Käyttökelpoinen uskonto

Uskontososiologit ja myös muut uskonnontutkijat ovat pohtineet erilaisia prosessitermejä ja sloganeja, joilla pyrkivät kuvaamaan uskonnollisuuden uusimpia trendejä. Tällaisia ovat maallistuminen, sakralisaatio, globalisaatio, diasporisuus, kansalaisuskonnollisuus, privatisaatio, deprivatisaatio, näkymätön uskonnollisuus ja niin edelleen. Onnistuneimmasta termistä käytävä keskustelu on vaikeaa, koska kaikilla on oma soveltuvuusalueensa. Tai ehkä pitäisi ajatella, että termit ovat sopivia juuri silloin kun niiden soveltuvuusalue määritellään riittävän tarkasti.

Muun muassa uskontoa vankiloissa tutkinut James Beckford on näitä termejä pohdiskellessaan todennut, että uskonnosta on tullut ”expedient”, käyttökelpoinen. Eräs englanninkielinen määritelmä termille on seuraava: suitable for achieving a particular end in a given circumstance. Uskonto on siis tarkoituksenmukainen tai käyttökelpoinen keino ja apuneuvo jonkin asian saavuttamiseksi. (Beckfordin näkemykset ovat hyvin lähellä sitä, mitä olen kutsunut notkeaksi uskonnoksi, joskin hänen mielestään notkistumisen metaforan ongelmana on se, että nesteet liikkuvat kohti maata painovoimalain mukaisesti.)

Usein uskonto on käyttökelpoinen, kun puhutaan laista. Esimerkiksi Georgiassa Yhdysvalloissa vankilassa perustettu The New Church of Song vaati, että heidän uskontoonsa kuuluu Harvey’s Bristol Cream Cherry ja pihvi joka perjantai kello viisi. Kuulostaa vitsiltä, mutta vuonna 1974 Yhdysvaltain korkein oikeus antoi ryhmälle täyden uskonnon statuksen.

Vuonna 2006 Englannissa käytiin oikeusjuttu ”Regina (Countryside Alliance and others) v Attorney General and another”, joka jatkoi ketunmetsästykseen liittyviä oikeudenkäyntejä. Vuonna 2004 kiellettiin ketunmetsästys ja sitä seurasi oikeusjuttu, jossa vaadittiin toiminnan jatkumista uskonnollisin perustein. Ketunmetsästyksen kerrottiin olevan uskonnolliseen käyttäytymiseen verrattavissa olevaa elämäntavan kannalta tärkeää toimintaa. Metsästyksen väitettiin olevan myös ihmiskunnan psyykeeseen kuuluvaa toimintaa. Oikeus päätti toisin, mutta uskonnon ”käyttökelpoistumiseen” kuuluu, etteivät pyrkimykset aina onnistu.

Uskonto ei kuitenkaan ole aina käyttökelpoinen suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan. Uskonnon suosituksilla, ohjeilla ja käskyillä voidaan tiivistää ryhmän rivejä, mutta myös tehdä elämästä monimutkaisempaa. Usein tällaisissa yhteyksissä päädytään jonkinlaiseen kekseliääseen kompromissiin. Esimerkiksi amishien modernisaatio- ja teknologiakriittiseen elämäntapaan kuuluvan käsityksen mukaan puhelimien yksityisomistus on kiellettyä. Sen sijaan julkisia puhelimia voi käyttää. Harmi vain, että pääosin maaseuduilla asuville amisheille julkiset puhelimet voivat olla kovin kaukana. Mutta hätä keinot keksii: amishit ovat pystyttäneet ”julkisia” puhelinkoppeja kotitalon aidan ulkopuolelle. Kaksi metriä toiseen suuntaan ja puhelin olisi ”yksityinen”, aidan väärällä puolella.

Esimerkki amisheista kohdentuu heidän omiin säädöksiinsä. Esimerkki Ranskan hautausmaista puolestaan käsittelee uskontojen ja muun yhteiskunnan suhdetta. Julkisilla alueilla ei saa lain mukaan olla uskonnollisia symboleja. Hautausmaat ovat julkisessa omistuksessa. No miten voisi laittaa ristin tai muun symbolin haudalle? Siten, että myydään pieni osa haudasta yksityiselle, vaikka hautausmaa muuten on julkisessa omistuksessa. Jos risti sattuisi kaatumaan, se koskettaisi julkista aluetta, jolloin kyse olisi lain rikkomisesta. Kekseliäs kompromissi tämäkin.

Turkissakin ollaan kekseliäitä hieman toisella tavalla. Kun kouluissa on kiellettyä pitää uskonnollisia symboleita, esimerkiksi huntua, täytyy huntu ottaa koulun portilla pois. Tai sitten ollaan nokkelia: moni nuori nainen menee kauppaan ja ostaa peruukin. Peruukki puetaan hunnun päälle, jolloin huntu ei ole näkyvissä. Peruukit ovat joskus tarkoituksellisen rumia ja epämuodikkaita. Se viestii, että käyttäjä haluaisi pukeutua näkyvään huntuun. Muodikas ja aidonnäköinen peruukki saattaisi hämätä muut luulemaan, ettei käyttäjällä olekaan huntua. (Kuvassa turkkilainen malli, jolla on huntu-peruukki -yhdistelmä)

Beckfordin ajatus käyttökelpoisuudesta tuntuu olevan kuten muutkin keskeiskäsitteet: se sopii joihinkin yhteyksiin hyvin, toisiin huonommin. Se on myös ajateltavissa yhdeksi osaksi laajempaa kamppailua maallisen ja uskonnollisen rajojen (myös julkisen ja yksityisen) määrittämisestä nykyisissä yhteiskunnissa. Se on mielestäni yksi kiinnostavimmista näkökulmista erityisesti uskontoa koskevaan keskusteluun. Silloin polttopisteessä ovat uskonnon ja maallisen käsitteet, joiden rajaamisella on käytännöllisiä seurauksia.

Suunnittelun vastaisku

Kreationismin eri versioiden ja evoluutioteorian kamppailu on vellonut erityisesti Yhdysvalloissa 1900-luvun alkupuolelta nykypäivään. Eri vaiheita on yhdistänyt muun muassa huoli ”kristillisen Amerikan” tulevaisuudesta. Kamppailu on kohdentunut pääosin kouluopetukseen ja kiistat on ratkaistu oikeussaleissa.

Älykkään suunnittelun kannalta tärkein oikeudenkäynti, Kitzmiller vastaan Dover Area School District, pidettiin vuonna 2005 Doverin alueella Pennsylvaniassa, jossa kouluopetuksen haluttiin kyseenalaistavan Darwinin oppi.

Koulussa ei pyritty poistamaan evoluutioteoria opetusta. Siellä haluttiin lukea evoluution opetuksen yhteydessä noin minuutin mittainen lausuma, jossa todettiin, että evoluutioteoriassa on aukkoja ja että kyse on teoriasta eikä faktasta. Lausumassa myös mainittiin, että on olemassa vaihtoehtoinen kirja, Of Pandas and People, johon oppilaat voivat halutessaan tutustua.

Laiskoille lukijoille aiheesta on tarjolla mielenkiintoisia dokumentteja, esimerkiksi Judgement Day: Intelligent Design on Trial ja A War on Science.

Älykkään suunnittelun (oikeudenkäynnissä koululautakunnan) tappio ei silti tarkoittanut liikkeen tai aatteen katoamista. Uusia oikeudenkäyntejä ei ole ilmaantunut lähinnä siitä syystä, että Yhdysvalloissa häviäjä maksaa molempien osapuolien kulut. Doverin tapauksessa koululautakunta meni konkurssiin. Riskit ovat liian suuret. Tällä on vaikutuksensa myös strategioiden muuttumiseen. Jos älykäs suunnittelu ei ole katoamassa, mitä tapahtuu seuraavaksi?

Koulukontekstin umpikujasta on siirrytty mielikuviin ja mediavaikuttamiseen. Tämä viimeisin vaihe kiteytyy Nathan Frankowskin ohjaamassa ja Ben Steinin isännöimässä, älykkään suunnittelun kannattajien näkökulmaan sitoutuneessa dokumenttielokuvassa Expelled: No Intelligence Allowed (2008).

Lähestymistavaltaan Expelled noudattaa Michael Moore -tyylistä propagandistista dokumenttielokuvaa. Mooren tapaan Ben Stein on kuvassa, kun hän haastattelee ja haastaa evoluutioteorian kannattajia. Molemmat käyttävät samaa tekniikkaa. He kysyvät suunnilleen saman kysymyksen useaan kertaan siinä toivossa, että haastateltavalta saataisiin lypsettyä haluttu vastaus. Tämä ei yleensä näy itse elokuvassa, mutta ideologisesti väärällä puolelle olevat ovat valittaneet tästä käytännöstä.

