Kysyin joskus aikaisemmin, miksi tieteilijät ovat vähemmän uskonnollisia. Kaikissa tutkimuksissa ei välttämättä esitetä miksi-kysymyksiä, vaan selvitetään, mitä tieteilijät oikein ajattelevat. Tällainen on Elaine Howard Ecklundin Science vs. Religion: What Scientists Really Think (2010).
Ecklundin aineisto rajoittuu Yhdysvaltoihin. Saman voi sanoa hänen tyylistä, sisäislukijasta ja osittain myös sanomasta. Hän kirjoittaa usein ”meidän kansakunnasta” ikään kuin kukaan Yhdysvaltojen ulkopuolella ei kokisi hänen aineistoaan ja aihettaan kiinnostavaksi. Hänen sanomansa on, että uskonnon ja tieteen dialogia tulisi lisätä. Hän selvästi pitää ajatusta uskonnon ja tieteen harmoniasta mahdollisena ja toivottavana, mutta viimeistään julkisten tiedeinstituutioiden rahoituksesta huolestuneiden pitäisi kirjoittajan mukaan ymmärtää, ettei tutkijoiden kieltäytyminen dialogista ole hyväksi tieteelle.
Monissa kohdin on kovin epäselvää, millaista dialogia Ecklund haluaa. Hän myös sekoittaa välillä palopuheet uskonnon tieteellisestä tutkimuksesta vaatimuksiin lisätä dialogia uskonnon ja tieteen välillä. On vaikea yhtyä Ecklundin suosituksiin ja koin myös muutamat hänen tulkintansa haastateltavien sanomisista ongelmallisiksi. Silti teoksessa on paljon kiinnostavaa tietoa siitä, kuinka uskonnollisia yhdysvaltalaiset luonnontieteilijät ja yhteiskuntatieteilijät ovat ja millä tavalla.
Tilastovertailuissa koko populaation ja tutkijoiden välillä käy ilmi, että tieteilijöissä on enemmän uskonnottomia (53 prosenttia versus 16 prosenttia koko populaatiossa). Kiinnostavaa on, että valtavirran protestantteja on koko populaatiosta 13 prosenttia ja tutkijoista 14 prosenttia, kun taas vastaavat luvut evankelikaalisilla protestanteilla on 28 ja 2.
Tämän valossa ei ole yllättävää, että niin sanottu kiista uskonnon ja tieteen välillä koskee enimmäkseen tiettyjä evankelikaalisia ryhmiä. Toisaalta, asiaan vaikuttaa sekin, etteivät tutkijat välttämättä halua identifioitua evankelikaalisiksi, vaikka heidät sellaiseksi jollain kriteerillä luokiteltaisiin.
Tutkijoista 9 prosenttia ei epäile Jumalan olemassaoloa. Koko populaatiossa vastaava prosenttiluku on 60. Ero on huikea. Toisaalta tästä yhdeksästä prosentista 15 prosenttia sanoo kuitenkin omaavansa uskonnollisen identiteetin (monet heistä juutalaisia).
Kahdeksalla prosentilla koko väestöstä on ollut uskonnoton kotikasvatus. Tutkijoilla vastaava prosenttiluku on 13. Suurin osa uskonnollisista tutkijoista on saanut uskonnollisen kasvatuksen.
Älykästä suunnittelua koskevan debatin kannalta on olennaista, ettei oikeastaan kukaan haastateltavista pitänyt sitä uskottavana. Tilastojen mukaan uskonnollisista tutkijoista 94 prosenttia pitää evoluutiota parhaana elämän synnyn selityksenä. Uskonnolliset tutkijat katsoivat, ettei heidän uskonnollisuutensa vaikuta tieteen tekemiseen (ainakaan menetelmiin – tutkimusetiikassa ja hypoteesien keksimisessä uskonnon katsottiin mahdollisesti vaikuttavan).
Sukupuolinäkökulmasta kiinnostava yksityiskohta on, ettei sukupuoli ole Ecklundin mukaan merkitsevä muuttuja huippututkijoiden uskonnollisuudessa. Koko väestössä ja käytännössä kaikkialla naiset ovat uskonnollisempia kuin miehet.
