoista mediassa tarvitaan median toiminnasta ja yhteiskunnallisesta asemasta.