Dokumenttielokuvan mukaan evoluutioteorian kannattajat noudattavat likaisia menettelytapoja ja muodostavat melkeinpä salaliiton toisinajattelijoita vastaan. Siinä kerrotaan tutkijoista, joiden työsuhteita ei jatkettu tai uusittu, sillä heidät yhdistettiin älykkääseen suunnitteluun. Sen mukaan suunnitteluun myönteisesti suhtautuvien tieteellinen ura vaarantuu merkittävästi riippumatta siitä, onko älykkään suunnittelun idealla mitään vaikutusta tutkijoiden työhön. Tätä ongelmaa kehystettäessä darwinistit rinnastetaan natseihin, jotka pyrkivät kitkemään Yhdysvaltojen perusarvon, vapauden. Berliinin muurin murtumisesta tulee näin vertauskuva toiveelle vapauden diskurssin voitosta.

Sanomaltaan Expelled ei kuitenkaan jää tähän. Muutamissa kohdissa palataan kahteen uskonnollisten piirien pitkäkestoiseen huoleen. Ensimmäinen näistä on huoli uskonnon heikentymisestä evoluutioteorian vaikutuksesta. Tätä todistellaan Richard Dawkinsin lausumalla siitä, miten tiede (evoluutioteoria) sai hänet epäilemään uskoa ja teki hänestä ateistin. Toinen huoli koskee moraalia: mitä tapahtuu moraalille ilman uskontoa? Tämä on ollut kreationismille ominainen kysymys, ja se toistuu usein myös niillä kristityillä, jotka pitävät uskontoa ja evoluutioteoriaa yhteen sopivina. Nämä seikat paljastavat, ettei ongelmana ole niinkään tieteen vapaus, vaan pelko ”kristillisen Amerikan” katoamisesta.

Myös dokumenttielokuvan markkinointi paljastaa, miten huoli kasvatuksesta on edelleen älykkään suunnittelun ytimessä. Kouluja kehotettiin tuomaan luokat katsomaan elokuvaa ja kouluille tarjottiin rahaa jokaisesta katsojasta. Toinen markkinointistrategia kohdentui kristillisiin ryhmiin. Niille järjestettiin kilpailu siitä, mikä organisaatio saa rekrytoitua eniten katsojia. Palkintona viidelle suurimman joukon keränneelle annettiin tuhat dollaria.

Jos koulun opetussisältöä ei voida muuttaa, täytyy muuttaa oppilaat mielikuvien ja median avulla.

Asiaan kuuluu, että verkosta löytyy myös vastineita dokumentin väittämille, esimerkiksi Flunked: No Intelligence Applied ja katso myös expelledexposed.com.

Teoriapeli, osa 2

Laitetaan perjantain kunniaksi vielä yksi visailu. Vastaukset ovat taas kommenteissa. Kuka kirjoitti…


1. Propaganda on demokratialle sitä, mitä pamppu on totalitaariselle valtiolle.

a) Noam Chomsky, b) Anthony Giddens, c) Roland Barthes


2. Aina täytyy antaa enemmän kuin itse saa. Tarjottavat kierrokset ovat aina edellisiä kalliimpia. Lapsuuteni Lorrainessa maalaisperheet, joiden täytyi elää äärimmäisen säästäväisesti, olivat silti valmiita ajamaan itsensä vararikkoon pyhimyspäivä, hää-, rippijuhla- ja hautajaisvieraidensa takia.

a) Mary Douglas, b) Marcel Mauss, c) Claude Lévi-Strauss


3. Ajattelusta ei tee toimintaa se, että siitä aiheutuu vaikutuksia tai että sitä voidaan soveltaa. Ajattelu toimii silloin kun se ajattelee.

a) Scott Lash, b) Theodor Adorno, c) Martin Heidegger


4. Those who risk their life most often think in terms of life, not death, not bitterness, and not morbid vanity. Resistance fighters are usually in love with life. No one was ever put in prison for powerlessness and pessimism – on the contrary!