29 prosenttia koko väestöstä sanoo olevansa varsin henkisiä, kun taas tutkijoista näin kertoo 9 prosenttia. Ero tasoittuu huomattavasti, kun otetaan lukuun jonkin verran henkiset: 21 prosenttia koko väestä ja 32 prosenttia tutkijoista. Siis yhteensä 50 prosenttia (koko väestö) ja 41 prosenttia (tutkijat).
Kun ihmiset kertovat, mitä henkisyys heille tarkoittaa, on paletti kovin kirjava idän perinteistä ja mystisistä kokemuksista planetaariseen tietoisuuteen ja viihtymiseen baseball-ottelussa.
Olen blogannut aikaisemmin ateistisesta spirituaalisuudesta. Ecklund informoi, että henkisiksi identifioituneista tutkijoista 22 prosenttia mieltää itsensä myös ateistiksi ja 51 prosenttia uskovaisiksi. (Niistä, jotka eivät ole alkuunkaan henkisiä 59 prosenttia mieltää itsensä ateistiksi.) Tämänkin perusteella on siis olemassa merkittävä ateistisen spirituaalisuuden vähemmistö.
En referoi tässä Ecklundin tekemiä haastatteluja sen tarkemmin, mutta jos niistä jotain opimme, niin se on kaiken panikoitumisen turhuus. Uskonnolliset ryhmät eivät ole kaappaamassa tiedettä eikä tutkijoiden uskonnollisuus näy oikeastaan millään merkittävällä tavalla esimerkiksi luonnontieteellisillä aloilla, vaikka jotkut äänitorvet sellaista viestiä välittävätkin.
12 kommenttia:
"Älykästä suunnittelua koskevan debatin kannalta on olennaista, ettei oikeastaan kukaan haastateltavista pitänyt sitä uskottavana."
Ei kai Elaine siitä kysellyt, moniko pitää älykästä suunnittelua uskottavana, vaan siitä, tulisiko sitä opettaa amerikan kouluissa - ja onko ajatukselle minkälainen tieteellinen evidenssi.
Aika moni tiedeyhteisön jäsenistä tuntuu olevan sitä mieltä, ettei kysymys siitä, onko maailma tai edes jokin maailman sisällä luotua, ratkea tieteen menetelmin, jotka rajoittuvat tutkimaan vain tätä maailmaa itseään. Siksi samaan aikaan ajatusta älykästä suunnittelua voidaan pitää uskottavana tai ainakin mahdollisena - ja silti tieteen ulkopuolisena asiana.
Vähän samaan tapaan kuin Amerikassa Doverissa olleessa oikeudenkäynnissä tuomari esitti tuomiossaan - oikeudessa todistaneita tiedemiehiä seuraten, että älykäs suunnittelu saattaa olla totta, mutta tiedettä se ei ole, koska tieteessä yliluonnolliset selitykset eivät ole määritelmällisesti sallittuja.
Tuossa kirjassa mielenkiintoinen havainto oli myös se, että nuoret tutkijat uskoivat useammin Jumalaan ja osallistuivat uskonnollisiin tilaisuuksiin enemmän kuin vanhat.
Olisi kiinnostavaa tietää, mistä tämä ikäluokkien välinen ero johtuu: onko kyse vain siitä, että aineistoon päätyi tällaisia ihmisiä, vai onko kyse yleisemmästäkin erosta?
1. En tiedä, mitä Ecklund tarkkaan ottaen on kysellyt (joskin liitteessä on haastattelurunko), mutta hän kirjoittaa, että ”nearly all of the scientists I talked with – religious and nonreligious alike – had a negative impression of the intelligent design movement”. (s. 81) Viitataanko tuossa kouluopetukseen vai liikkeen substantiaalisiin väittämiin, ei käy kontekstista kiistattomasti ilmi.
On tietysti mahdollista pitää älykästä suunnittelua uskottavana samalla kun asennoituu ”älykkään suunnittelun liikkeeseen” – siis ajatusta kehitelleisiin tahoihin ja heidän toimintaansa ja tieteelliseen uskottavuuteen – kielteisesti. Varsin poikkeuksellinen ja erikoinen kanta se toki olisi enkä ole aivan vakuuttunut, että Ecklund edes vihjaisi tähän suuntaan.
