Konferenssikiertue

Viime viikkoina blogin kirjoittamiseen ei ole jäänyt aikaa eikä energiaa. Siihen on muutamia syitä. Yksi niistä on seitsemän päivän ”konferenssikiertue”, mikäli kahden konferenssin reissua voi sellaiseksi kutsua ilman ironiaa. Toinen on kirjan ja muutamien artikkelien viimeistely.

Ensimmäinen etappi oli Uppsala, jossa oli kolmipäiväinen konferenssi. Kyse oli tavallaan tutkijatapaamisesta, sillä vaikka tapahtuma oli avoin kaikille kuuntelijoille, puhumaan ja esiintymään pääsivät vain kutsutut. Suuri osa konferenssin vieraista oli jollain tavalla osallisina joko uskonnon kategoriaa kriittisesti ja usein dekonstruktiivisesti tutkivien verkostossa tai uskonnottomuutta ja sekulaariutta tutkivien verkostossa. Osa vieraista oli selkeästi toista, muutamat tulivat niiden ulkopuolelta. Itse olen ollut aktiivinen molemmissa. Ehkä juuri siksi oma tehtäväni oli vetää keskustelu näiden kahden verkoston välillä.

Mitään suurta kinastelua ei syntynyt, mutta ainakin ihmiset pääsivät rauhassa kertomaan toisilleen, mitä he tekevät ja miten. Keskustelu toimi hyvänä mainospalana molemmille verkostoille, mutta sisälsi myös tärkeitä kysymyksiä siitä, onko uskonnottomuuden käsitteen vaarana sama jähmettyminen kuin uskonnon käsitteellä. Lisäksi pohdittiin, mikä arvo uskonnottomuudella on analyyttisena etic-käsitteenä. Kuten niin usein akateemisissa keskusteluissa käy, mihinkään yhteen ja jaettuun johtopäätökseen emme päässeet, mutta osallistujat ovat nyt paremmin kärryillä, millaisia ongelmia käsitteeseen sisältyy.

Kokonaisuutena konferenssi oli erittäin onnistunut. Vanhojen tuttujen lisäksi oli mahdollista tavata niitä, jotka ovat some-tuttuja. Lisäksi oli ilo tavata tutkijoita, joiden kanssa ei ole ollut missään yhteydessä, mutta on tietoinen heidän kiinnostavista tutkimuksistaan. Lisäksi oli mukavaa mennä takaisin Uppsalaan, jossa vierailin kuukauden verran viime vuonna.

Yksi sisällöllinen herkkupala, joka herätti keskustelua, koski Arvind Mandairin esimerkkiä kahdesta oikeusjutusta, jotka käytiin Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Hän oli kuultavana asiantuntijana kahdessa tapauksessa, joista yhdessä sikhien kantamat symbolit piti osoittaa uskonnollisiksi ja toisessa kulttuurisiksi (ei-uskonnollisiksi), jotta niiden käyttö voitaisiin hyväksyä. Sikhien puolesta puhuva Mandair pyrki argumentoimaan toisessa, että sikhisymbolit ovat uskonnollisia ja toisessa, että ne ovat kulttuurisia. Hän kommentoi, että onhan tämä vähän skitsofreeninen tilanne, mutta toisaalta molempiin löytyy hyviä argumentteja. Eräs konferenssin osallistuja sanoi, että voihan ajatella niin, että puolustaa tiettyjä asioita riippumatta siitä, miten valtioiden lait niitä luokittelevat. Joka tapauksessa aiheesta sai hyvän keskustelun, joka näyttää, millaisiin tilanteisiin joudutaan, kun jonkin asian uskonnollisesta luonteesta täytyy päättää oikeussalissa.

Toinen etappi oli Euroopan uskontotieteen järjestön (EASR) vuotuinen konferenssi, joka järjestettiin Groningenissa, Hollannissa. Siellä odotti kaksi velvoitetta. Pidin normaalin paperin sessiossa, jossa käsitellään diskursiivista uskonnontutkimusta ja/tai diskurssianalyysia uskonnontutkimuksessa. Kaikissa kolmessa diskurssisessiossa oli täysi seminaarihuone. Täytyy olla todella tyytyväinen, jos tällaisessa konferenssissa saa puheelleen 50–70 kuulijaa, kun samanaikaisesti on käynnissä 6–7 muuta sessiota.

Toinen työtehtävä oli paneelikeskustelu, jossa käsiteltiin uskonnottomuuden ja sekulaariuden käsitteiden käyttöä analyyttisina työkaluina. Keskusteluun osallistuivat lisäkseni James Cox, Matthew Engelge ja Anna Strhan. Sitä johti Lois Lee. Aihepiiri kiinnosti yleisöä ja ehkä tällainen melko vapaamuotoinen keskustelu on toisinaan hyvää vaihtelua perinteisten esitelmien lukemiseen. Tapahtuman suurin anti oli toki muiden tutkijoiden tapaamisessa.

Groningenin konferenssissa oli mukana on myös todella isoja humanistis-yhteiskuntatieteellisten alojen tähtiä, esimerkiksi Bruno Latour ja Carlo Ginzburg. Molempien puheet olivat varsin viihdyttäviä, mutta kummankaan sisällöstä en innostunut täysillä. Nyt voi rastittaa kaksi akateemista starabongausta: nähty.

Ensi vuonna ei järjestetä perinteistä EASR-konferenssia, koska viiden vuoden välein pidettävä maailmanjärjestön konferenssi on ensi vuonna Saksassa. Groningenissa päätettiin, että vuonna 2016 EASR-konferenssi on Helsingissä.

Kuvassa on Groningenin yliopiston rakennus, jossa tapahtuma pidettiin. Edustalla pyöriä, joita kaupungissa on tolkuttoman paljon. Niiden kuljettajien väistely vaatii vähän tottumista.