a) Gilles Deleuze, b) Theodor Adorno, c) Paul de Man


5. Nähdäkseni täysin diskursiivinen kanta on reduktionismia ylöspäin siinä missä ekonomismi oli reduktionismia alaspäin. Reaktiossa karkeaa materialismia vastaan näyttää käyvän niin että metaforasta, jonka mukaan x toimii y:n tavoin, tulee yhtälö x=y.

a) Fredric Jameson, b) Walter Benjamin, c) Stuart Hall


6. ”Arkikieli” ei kuitenkaan ole viatonta ja neutraalia. Se on länsimaisen metafysiikan kieltä ja kantaa mukanaan huomattavan määrän ei ainoastaan kaikentyyppisiä, vaan nimenomaan toisiinsa kytkeytyviä oletuksia, jotka – ja tähän on kiinnitetty vain vähän huomiota – kytkeytyvät järjestelmäksi.

a) Herbert Marcuse, b) Jacques Derrida, c) Giorgio Agamben


7. Olenkin yhä taipuvaisempi tulkitsemaan alistettujen ryhmien tietoisuuden elvyttämisen sen ilmentymäksi, mitä jälkistrukturalistisessa kielenkäytössä kutsuttaisiin alistetuksi subjekti-efektiksi.

a) Raymond Williams, b) Gayatri Spivak, c) Paul Ricoeur


8. Cultural theory is at present behaving rather like a celibate middle-aged professor who has stumbled absent-mindedly upon sex and is frenetically making up for lost time.

a) bell hooks, b) Terry Eagleton, c) Teresa de Lauretis


9. I do not think that successful grieving implies that one has forgotten another person or that something else has come along to take its place, as if full substitutability were something for which we might strive. Perhaps, rather, one mourns when one accepts that by the loss one undergoes one will be changed, possibly for ever.

a) Judith Butler, b) Frantz Fanon, c) Hans-Georg Gadamer


10. Galilein mukaan luonnollinen maailma on kirjoitettu matemaattisella kielellä. Nykyään meille halutaan uskotella, että taloudellinen ja yhteiskunnallinen maailma voidaan asettaa yhtäläisyysmerkkeihin.

a) Jyrki Katainen, b) Jari Sarasvuo, c) Pierre Bourdieu

AVEK 1/2009

Uusi AVEK, siis Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksen lehti, on ilmestynyt. Teemoina on uskonto, markkinat ja humala. Lehti sisältää kirjoituksia elokuvaohjaajilta, tuottajilta, kuvataiteilijoilta ja tutkijoilta.

Numero tuntuisi heijastelevan sitä yleistä trendiä, joka kertoo uskonnon olevan hieman yllättäen näkyvissä lähes kaikilla yhteiskunnan osa-aluilla – halusi sitä tai ei. Dome Karukoski aloittaa tekstinsä ”Luomiskertomus”: ”Pyydettiin kirjoittamaan essee, koska uskontoaiheisia elokuvia ei juurikaan maassamme ole tehty.” Tuo vihjaa, että tilanne tulee muuttumaan. Uskonto kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa myös uskonnonvastaisuus.

Mukana on myös kirjoitukseni ”Markkinatalouden uskonto”. Tekstissäni yhdistän kaksi numeron teemaa, humala jäi yksityisasiaksi. Kirjoitus on hybridigenreä, sekoitus tutkimuksellista materiaalia, ajatusleikkiä ja ehkä vähän ohjelmanjulistustakin. Mainittakoon kuitenkin: otsikosta huolimatta en ajattele yksinkertaisesti, että markkinatalous on uskonto. Se käy ilmi, jos lukee tekstini.

Vanhat lehdet on saatavissa verkosta, osoitteesta http://www.kopiosto.fi/avek/. Uusi numero tulee sinne aikanaan.

Teoriapeli, osa 1

Eräänä iltana, muutamien tuoppien jälkeen rupesimme pelaamaan: yksi sanoi teoreetikon nimen, muut yrittivät arvata syntymävuoden (terveisiä Jussi ja Milla!). Tässä on toisenlainen versio. Arvaa tai tiedä, kuka kirjoitti. Tietäminen vaatii jonkinlaista perehtyneisyyttä kulttuuriteoriaan. Osa lainauksista sisältää ajattelijan olennaisen pointin tai väittämän, osa ei. Vastaukset ovat kommenttiosiossa. Rohkeat voivat kertoa tuloksensa.


