Musavuosi 2023

Tämä ei ole lista vuoden 2023 parhaista albumeista. Tämä on muistelu musavuodestani. Ostin 232 musiikillista nimikettä. Tai on siellä muutamia visapalkintoja laskettu mukaan, niitä en teknisesti ottaen ostanut. Kokonaisuus koostuu vinyyleistä (noin 150) ja cd-levyistä, mukana on jokunen kymppituumainen ja ihan pari seiskatuumaista. Rahaa niihin meni tuollaiset vähän yli 2000 euroa. Vuonna 2023 julkaistuja ostin tänäkin vuonna todella vähän (niistä enemmän alla). Ostin kuitenkin hyvää musiikkia tai ainakin mielenkiintoista, niiden välinen raja ei ostopäätöksiä tehtäessä ole kovin tarkka. 

Ostin… 

Indietä, kotimaista ja ulkomaista. Alennusten perässä kun juoksee, ei yleensä saa uunituoretta tavaraa. Jos kuitenkin täyttelee hyllyä menneiden vuosien indieherkuilla, niin välillä saa edullisesti. Kurt Vile, Courtney Barnett, Deerhunter, Mogwai, Suede, Ty Segall, Tunng, Mountain Goats, Simone Felice, Peter Perrett, Spiritualized, Radiopuhelimet, Pöllöt, Circle, Hulda Huima, Faarao Pirttikangas. Ja sitä rataa. Kymmeniä. Luke Haines & Peter Buck (All the Kids…) oli edellisen vuoden julkaisu, joten se tuli ostettua vähän myöhässä, täydellä hinnalla. Psykedeelisemmät aktit jäivät vähemmälle, vaikka vuoden lopussa hankin Bardo Pondin Amanitan vinyylinä. 

Juurimusiikkia. Bluesia, rock’n’rollia, rockabillyä ja vähän myös kantria, soulia ja reggaeta. Tätä osastoa tuli kymmeniä. Ja varmaan tulee hankittua jatkossakin. Jos joku haluaa muutamia nimiä, niin tässä tulee: Hank Williams, Culture, James Hunter Six, Esquerita, Fela Kuti, Crystals, Stevie Ray Vaughan, Lee Rocker, Lowell Fulson, Ronnie Self, Carl Perkins, Warren Smith, The Louvin Brothers. 

Psychobillyä. Tätä tavallaan keräilen ja ostelen puuttuvia klassikoita sekä edullisesti myös hyvin keskinkertaista. Paremmasta suunnasta täyttelin vinyylihyllyä Mad Sinillä, Reverend Horton Heatilla, Frenzyllä, Guana Batzilla, Meteorsilla, Quakesilla ja muilla ”old school” -julkaisuilla. 

Garagea ja räimettä. Tav Falcoa, Kid Congoa, A-Bonesia, Apemenia ja muuta sellaista. 

Krautrockia ja vähän progea. Cania ja muutama King Crimson. Hulluinta puuhaa oli hankkia kuusi albumia Tangerine Dreamia. On ne hyviä, mutta oikeasti niitä kannattaisi ostaa hitaasti, yksi kerrallaan. 

Jatsia. Enimmäkseen Blue Noten julkaisuja 1950-luvun lopusta tai 1960-luvun alkupuolelta ja vähän muutakin. Andrew Hill, John Coltrane ja Grachan Moncur III ovat sieltä merkittävimmästä päästä. ”Kuuntelulevyjä” mm. Sonny Clarkilta, Milt Jacksonilta, Larry Youngilta ja Don Wilkersonilta. 

Punkia. Kotimaisia halpiksia ja ulkomaisia klassikoita. Bad Religion, Black Lips, Crass, Dictators, Luonteri Surf, Pyhäkoulu… 

Black metallia en juurikaan ostanut. Tämä oli poikkeus muutamiin aikaisempiin vuosiin. Vain kotimaiset Black Crucifixion (Coronation…) ja Impaled Nazarene (Suomi Finland Perkele) löysivät uuden kodin luotani. 

Suomirockia. Tuomari Nurmiota muutama, Sielun veljiä, Juicea, Sigiä, Jaakko Teppo -tribuutti ja ihan loppuvuonna Kiteen kirpputorilta Saara Suvanto. 

Classic rockia. Aina vähän Neil Youngia ja Bruce Springsteeniä, kun halvalla saa. Menisikö Gram Parsonsin Grievous Angel tähän osastoon vai kantriin? Entä Dr. Johnin Gris-Gris? 

Vuonna 2023 julkaistuista ulkomaisista artisteista ostin neljä: 

Slowdive: Everything Is Alive 

Batmobile: Brace for Impact 

Brian Setzer: The Devil Always Collects 

The Blue Cats: Explorers of the Beat 

Näistä kolme menee billy-osastoon ja niistä yksi (The Blue Cats) sisältää vanhaa musiikkia, demoja ja harvinaisuuksia. Jäljelle jäävän Slowdiven eteerinen pop on upeaa, varsinkin livenä, ja vaikka uusi teos ei ole mielestäni yhtyeen paras, se tuli haettua heti ilmestymispäivänä. Ostomielessä putosin täysin laajoja kansanjoukkoja liikuttavasta uudesta musiikista. Jotain kuitenkin kuuntelin, monia hyviä myös, mutta en kirjoita niistä tässä, koska päädyin kuitenkin toistaiseksi olemaan ostamatta. 

Kotimaisista uutuuksista ostin vain kolme, kaikki onnistuneita omassa lajissaan, vaikka eivät kansansuosikkeja olekaan: 

Tiikeri: Punk Rock Pamaus 

Kalevi Suopursu: Uneton Vantaalla 

Lapsuus: Huoleton ja suruton 

Erinomaiset kotimaiset, jotka jäivät ostamatta: 

Janne Westerlund: Talvikaravaani 

Radiopuhelimet: s/t 

Keikoilla käyntiä rajoitti perheasiat ja muut kiireet, mutta jotain sentään tuli nähtyä. 

Syksyltä mieleen jäivät Public Image Limited, Magnetic Fields, Coffinshakers ja Swans. Kesällä kävin Hellsinki Metal Festivalilla, ja siellä näin nipun kovia, kuten Emperor ja Watain. Jytäkesässä oli paljon hyviä kotimaisia, suurimman myönteisen yllätyksen tarjosi Lama. Maailma kylässä tarjosi ilmaiseksi Seun Kutin, joka oli huiman korkeisiin odotuksiin ja loistavaan Black Times -levyyn nähden lievä pettymys. Jotain rockabillyä ja muuta juurimusiikkia kävin kuuntelemassa (lähinnä Juttutuvassa) vuoden aikana, mutta Fatboy ja The Blue Cats taisivat olla ulkomaisista merkittävimmät. Kevään kohokohta oli The Waterboys, mutta kiva oli nähdä myös Owen Pallett ja Hidden Cameras yhteisellä keikalla. Kotimaista punkia ja indietä kuuntelin myös livenä, mukaan lukien ostolistalle päätyneet Kalevi Suopursu ja Lapsuus, mutta kovin tarkkaa listaa en osaa ulkomuistista latoa.