Jos Doverin tapauksen tuomari todella sanoi noin, niin se on mielenkiintoista. Tapauksessahan voittanut osapuoli osoitti, että älykäs suunnittelu on "uskonnollinen kanta". Älykkään suunnittelun tieteellisyys ei ollut oikeudenkäynnin varsinainen aihe, paitsi negaation kautta (uskontoa, siis ei tiedettä).
2. Ecklund tosiaan esittää mainitsemasi seikan nuorten ja iäkkäämpien tutkijoiden eroista. Se on mielenkiintoinen huomio. En ole kuullut vastaavasta aikaisemmin, mikä ei tarkoita, ettei sellaisia tuloksia voisi olla. On kuitenkin todennäköistä, että tulos olisi yleisemmin tiedossa (ainakin tutkijoiden parissa), jos tulos olisi toistunut muissa tutkimuksissa tai jos ero olisi ollut merkittävä. En ainakaan muista, että Ecklund olisi antanut mitään lukuja, mikä on erikoista, jos ero todella olisi merkittävä.
Lisättäköön vielä, että edellisessä kommentissa ymmärrän älykkään suunnittelun poikkeavan merkittävästi esimerkiksi teistisestä evoluutiosta, mikä on tavanomainen ns. liberaalien teologien kanta.
Ecklund ei valitettavasti kerro, ovatko hänen haastattelemansa uskonnolliset tutkijat esimerkiksi teistisen evoluution kannattajia.
"On tietysti mahdollista pitää älykästä suunnittelua uskottavana samalla kun asennoituu ”älykkään suunnittelun liikkeeseen” – siis ajatusta kehitelleisiin tahoihin ja heidän toimintaansa ja tieteelliseen uskottavuuteen – kielteisesti. Varsin poikkeuksellinen ja erikoinen kanta se toki olisi enkä ole aivan vakuuttunut, että Ecklund edes vihjaisi tähän suuntaan."
Ei se kovin poikkeuksellinen ja erikoinen kanta olisi, vaan ymmärtääkseni valtavirta-ajattelua ainakin kristittyjen parissa. Eli siis se, että suhtautuu kriittisesti amerikkalaiseen "älykkään suunnittelun liikkeeseen", mutta positiivisesti ajatukseen siitä, että maailmalla on Luoja tai että luonto puhuu jollain tavoin Luojasta.
"Jos Doverin tapauksen tuomari todella sanoi noin, niin se on mielenkiintoista. Tapauksessahan voittanut osapuoli osoitti, että älykäs suunnittelu on "uskonnollinen kanta"."
En tiedä, onko Doverin tapauksen tuomari sanonut myös niin, mutta tuo esiin tuomani asia löytää päätösasiakirjasta sivulta 64 otsikon "Whether ID is science" alta:
http://www.pamd.uscourts.gov/kitzmiller/kitzmiller_342.pdf
"Älykkään suunnittelun tieteellisyys ei ollut oikeudenkäynnin varsinainen aihe, paitsi negaation kautta (uskontoa, siis ei tiedettä)."
Tämä on sivuseikka, mutta ymmärtääkseni kysymys tieteellisyydestä oli kuitenkin yksi Doverin oikeudenkäynnin pääaiheista, mistä kertoo jo sekin, että tuomiossa mainitaan sana "science" peräti 179 kertaa. Syynä oli se, että tuomari sovelsi asiassa ns. Lemon-testiä, jonka kannalta tieteellisyyskysymyksellä katsottiin olevan merkitystä. Vuodelta 1971 peräisin olevan Lemon-testin ideana on esittää kriteerijoukko sille, mitä USA:n perustuslaki vaatii valtion toimilta sekulaariuden suhteen, ja arvioida sitten, täyttyvätkö kriteerit vai eivät. Doverin tapauksessa tuomari tulkitsi testiä niin, että jos ID:lle ei ole tiedeyhteisön tukea, sen mainitsemiselle opetuksessa ei ole sekulaaria perustetta.
Voisin vielä Doveriin liittyen tiivistää päätöksen (s. 136 asiakirjassa), koska harva on päätöstä lukenut, ja tietää, mitä kaikkea tuomari lopulta tuomiossaan aihepiiriin liittyen ennakkopäätöksen omaisesti linjasi.
Päätöksenä oli, että erään koulun ID:tä koskeva politiikka rikkoi perustuslakia, koska
1. ID ei ole tiedettä
2. ID:llä on uskonnolliset juuret / polveutuminen
Lisäksi tuomari tuli tuomiossaan tulokseen, että väitteet siitä, että evoluutioteoria olisi vastoin Korkeimman olemassaoloa tai uskontoa ylipäätään, ovat "syvästi valheellisia" (s. 136). Perusteluna tähän oli se, että oikeudenkäynnin tieteellisten asiantuntijoiden todistuksen mukaisesti evoluutioteoria täyttää seuraavat kolme kriteeriä:
(a) on hyvää tiedettä,
(b) tiedeyhteisön yleisesti hyväksymä,
(c) "eikä millään tavoin konfliktissa, tai kiellä, Jumalan olemassaoloa".
Minusta on tehtävä ero kahden ajatuksen välille: älykkään suunnittelun ja sen, että maailmalla on luoja. Edellinen – siinä muodossa kun siitä puhutaan – on osa jälkimmäistä, mutta jälkimmäinen sisältää muitakin vaihtoehtoja (esim. teistinen evoluutio). Älykäs suunnittelu ei hyväksy ajatusta makroevoluutiosta, kun taas teistinen evoluutio hyväksyy. Molemmissa tapauksissa maailmalla ajatellaan olevan luoja. Tämän yritin sanoa edellisessä kommentissa.
Doverin tapauksen finessit ovat jokseenkin sivuseikka. Siihen liittyen halusin vain painottaa, että oikeudenkäynnissä ensisijaisesti osoitettiin, että ID on perustuslain vastaista, koska se on uskonnollinen kanta (Kitzmiller & al. eli ID:n vastustajat olivat syytteen nostajia). Kysymys ID:n tieteellisyydestä ei ollut sen varsinainen aihe. Sitä tuli pohtia, koska ID:n puolustajat (Dover area school district) pyrkivät sitä kautta kiistämään sen uskonnollisuuden. Oikeudellisesta näkökulmasta molemmat eivät voi olla samanaikaisesti oikeudenkäynnin varsinaisia aiheita. Se ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että molempia seikkoja pohdittiin prosessissa.
Päätösasiakirjassa todetaan, että kysymys ID:n tieteellisyydestä oli ”additional issue” (s.63). Siihen asiakirjassa todellakin todetaan tuo mainitsemasi näkemys siitä, että ID:n argumentit voivat olla totta – siihen ei oteta kantaa – mutta se ei ole tiedettä.
Tapauksen voittaja ei ollut yllätys, mutta tuomarin näkemysten jyrkkyyttä ovat ihmetelleet monet. Lähinnä sitä, että hän alkoi määritellä tiedettä sen sijaan että olisi tyytynyt toteamaan varsinaisen aiheen mukaisesti, että ID on uskonnollisesti motivoitunut kanta. Tätä mieltä on mm. ”uusateisti” Victor Stenger, joka ei missään tapauksessa ole ID:n puolustaja. (Samaa mieltä oli sosiologian professori Steve Fuller, kun juttelin hänen kanssaan. Hän oli asiantuntijana ID:n puolella ja totesi, ettei tappio ollut yllätys, mutta tuomarin lausunto oli.)
Ymmärrän käsite-erottelusi, vaikka itse taidan ymmärtää nämä käsitteet hieman eri tavoin. Itse ymmärrän käsitteen "älykäs suunnittelu" viittaavan ajatukseen, että luojasta tai tämän "kätten töistä" on havaittavissa evidenssiä. Tämä on ollut ID-liikkeen ehkä keskeisin teesi. Esimerkiksi määritelmäsi:
"Älykäs suunnittelu ei hyväksy ajatusta makroevoluutiosta, kun taas teistinen evoluutio hyväksyy."
mukaan keskeisin älykkään suunnittelun liikkeen hahmo, eli Michael Behe, ei olisi älykkään suunnittelun kannattaja, koska hän ei ainoastaan hyväksy makroevoluutiota, vaan myös yhteistä polveutumista kannattavana katsoo, ettei makroevoluution mahdollisuutta muidenkaan lähtökohtaisesti kiistää, ellei erityistä syytä ole.
