Belgiassa tehtiin jotain oikein

Niin kauan kuin olen seurannut jalkapalloa, Suomi on otellut tasaväkisesti Belgiaa vastaan. Belgialla on roppakaupalla kokemusta ja jonkin verran myös menestystä arvoturnauksista, mutta keskinäisissä otteluissa Suomi on ollut niskan päällä tai sitten pelannut tasan muistaakseni ainakin viimeiset viisitoista vuotta – tilastoja en ole etsinyt.

Meneillään olevissa MM-karsinnoissa Suomi kamppailee tasaväkisesti Georgian ja Valko-Venäjän kanssa lohkonsa kolmannesta sijasta kaukana Espanjan ja Ranskan takana.

Belgia puolestaan kamppailee vakavasti lohkovoitosta Kroatian ja Serbian kanssa. Skotlannilla ja Walesilla on vielä mahdollisuutensa, kun taas Makedonia varannee viimeisen sijan.

Belgia on pelannut vasta kolme ottelua, mutta se kaatoi vieraissa Walesin 0-2. Kotona pisteet tasattiin Kroatian kanssa tuloksella 1-1. Vieraissa taas kaadettiin Serbia tylysti 0-3. Seurauksena on lohkon paalupaikka.

Riippumatta siitä, voittaako Belgia lohkonsa, siellä on tehty jotain oikein. Tämän perusteluksi riittää joukkueen nimilista, joka ei jätä kylmäksi ketään lajin tuntijaa. Erityisesti valioliigan alkukauden tähdissä on yllättävän monta belgialaista.

Belgian puolustuksesta löytyvät esimerkiksi Manchester Cityn toppari Vincent Kompany, Arsenalin kapteeni Thomas Vermaelen ja Tottenhamin Jan Vertonghen.

Keskikentällä pelaavat kymmenien miljoonien summalla Pietarin Zenitiin siirtynyt Axel Witsel, Tottenhamin Moussa Dembélé, Chelsean Kevin de Bruyne, joka on lainassa Werder Bremenissä sekä yksi suosikkifutaajistani, rintapelin kuningas, Evertonin Marouane Fellaini.

Joukkueen hyökkäyskaluston tähti on kymmenillä miljoonilla Chelseaan ostettu Eden Hazard. Eikä siinä vielä kaikki. Christian Benteke on nousemassa vauhdilla Aston Villan ykköshyökkääjäksi, Kevin Mirallas on säväyttänyt Evertonin riveissä ja Chelseassa penkkiä lämmittänyt Romelu Lukaku on West Bromwichin riveissä väläyttänyt potentiaaliaan.

Lisäksi maalivahti Simon Mignolet vahtii seuratasolla Sunderlandin veräjää.

Suomen maajoukkueessa vain Roman Eremenko on viime vuosina ollut kansainvälistä tasoa, jonne kaikki edellä mainitut kuuluvat. Jos joukkueet kohtaisivat nyt, en laittaisi tilipussiani Suomen menestyksen varaan.

Kenties joku osaisi tarjota analyysin siitä, mitä Belgiassa tehtiin oikein. Se oli jotain, mitä Suomessa ei tehty. Onhan siellä tuplasti asukkaita, mutta kysynpä kuitenkin.

En välitä kritisoida Suomen maajoukkueen otteita yleisesti, sillä pelaajamateriaali on tällä hetkellä riittämätön. Tämän lyhyen tekstin taustalla on belgialaisten pelaajien otteiden ihastelu erityisesti valioliigassa.

Tähtipelaajien rypäs näyttää hitsautuneen myös toimivaksi maajoukkueeksi. Tällä hetkellä siitä kirjoitetaan täällä Skotlannissa erittäin kunnioittavaan sävyyn, ennen tiistain karsintaottelua. Ainakaan lehdistö ei ole aliarvioinut vastustajaa.

(Akateemisten bloggausten kirjoittamiseen ei ole riittänyt aikaa muilta kirjoitustöiltä, mutta tein tutkimuspainotteisen kotisivun osoitteeseen http://teemutaira.wordpress.com. Sieltä löytyy informaatiota tutkimuksistani ja julkaisuistani, mikäli kiinnostaa.)