Työnantajani Helsingin yliopisto järjesti tilaisuuden, jossa kuultiin henkilökunnan näkemyksiä lehtoreiden uramallista ja sitä koskevasta suunnitelmasta. Näyttää siltä, että
uramallista on tulossa liki totaalinen pannukakku, jos nykyinen esitys menee
läpi.
Uramallin alustavassa ehdotelmassa on kolme osasta:
1) Ensimmäisessä yliopistonlehtori voitaisiin promovoida
vanhemmaksi yliopistonlehtoriksi. Tällöin palkka nousisi. Siihen pääsisi noin
20 prosenttia yliopistonlehtoreista. Tämä on potentiaalinen ongelma, koska
siihen tarvittavat kriteerit täyttää tuntemistani yliopistonlehtoreista suurin
osa (dosenttitaso, julkaisutoiminta, opetuskokemusta ja näyttöjä opetuksen
kehittämisestä, yhteiskunnallista vuorovaikutusta). Omasta mielestäni olen
täyttänyt suunnittelutyöryhmän listaamat kriteerit jo ennen kuin sain nykyisen
työni. Työtehtävät eivät juurikaan muuttuisi. Ainoa esillä ollut ”muutos” koski
sitä, että vanhemmat yliopistonlehtorit toimisivat johtotehtävissä
koulutusohjelmissa. Siis promootion etuna olisi mahdollisuus toimia tehtävissä,
joita nyt hoitavat tavalliset yliopistonlehtorit. Suunnitteluryhmä hei, ette
voi olla tosissanne!
2) Toisessa osassa yliopistonlehtori voitaisiin
kutsumenettelyllä nimetä apulaisprofessoriksi. Kun kyse on kutsumenettelystä,
josta päättäisivät tiedekunnat tarpeidensa mukaan, ei tämä liity varsinaisesti
uramalliin. Se siitä.
3) Kolmannessa osassa yliopistonlehtorin asemaa parannettaisiin
laadullisin keinoin. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että yliopistolehtoreille
taattaisiin jonkinlaisia tutkimuskausia, mutta tästä ei ollut yksityiskohtia.
Kiitos vaan, tämä on jo hoidossa tiedekunnassani. Toiseksi yliopistonlehtori
voisi säilyttää vakityönsä, jos tulisi valituksi apulaisprofessoriksi avoimessa
haussa. Tämä olisi aito parannus, joka tosin vain tekisi työlainsäädännön
näkökulmasta ilmeisesti laittomasta (tai ainakin harmaalle alueelle
sijoittuvasta) menettelystä lainmukaisen. Kolmanneksi, ja sokerina pohjalla,
vanhemmaksi yliopistonlehtoriksi ylennyt voisi toimia väitöstilaisuuksissa
kustoksena. Nyt tämä alkaa muistuttaa Kummelia. Monissa yliopistoissa kuka
tahansa yliopistonlehtori voi toimia kustoksena. Tämä ei kuitenkaan ole laadullinen
parannus, vaan symbolinen ele, joka käytännössä vain lisää työtehtäviä. Se,
että toimii kustoksena, ei vie uraa eteenpäin eikä vaadi käytännössä kuin
istumalihaksia (tiedän sen kokemuksesta, koska olen hoitanut professuuria) ja
osallistumista väitöskirjan arviointiin, johon jo nykyiset yliopistonlehtorit
osallistuvat vastaväittäjinä ja tiedekunnan edustajina.
Tilaisuudessa koottiin ajatuksia työryhmissä muistiin ja sen
jälkeen käytiin lyhyt keskustelu. Toivottavasti sieltä ui jokin järkevä ajatus eteenpäin,
mutta jos olisin suunnittelutyöryhmän jäsen, niin katsoisin peiliin, enkä kovin
ylpeänä.
Suunnitelmassa on kaksi hyvää asiaa: mahdollinen
palkankorotus vanhemmaksi yliopistonlehtoreiksi promovoiduille ja vakityön
säilyttäminen niille, jotka omalla alallaan saisivat apulaisprofessorin
(myöhemmin mahdollisesti vakinaistettavan) tehtävän.
Ilmaan jää kuitenkin kysymys, miten vaikeaa voi olla
esimerkiksi sellainen malli, jossa kuka tahansa opetus- ja
tutkimushenkilökuntaan kuuluva voisi promovoitua urallaan, nykyisessä työssään,
ansioiden karttuessa? Brittisysteemi on tässä sopiva malli: aloitetaan
lehtoreina, vakityössä, ylennetään senioriksi, sitten readeriksi ja siitä
professoriksi – kaikki samassa työssä kilpailematta yhdestäkään avoimesta
työpaikasta. Nimikekeskusteluun en puutu tässä.
Tilaisuuden päätteeksi kuultiin ainoa todella olennainen
kommentti. Yliopiston hallituksen jäsen, jonka nimeä en kuullut, totesi, ettei
tilaisuus keskittynyt varsinaiseen ongelmaan – siihen, miten ansioitunut
yliopistonlehtori voisi edetä professoriksi. Amen.
Huvittavaa on, että tämä kommentti tuli yliopiston hallituksen
jäseneltä. Ei paikalla olleilta yliopistonlehtoreilta eikä suunnittelutyöryhmän
esityksestä.
2 kommenttia:
Olin paikalla ja tämä oli mielestäni juuri se ongelma. Esitin itse oman mallini, jossa yliopistonlehtori voisi edetä professoriksi. En esittänyt ilmeisesti sitä riittävän selkeästi. Mutta tästähän on kysymys. Tenure trackiin valittu voi edetä professoriksi. Yliopistonlehtori ei. Brittiyliopistojen uramalli on siksi paljon parempi.
Vaikka en ole esittämääsi malliin yksityiskohtaisesti tutustunut, ymmärsin kyllä, että siihen sisältyisi tuo etenemismahdollisuus. Ongelma oli ehkä se, että samanaikaisesti keskusteltiin siitä saako yliopistolehtoraatin pitää, jos saa apulaisprofessuurin (ja siinä keskusteltiin ainakin kahdesta eri asiasta, siitä, eteneekö omassa työssään vai onko saanut avoimessa haussa olevan paikan). No, olennaista ei ole niinkään se, miten tilaisuus meni, vaan se, että uramalliehdotuksessa on runsaasti parannettavaa. Ja tästä lienemme samaa mieltä.
Lähetä kommentti