1. - - sana humanismi käytännössä, siis teoissa on porvarillisen ideologian käytössä sen taistellessa erästä toista, totta ja proletariaatille elintärkeää sanaa vastaan ja siis pyrkiessä ottamaan sen hengiltä; tuo sana on luokkataistelu.

a) Antonio Gramsci, b) Louis Althusser, c) Fredric Jameson


2. ’Haluan sinut’ on rivoa. ’Miellytät minua’ on taitavampaa – se ei tee toisesta halun objektia vaan mielihyvän kieliopillisen subjektin.

a) Jean Baudrillard, b) Judith Butler, c) Jacques Lacan


3. To treat beliefs not as representations but as habits of action, and words not as representations but as tools, is to make it pointless to ask, ‘Am I discovering or inventing, making or finding?’

a) Richard Rorty, b) Gilles Deleuze, c) Stuart Hall


4. My life changed dramatically after I got my driver’s licence – very late, since I was already 35. An indirect consequence is that I become more independent, which eventually led, among other things, to a divorce.

a) Terry Eagleton, b) Félix Guattari, c) Edward Said


5. Sillä mikäli ajatukset ovat aikaan sidottuja ammuksia, ne eivät voi olla ’oikeita’ eivätkä ’vääriä’.

a) Jean-François Lyotard, b) Michel Foucault, c) Rosi Braidotti


6. Now I have no objection to incompetence but I do object when incompetence is accompanied by boredom and self-righteousness.

a) Paul Feyerabend, b) Alain Badiou, c) Gayatri Spivak


7. Fantasy concerns not so much the idea of observing Others having sex but, rather, the opposite. The most elementary structure of fantasy is that when I have sex I fantasize that somebody is observing me.

a) Guy Debord, b) Luce Irigaray, c) Slavoj Žižek


8. Jos ajattelisimme, ettemme koskaan ole olleet moderneja – ainakaan sillä tavoin kuin kritiikki asian esittää – kiduttava suhde, joka meillä on ollut muihin luonto-kulttuureihin, alkaisi myös muuttaa muotoaan.

a) Zygmunt Bauman, b) Bruno Latour, c) Donna Haraway


9. If applying psychoanalytic method can furnish a fresh argument against the truth content of religion, tant pis for religion, but defenders of religion are equally entitled to use psychoanalysis to do full justice to the affective significance of religious doctrine.

a) Sigmund Freud, b) Julia Kristeva, c) Jürgen Habermas


10. To study the nation through its narrative address does not merely draw attention to its language and rhetoric; it also attempts to alter the conceptual object itself.

a) Giorgio Agamben, b) Homi Bhabha, c) Antonio Negri

Uskonto mediassa -projekti

Ihmiset kyselevät silloin tällöin työstäni, että mistä siinä projektissa onkaan kyse. Seuraavassa on lyhennetty ja minimaalisesti muokattu versio tekstistäni, joka on julkaistu Turun yliopiston kulttuurien tutkimuksen tiedotuslehdessä (Henrikinkadun helmi 1/2009). Siitä saa yleiskäsityksen.

Kuva: Cartoon by Nicholson from “The Australian” newspaper: http://www.nicholsoncartoons.com.au/ (-"The media's stereotyping Muslims.", -"Oh well, Muslims stereotype us...", -"I bet they say we're all beer-swilling yobbos.", -"I'll drink to that.")

* * *

”Ai, ne halusivat suomalaisen uskontotieteilijän Englantiin lukemaan sanomalehtiä ja katsomaan televisiota.” Näin kommentoi eräs ruotsalainen kollega kuullessaan Leedsin yliopistossa Englannissa alkavasta tutkimusprojektista.

Syyskuussa 2008 alkoi kaksivuotinen projekti ”Media Portrayals of Religion and the Secular Sacred”, jossa olen palkattuna tutkijana. Siinä selvitetään, miten brittiläisen median uskontokuvaukset ovat muuttuneet neljännesvuosisadan aikana.

Jo vähäinen sanomalehtien ja television seuraaminen osoittaa, että uskonto ei ole kadonnut mediasta ja julkisuudesta. Viime vuosien näkyvimpiä esimerkkejä ovat syyskuun 11. 2001 tapahtumia seurannut keskustelu islamista ja kristillisen kirkon kiistat seksuaalisuudesta ja naispappeudesta.