Makroevoluution totaalisesti torjuva ei voisi kirjoittaa esim. tällaista (sitaatit Beheltä muutaman vuoden takaa, mutta vastaavia voisi siteerata moniakin viime vuosikymmenten ajoilta):
"It's hard to imagine how there could be stronger evidence for common ancestry of chimps and humans."
"That strong evidence from the pseudogene points well beyond the ancestry of humans. Despite some remaining puzzles, [11] there's no reason to doubt that Darwin had this point right, that all creatures on earth are biological relatives."
***
Pilkon kommenttini kahteen osaan, koska se on näköjään ylipitkä yhtenä osana lähetettäväksi (4096 merkkiä näkyy olevan maksimiraja).
Teemu Taira Doveriin liittyen:
"Doverin tapauksen finessit ovat jokseenkin sivuseikka. Siihen liittyen halusin vain painottaa, että oikeudenkäynnissä ensisijaisesti osoitettiin, että ID on perustuslain vastaista, koska se on uskonnollinen kanta"
USA:n perustuslain paljon oikeusriitoja ja tulkintakiistoja aiheuttanut kohta sanoo:
"Congress shall make no law respecting an establishment of religion, or prohibiting the free exercise thereof; or abridging the freedom of speech, or of the press; or the right of the people peaceably to assemble, and to petition the Government for a redress of grievances."
USA:n perustuslaki ei määrää mitään siitä, mitä kouluissa pitäisi opettaa. Eikä selitä sitäkään, miten tuota pykälää tulisi tulkita. Amerikassa tulkinta pohjautuu aiempiin oikeustapauksiin. Vuoden 1987 kreationismi-oikeudenkäynnissä korkein oikeus linjasi, että kysymys tieteellisyydestä liittyy tuon pykälän käsittelyyn. Korkeimman oikeuden aiemmat päätökset ovat Amerikassa lainomaisia, toisin kuin Suomessa, jossa niillä on vain ohjausvaikutusta. Tuon vuoden 1987 päätöksen johdosta tieteellisyys-kysymykseen jollain tavalla kantaa ottaminen oli kai Doverissa lähes välttämätöntä. Sen sijaan mitään pakkoa alkaa esittää itse jotain uusia oikeuslinjauksia asiaan liittyen, ja esimerkiksi tieteen määritelmiä, ei alioikeuden tuomarilla ollut. Viittaus korkeimman oikeuden vuoden 1987 ratkaisuun, ja sen kanssa linjassa pysyminen, olisi riittänyt.
Doverin jälkeenkin nimenomaan vuoden 1987 USA:n korkeimman oikeuden päätös on vastaavissa kysymyksissä tuomioistuinten päätöksiin ja perusteluihin vaikuttava keskeinen linjaus, koska se on viimeisin korkeimman oikeuden linjaus tuosta teemasta.
"Kysymys ID:n tieteellisyydestä ei ollut sen varsinainen aihe. Sitä tuli pohtia, koska ID:n puolustajat (Dover area school district) pyrkivät sitä kautta kiistämään sen uskonnollisuuden."
Tämä on sivuseikka, mutta viittaamasi Jonesin päätösasiakirjan (s. 63) mukaan asiaan otettiin kantaa, koska "koimme velvollisuudeksemme oikeudessa arvioida KANTAJAN esiin nostamaa lisäongelmaa, onko ID tiede. (engl. "we find it incumbent upon the Court to further address an additional issue raised by Plaintiffs, which is whether ID is science". Eli alkusyy asian käsittelyyn oli ainakin tuomarin mukaan se, että nimenomaan ID:tä vastustanut, syytteen nostanut taho, oli vaatinut tieteellisyysasiaa oikeuden käsiteltäväksi. Eikä siis toisinpäin, kuten esitit. Siitä johtuen oikeudessa myös asiaa käsiteltiin laajalti asiantuntijapuheenvuoroissakin. Ensin kantajan puheenvuoroissa, ja sitten puolustuksen, jonka tehtävä oli pyrkiä kumota kantajan esittämät väitteet.
Oikeudenkäynnin "varsinainen aihe" ei ollut kai edes kysymys ID:n uskonnollisuudesta, vaan kysymys siitä, oliko paikallinen school board toiminut perustuslain mukaisesti. Tätä tarkasteltiin perustuslain valossa, eli käytännössä aiempien oikeuspäätösten ja tuon oikeudenkäynnin asiantuntijatodistusten pohjalta, koska perustuslakiin ei ole kirjattu, millaisissa tapauksissa sitä katsotaan rikottavan ja millaisissa ei, mutta aiempiin oikeuspäätöksiin on.
