Luterilaisuus on edelleen normi Suomessa

Uskontososiologi Linda Woodhead on esittänyt, että uskonnottomuudesta on tullut Briteissä ”uusi normaali”. Se tarkoittaa, että lähtökohtainen oletus ihmisen katsomukselle on uskonnottomuus. Muita täytyy selittää enemmän tai vähemmän.

Suomessa suunta on sama. Silti olemme ainakin osittain erilaisessa tilanteessa. Ateismin julistamista karsastetaan, mutta uskonnottomuutta ei kummastella.  Julkisessa keskustelussa lähdetään siitä, että Suomi on katsomuksellisesti moninainen maa. Silti kristinuskolla ja ennen kaikkea luterilaisuudella on edelleen vahva ote.

Siitä tuli kutkuttava esimerkki populaarimusiikin maailmasta. Kuulin jutun Samuli Suonpäältä, kun odottelimme myöhässä ollutta äänimiestä Pasilan mediatalon käytävillä. Nyt luin jutun viikkohesarista.

Artisti Robin esittää Jussi Hakulisen kynäilemän ja Yö-yhtyeen esittämän kappaleen ”Rakkaus on lumivalkoinen” ilman viimeistä säkeistöä. Siinä lauletaan ”Pihamaalla katson miten kaunis voikaan olla maa / vaikkei ole Jumalaa”. Robin tulee esittämään kappaleen ilman tuota tekstiä.

Eikä siinä vielä kaikki.

Hakulinen kuulemma pyysi 10000 euroa laulun käytöstä, mutta halusi 15000, jos ”vaikkei ole Jumalaa” jätetään pois. Ylimääräinen viisi tonnia maksettiin mukisematta. Muuten Robinin imago kärsisi ja teineille olisi vaikeampaa myydä hänen puhtoista täydellisyyttään.

Toki on eri asia olla uskonnoton kuin sanoa, ettei ole Jumalaa. Mutta eihän tässä ole kyse kuin laulun teksteistä. Lisäksi kyse on kaikkien tuntemasta laulusta, jonka sanomaa kukaan tuskin sekoittaa Robinin persoonaan.

Se, joka väittää uskonnottomuuden olevan ”uusi normaali” Suomessa, voi miettiä viittä tuhatta euroa.

Luterilaisuus on edelleen normi Suomessa, vaikka tiettyihin normipoikkeamiin suhtaudutaankin olankohautuksella.