Uskonto on esillä mediassa muutenkin kuin konflikteissa ja sensaatiohakuisissa otsikoissa. Yliopistomaailmassa työskentelevät saattavat ajatella, että median uskontokuvauksia tutkitaan yllin kyllin. Niin kuvittelin minäkin, ennen kuin aloin tutustua aiheeseen tarkemmin.

Mediaa tarkastellaan joskus esimerkiksi uskonnon korvikkeena. Myös uskonnollisia medioita tutkitaan. Lisäksi mediavetoisiin uskonnollisiin ilmiöihin, kuten televangelismiin, on perehdytty laajasti erityisesti Yhdysvalloissa. Uskonnollisten yhteisöjen internet-sivustoja tutkitaan paljon kuin myös internetin vaikutusta uskonnollisuuteen. Tavallisia ovat myös yleisluonteiset pohdinnat median suhteesta uskontoihin.

Perusteelliset median uskontokuvaukset ovat keskittyneet pääosin islamiin. Vain vähän on tutkittu koko kirjoa vakiintuneista uskonnollisista instituutioista kansanomaisiin uskonnollisuuden ilmauksiin. Vielä vähemmän on tutkittu systemaattisesti median uskontokuvaston muutosta – eikä varsinkaan määrällisesti ja laadullisesti samassa projektissa.

Uskontokuvausten muutoksen systemaattinen tutkiminen on mahdollista siksi, että vuosina 1982–1983 on ollut samankaltainen tutkimushanke. Sen tulokset ovat pääosin julkaisemattomia. Nykyinen projekti toistaa sen soveltuvin osin. Näin voidaan verrata mennyttä nykyiseen.

Aikaisempi hanke keskittyi kolmeen erilaiseen sanomalehteen kahden kuukauden ajan, yhden viikon ajan kolmen televisiokanavan kaikkiin ohjelmiin ja yhden tapahtuman kattavampaan analyysiin. Sama pätee nykyiseen projektiin. Ensisijaisen tarkastelun kohteena ovat hyvin erilaiset sanomalehdet: perinteikäs ja arvostettu asialehti The Times, sensaatio- ja juorulehden maineessa oleva The Sun ja alueellinen Yorkshire Evening Post.

Lukijoidenkin reaktiot ovat kiinnostuksen kohteena. Sanomalehtien verkkoversioiden keskustelu- ja palautepalstoja seurataan. Sen lisäksi haastatellaan kohdennettuja yleisöjä.

Projektin kuluessa kirjoitetaan kirja, joka yhdistää neljännesvuosisadan takaisen ja nyt tehtävän tutkimuksen tulokset. Ensisijaisesti akateemiselle lukijakunnalle kohdennettua kirjaa tulee täydentämään journalisteille tarkoitetut informaatiopaketit ja kurssit.

Tutkimusprojektia johtaa Leedsin yliopiston uskontotieteen professori Kim Knott. Hän on monille suomalaisille uskontotieteen opiskelijoille ja tutkijoille tuttu vieras. Hän on opettanut oppiaineessa ja vieraillut seminaareissa muutamia kertoja. Projektissa on mukana myös Elizabeth Poole, Staffordshiren yliopiston mediatutkimuksen lehtori. Hän on Englannin keskeisimpiä islamin ja erityisesti brittiläisten muslimien mediakuvausten tutkijoita.

Uskontososiologina varhaisen uransa luonut ja sittemmin 20 vuotta riippumattoman televisiotoimikunnan tutkimusjohtaja toiminut Robert Towler on projektin konsultti. Hän johti vuosina 1982–1983 vastaavaa projektia Leedsin yliopiston sosiologian laitoksella. Tuolloin projektissa oli paikallani Kim Knott.

Vaikka kyse onkin kohtuullisen pienen joukon projektista, mukana on välillisesti lukuisia. Näistä muista kenties tärkein on ohjausryhmä. Siihen kuuluvat esimerkiksi maailman johtava uskonnon ja median tutkija, yhdysvaltalainen Stewart Hoover, uskontoon populaarikulttuurissa erikoistunut Gordon Lynch sekä uutisanalyysien tutkimusmenetelmiin ja islamin mediakuvauksiin perehtynyt John Richardson. Mukana on myös etnisyyttä ja monikulttuurisuutta mediassa laajasti tutkinut sosiologi Marie Gillespie sekä uskonnon ja median suhteisiin erikoistunut Jolyon Mitchell. Mielenkiintoisen vaihtelun ohjausryhmän akateemiseen ulottuvuuteen tuo arvovaltaisen The Timesin uskontojen uutisoinnista vastaava Ruth Gledhill.

