Eurovaalit
tulivat ja menivät. Niistä voisi esittää monenlaisia huomioita. Ranskassa
kansallisen rintaman nousu oli huikeaa. Suomi siirtyi askeleen verran konservatiiviseen suuntaan, koska voittajia olivat keskusta,
perussuomalaiset ja kristilliset. Sen lisäksi vasemmisto voitti, mutta
huomattavasti vähemmän, mitä demarit ja vihreät hävisivät.
Yllä
mainittujen huomioiden asemesta nostan esiin uskonnon.
Vuoden
2009 vaaleissa Suomesta valittiin
yhteensä 13 edustajaa, joista ainakin viisi on tunnettu uskonnollisuudestaan.
Kristillisdemokraatti Sari Essayah on helluntailainen. Sosiaalidemokraattien
listalta sitoutumattomana valittu Mitro Repo on ortodoksipastori. Perussuomalaisten
johtaja Timo Soini on puhuu avoimesti katolilaisuudestaan. Kokoomuksen
Eija-Riitta Korhola on entinen kristillisdemokraatti, joka on myös opiskellut
teologiaa. Jumalaa valinnasta kiittänyt keskustalainen Hannu Takkula kannatti
vuoden 2006 presidentinvaaleissa kristillisdemokraattien ehdokasta Bjarne
Kallista ja arvosteli keskustapuoluetta kristillisten arvojen unohtamisesta.
Vuonna
2014 tilanne on toisenlainen. Sari Essayah lisäsi absoluuttista äänimääräänsä
hiukan, mutta putosi parlamentista, eikä kukaan kristillisdemokraateista
noussut tilalle. Mitro Repo oli odotettu katastrofi. Hänen äänimääränsä oli
8820 – yli 60 000 ääntä vähemmän kuin vuonna 2009. Timo Soini porskuttaa
edelleen puolueensa johdossa, mutta hänen tilallaan on vähemmän uskonnollisena
pidetty meppi. Eija-Riitta Korholan äänimäärä oli tällä kerralla melkein 25 000
vähemmän. Sillä noustiin korkealle, mutta se ei riittänyt. Hannu Takkulan
äänimäärä kasvoi kolmella sadalla, mutta sillä jäätiin varasijalle.
Uusista
mepeistä kukaan ei tietääkseni ole profiloitunut julkisuudessa erityisen
uskonnolliseksi. Heidän yksityisistä ajatuksistaan ja vakaumuksistaan en tiedä
(enkä oikeastaan välitä), mutta eurovaalit 2014 olivat kaiken muun lisäksi
siirtymä tilanteeseen, jossa ei ole edellisen meppikatraan tavoin äänekkäästi
minkään uskonnon puolesta puhuvia suomalaisia meppejä. Pitäisikö nyt siis puhua
suomalaisten meppien maallistumisesta?
Ps.
Tällä leikillisellä maallistumis-sanan käytöllä ei ole juuri mitään tekemistä
sen analyyttisen käytön kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti