Merimiestatuointien merkitys ja merkityksettömyys

Muutama päivä sitten uutisissa kerrottiin merimiesten tatuoinneista. Ylen jutun mukaan suuri osa tatuoinneista on otettu ”kännissä ja halvalla”. Tatuointeja otettiin hetken mielijohteesta, usein samanlaisia kuin kavereilla, tai se, mihin oli varaa. Toisin sanoen ne eivät kätke mitään syvällisiä merkityksiä.

Jutun perustana on Mikko Helseniuksen ja Jari Ruotsalaisen kirja Merimiestatuoinnit (SKS, 2020). Kiinnostavaan kirjaan en ole tutustunut, mutta juttu sai pohtimaan, miten tutkijat ja harrastajat usein haluavat nähdä syvällisiä merkityksiä riippumatta siitä, miten uskottavasti todistusaineistot sitä tukevat. Merkityksellisyys on jotenkin arvokkaampaa tai, hmmm, merkityksellisempää kuin merkityksettömyys tai se, että jotain on tehty ”kännissä ja halvalla”.

Frits Staal kirjoitti vuonna 1979 julkaistussa artikkelissaan rituaalien merkityksettömyydestä, että hänen tutkimissaan intialaisissa rituaaleissa niiden suorittajat eivät ajattele jotain symbolisia merkityksiä toteuttaessaan rituaaleja tai kertoessaan tutkijalle perusteita rituaalien toteuttamiseen. Rituaalit ovat ensisijaisesti toimintaa, jossa seurataan sääntöjä. Niitä toteutetaan siksi, että esi-isätkin tekivät niin, se on perinne ja velvollisuus, ja että heillä on lupa toteuttaa ne (mikä ylläpitää rituaalispesialistien sosiaalista statusta). Rituaalit ovat tässä spesifissä mielessä merkityksettömiä.

Kun näemme esimerkiksi kalliomaalauksia, emme ehkä kysy ensimmäisenä, onko joutsen tai muu vastaava piirretty ”kännissä ja halvalla” vai onko siinä jokin suurempi merkitys? Helposti aloitamme olettaen merkityksen, ja sen jälkeen pohdimme, mikä se mahtaisi olla.

Kontekstin tunteminen auttaa argumentoimaan uskottavasti, että meille jääneillä piirroksilla tai tiettyihin paikkoihin, kuten hautoihin, sijoitetuilla esineillä on jokin erityinen merkitys kyseisessä kulttuurissa eläneille ja että joskus ne jopa avaavat sen kulttuurin käsityksiä maailman luonteesta.

Väitän kuitenkin, että tutkijoilla ja harrastajilla on tapana nähdä syvempiä merkityksiä silloinkin kun kulttuurisen kontekstin rekonstruktio on ohut ja liikutaan vain villien arvailujen tasolla. Onhan tutkimuksellisesti ansiokkaampaa ja tyydyttävämpää olla syvällisten merkitysten äärellä kuin todeta, ettei tästä ota selkoa tai että todennäköisesti tämä piirros tai esine on tässä ja tällainen ”kännissä ja halvalla”, ei mistään erityisestä syystä, ainakaan ympäröivän kulttuurin maailmankatsomuksen vuoksi. Tämä näkyy silloin tällöin kansainvälisissä uutisissa, joissa kerrotaan uusista löydöistä. Niissä joku asiantuntija yleensä arvelee, että kyse on ollut uskonnollisesta rituaalista, jossa esineitä on käytetty tai symboliikasta, joka kuvaa kyseisen kulttuurin kosmologiaa.

Luulen, että jos emme tietäisi juuri mitään merimiehistä, mutta löytäisimme kuvia tatuoiduista käsivarsista, rakentaisimme aineiston ympärille koherentteja tarinoita merimiesten syvällisistä koodeista ja katsomuksista todennäköisemmin kuin toteaisimme, että ehkä kuvat on otettu ”kännissä ja halvalla”.

Asioita monimutkaistaa se, että merkityksettömyydellä voi olla merkitys, vaikka tatuoineissa ei olisi sen kummempaa symboliikkaa. Voi olla, että merimiesten tapa korostaa, miten tatuoinnit ovat merkityksettömiä ja että ne on otettu ”kännissä ja halvalla”, kätkee sekä syvän halun osoittaa kuuluvansa merimiesten kiltaan että maskuliinisen kulttuurisen koodin, jonka mukaisesti kyseisessä ammattiryhmässä kuuluu kommunikoida.