Hanke on osa laajaa ja monitieteistä, Suomen Akatemiaa briteissä vastaavan Arts & Humanities Research Councilin ”Religion and Society” -tutkimusohjelmaa. Linda Woodheadin johtamassa tutkimusohjelmassa on rahoitettu erilaisia projekteja tämänkaltaisista aina tutkimusverkostoihin sekä yksittäisiin väitöskirjahankkeisiin. Ohjelma alkoi syksyllä 2007 kaksipäiväisellä seminaarilla Lancasterissa, jonne kokoontui tutkijoita kaikista rahoitetuista projekteista.

Näinpä näin

Varoituksen sanat: tulossa on mainos. Filosofisen Niin & Näin -aikakauslehden tuorein numero on Pop. Pakettiin sisältyy myös kepeä kirjoitukseni ”Poplyriikan vieras kieli”. Siinä käsitellään otsikon mukaisesti poplyriikkaa, Pixiesiin kohdentuen. Yritin ujuttaa samaan syssyyn minijohdannon populaarimusiikin tutkimuksen historiaan kulttuurintutkimuksen osalta, sikäli kuin pari viittausta siihen riittää. Eihän se riitä. Siinä se mainos.

Jutussani lienee yksi virhe. Oletan London Callingin olevan ”luultavasti” Clashin tunnetuin ralli. Mitä tuohon lisäisi? Borat-henkisesti… NOOOT. Tai: Should I Stay or Should I Go. Paitsi että ihmiset eivät välttämättä tiedä SISoSIG:n olevan Clashia. Niin tai näin.

Yksi yö vierähti lehden parissa, ja kokonaisuus on mielenkiintoinen – mikäli poppi sytyttää. Lehdellä on luultavasti useita vakiolukijoita, jotka pitävät teemaa vähemmän tarpeellisena. He voivat kuitenkin lohduttautua sillä, että seuraavaa yhtä suurelle yleisölle suunnattua teemaa ei taida tulla hetkeen. Idea kirjoittaa popmusiikista tavalla, jota ei löydä varsinaisista musiikkilehdistä, oli hyvä. Siksi halusin olla mukana.

Pidin useista teksteistä. Oli hauskaa lukea hehkutuksia esimerkiksi Camper Van Beethovenista ja Jesus & Mary Chainin Psychocandysta. Mutta Anna Lahelman ”Brittipopin cheerleaderit” oli erilaisella tavalla mainio. Se on omakohtainen muistelu suomalaisesta brittipopkulttuurista, naisnäkökulmasta. Nuo kuviot olivat tärkeä osa kasvamistani varhaisessa aikuisiässä 1990-luvulla. Siitä huolimatta, että olin kerettiläinen pitäessäni enemmän yhdysvaltalaisista yhtyeistä. Teksti kuitenkin palautti mieleen nuo söpöt ja vähän höpsöt pinnipäät, joita muistelen vain ystävyydellä ja lämmöllä.

Alan jo odottaa aikaa, jolloin tuosta ajasta tulee kustannuskelpoista muistelukirjallisuutta.

Katsellessani lehteen ujutettuja ”filosofia ja pop” -listoja aloin etsiä Eppu Normaalin Urheiluhullua. Sieltä se löytyi, mutta silvottuna versiona. Siinähän lauletaan seuraavat säkeet:

”Luin Sartrea, Nietzscheä, Hegeliä, Kanttia
Se oli kyllä tavallaan kovin intressanttia
Että toiset vei naiset
Oli jokaisella heili, ne näet urheili

Ennen uskoin älyn voittoon
Oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon
Kunnes paikalle tuli, kas, sulkapallokuningas
Sanoi minulle: huhuu, se on liha joka puhuu
Ja se meidät yhdistää
Must on tullut urheiluhullu...”

Tekstissä yhdistyy hienosti marttisyrjämaiset kanttia-santtia kiusalliset/nerokkaat loppusoinnut ja sisältö, jonka fundeeraaminen jaksaa naurattaa. Ne bodaavat kiekkoilijat, vievät naiset ja työpaikat. Tai ehkä vain missit.