Pidän itsekin kyllä varsin erikoisena perusteluna sitä, että alemman asteen tuomioistuimessa otetaan kantaa tieteen määritelmiin, ja tieteen tekemisen ehtoihin paitsi nykyisyydessä, myös tulevaisuudessa, vain sillä perusteella, että joku kantaja sitä haluaa. Tuomari oli huomannut asian ongelmallisuuden ilmeisesti myös itse, sillä vaikka osassa kohtaa päätöstään hän pitää kysymystä tieteellisyydestä "additional issuena", toisaalla asia tuntuu olevan hyvinkin integroitu "varsinaista aiheetta" koskevan päätöksen perusteluihin. Tuomari ei siis katsonut kysymystä ID:n tieteellisyydestä erilliseksi asiaksi "varsinaisesta aiheesta", vaan etenkin päätöksen loppupuolella tuntuu pitävän sitä suorastaan yhtenä pääperusteena päätökselleen.
Syykin on aika selvä. Päätös pohjautui tietellisyys-osion osalta erittäin vahvasti kantajan esitykseen. ID:tä puolustava taho Discovery-institute julkaisi aikoinaan vertailun tuomarin päätöksestä ja ACLU:n esityksestä, tullen tulokseen, että 5458 sanaa 6004:stä tiedeosiota käsitelleestä sanasta oli copy-pastettu ACLU:n esityksestä:
http://www.discovery.org/scripts/viewDB/filesDB-download.php?command=download&id=1186
Kyse ei ollut siis tuomarin näkemysten "jyrkkyydestä", vaan päätöksen näkemykset ovat pääasiassa ACLU:n ja sen valikoimien asiantuntijatodistusten esitystä vahvasti seurailevia. Tuomarin omiin lisäyksiin lukeutuu mm. edellä mainittu asia, että ID voi olla totta, mihin tuomio ei ota kantaa, mutta että se ei ole tiedettä. Ajatus totuuden ja tieteen mahdollisesti osittaisesta erillisyydestä on looginen seuraus sellaisessa metodologisnaturalistisessa ajattelussa, jota päätös edustaa.
Siitähän Victor Stenger ei tosiaan pidä. Mutta eipä häntä olisi oikeuteen ACLU:n toimesta todistamaan päästettykään. Oikeuteen valittiin tietoisesti kantajan toimesta vain sellaisia tiedemiesasiantuntijatodistajia, jotka kannattavat metodologista naturalismia - ja vastaavasti asiantuntijatodistajiksi ID:tä kannattavista tiedemiehistä vain sellaisia, joista kukaan ei ollut nuoren maan kreationisti.
Jos hän tai joku muu (saati jos kaikki tieteelliset asiantuntijatodistajat olisivat niin esittäneet) olisi nimittäin tuossa oikeudenkäynnissä todistanut, että evoluutioteoria EI ole uskonnollisesti neutraali, vaan suosii selkeästi esim. ateismia, olisi päätöksestä tullut varsin eri näköinen. Lopputulos olisi silti toki voinut olla sama, mutta perustelut olisivat voineet aika erilaiset.
Olisin voinut kirjoittaa, että ID ei hyväksy luonnonvalinnan sattumanvaraisuuden mukaista makroevoluutiota, niin myös Behe olisi sisältynyt rajaukseen. Osa kannattajista ei hyväksy minkäänlaista makroevoluutiota.
Teemu Taira kirjoitti:
”Olisin voinut kirjoittaa, että ID ei hyväksy luonnonvalinnan sattumanvaraisuuden mukaista makroevoluutiota, niin myös Behe olisi sisältynyt rajaukseen.”
Ei taitaisi Behe siltikään mahtua määritelmään. Hän kun käsittääkseni hyväksyy myös sattumanvaraisen makroevoluution tapahtumisia luonnossa, vaikkakaan ei katso (sattumaan pohjaavan) luonnonvalinnan selittävän ainakaan yksinään ns. IC-rakenteita. Mutta vain osa makroevoluutiosta on IC-rakenteisiin liittyvää...
Lähetä kommentti