Otsikko ei ole yleistys. Se on väite, joka pitää paikkansa tietyissä tapauksissa. Yksi uskonnon uutisointia koskeva tapaus sai pohtimaan median ”tarkoituksellista epätarkkuutta”.
Pääsiäisenä arvovaltaisen brittilehti the Guardian sunnuntaipainos the Observer uutisoi otsikolla ”Religious people are more likely to be left-wing.”
Juttu pyrkii välittämään mielikuvan – sen, että Englannissa uskonnolliset ovat vasemmistolaisempia. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa ainakin kahta asiaa. Ensinnäkin sitä, että uskonnolliset ovat vasemmistolaisempia kuin oikeistolaisempia. Toiseksi sitä, että uskonnolliset ovat vasemmistolaisempia kuin uskonnottomat. Vain ensimmäinen pitää paikkansa, kun vastaajia pyydettiin asemoimaan itsensä poliittiselle janalle. Tätä artikkelissa selvästi myös viestitään. Sen uutisarvo kuitenkin vähenee dramaattisesti, kun tiedetään, että uskonnolliset ovat oikeistolaisempia kuin uskonnottomat.
Englantilaiset ylipäätään identifioivat kyselyn perusteella itsensä vasemmalle, vaikka maassa onkin oikeistolainen hallitus. Tällöin tieto myös uskonnollisten ihmisten identifioitumisesta poliittisesti vasemmalle ei ole merkittävä uutinen. Tarkempi otsikko olisi voinut olla vaikkapa seuraavanlainen: ”Toisin kuin monesti lullaan, jopa uskonnolliset ihmiset identifioituvat poliittisesti vasemmalle.”
Epätarkkuus Observerin jutussa on harkittua, tarkoituksellista. Se voidaan lukea nopeasti niin, että uskonnolliset ovat vasemmistolaisempia.
Todennäköisesti jutun perustana on Demos-ajatushautomon lehdistötiedote. Hautomo julkaisi nimittäin raportin, joka on jutun perustana. Faithful Citizens -pamfletin ovat kirjoittaneet Jonathan Birdwell ja Mark Littler. Observerin toimittaja on teoriassa saattanut lukea sen, mutta ainakaan sitä ei ole luettu kriittisesti. Luultavasti on luettu tiivistelmä, sillä juuri siitä löytyvät asiat nostetaan esiin lehtijutussa samasta näkökulmasta esitettynä.
Pamfletin poliittinen viesti on, että edistyksellisten poliitikkojen tulisi työskennellä uskonnollisten yhteisöjen kanssa. En pohdi tässä viestiä sen tarkemmin, sillä itseäni kiinnostaa tässä, millainen kuva uskonnottomista välittyy ”tarkoituksellisen epätarkkuuden” vuoksi.
Siitä huolimatta: poliittinen viesti on pitkälti sama kuin konservatiivien.
Viesti perustuu harkittuun harhaanjohtamiseen, sillä uskonnolliset eivät ole vasemmistolaisempia kuin uskonnottomat. Tarkka kommunikaatio sanoisi tämän, mutta myös pamfletin tiivistelmä vaikenee siitä.
Observerin jutussa kerrottiin esimerkiksi seuraavaa: Raportin mukaan 55 prosenttia uskonnollisista asemoi itsensä poliittisesti vasemmalle. Vastaavasti 40 prosenttia uskonnollisista asemoi itsensä oikealle.
Jutussa ei kerrottu, että uskonnottomista 62 prosenttia asemoi itsensä vasemmalle. Samasta asiasta vaietaan pamfletin tiivistelmässä. Tämä tieto tylsistyttää jutun kärjen.
Jos verrataan uskonnollisia ja uskonnottomia, uskonnottomat ovat todennäköisemmin vasemmalle kallellaan. Koska tämä on tullut esiin oikeastaan kaikissa aikaisemmissa tutkimuksissa, toisentyyppisen mielikuvan välittäminen sai epäileväksi.
Raportti kertoo myös sen, että uskonnolliset kannattavat uskonnottomia enemmän yksilön kuin valtion vastuuta. Yksilön vastuuta painotti uskonnollisista 81 prosenttia ja uskonnottomista 80 prosenttia. Ero on melko mitätön, mutta juuri näillä vaihtoehdoilla englantilaisessa julkisessa diskurssissa vasemmistolaisuutta mitataan. Vähintään voi sanoa, etteivät Englannin uskonnolliset ole tässäkään suhteessa vasemmistolaisempia kuin uskonnottomat. Sanomalehtiartikkeli ei asiaa mainitse.
Myös kysymykseen työn vastaanottopakosta työttömillä uskonnolliset vastasivat suopeammin. 76 prosenttia uskonnollisista kannatti vastaanottopakkoa ja uskonnottomista 73 prosenttia. Jälleen ero on melko pieni, mutta osoittaa, että uskonnollisten joukosta löytyy enemmän nykyisen konservatiivipolitiikan kannatusta kuin uskonnottomista. Tässä vaiheessa ei ole yllätys, ettei tätäkään pamfletista löytyvää tulosta uutisoitu.
Sen sijaan yhdessä asiassa uskonnolliset ovat lähempänä vasemmiston ihanteita: uskonnollisista 11 prosenttia, kertoi, ettei halua maahanmuuttajia naapureiksi. Uskonnottomilla vastaava luku oli 16 prosenttia. Tämä tulos uutisoitiin.
Vapaaehtoisuustyötä uskonnollisilla oli uskonnottomia enemmän kaikissa kysytyissä kategorioissa (esim. ympäristöasiat ja politiikka). Tämä ei yllätä, sillä Englannissa uskonnolliset organisaatiot keskimäärin korostavat vapaaehtoistyön merkitystä. Jos on mukana uskonnollisen organisaation kautta vaikkapa ympäristöaiheisessa projektissa, voi katsoa tekevänsä vapaaehtoistyötä. Vapaaehtoistyö on myös nykyisen oikeistohallituksen linjan mukaista, sillä sen avulla kompensoidaan valtion leikkauksien aiheuttamia lovia. Olennaista tässä on kuitenkin se, että tämä uutisoitiin.
Tulokset perustuvat otokseen, jossa uskonnolliset ja uskonnottomat eivät ole edustettuna samalla määrällä. Tämä on tavallista, mutta aina kannattaa seurata myös absoluuttisia lukuja eikä vain prosentteja. Kyselyssä oli Englannin osalta 205 uskonnollista ja 1353 uskonnotonta.
Summa summarum: laatulehtien toimittajat eivät ole tyhmiä eivätkä ajatushautomot levitä tiedotteitaan ilman agendaa. Toimittajat voivat olla joskus laiskoja tai liian kiireisiä tarkistamaan tiedot. Toimittajat voivat myös jakaa ajatushautomoiden agendan, ja kirjoittaa siksi heidän sanomaansa myötäillen. Tässä tapauksessa the Observer ja myös alkuperäinen Demoksen raportti antoivat vasemmalle kallellaan olevalle lehdelle ja sen lukijakunnalle mielikuvan, joka mairittelee uskonnollisia ihmisiä. Kuva on kuitenkin tarkoituksellisesti epätarkka.
Valikointi, jonka olen yllä purkanut, ei ole sattumaa.
The Observerin juttu löytyy täältä:
Demos ajatushautomon pamfletti, johon uutinen perustuu, löytyy täältä:
http://www.demos.co.uk/publications/faithfulcitizens
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti