Brittikiertueella

Kalenterin mukaan on jo marraskuun puoliväli, pian ollaan taas joulussa. Omalta osaltani vuoden 2012 brittikiertue on kääntymässä loppusuoralle.

Arkisen tutkimustyön, kohtuullisen inspiroivien seminaarien ja mielenkiintoisten tuttavuuksien lisäksi matkaani on jäsentänyt ja osin värittänytkin viisi erityistä, tavallisista akateemisista konferensseista poikkeavaa tapahtumaa, joissa itse olen ollut puhumassa omasta tutkimustyöstäni. Näissä olen pyrkinyt yhdistelemään pienin painotuseroin kolmea aluetta: uskonto mediassa, ateismin tutkimus ja uskonnon kategorian tutkimus.

Ensimmäinen oli Edinburghin yliopiston uskontotieteen tutkijaseminaari lokakuussa. Paikalla oli parikymmentä uskontotieteilijää, mikä on näissä kuvioissa isohko porukka. Heidän kanssaan syntyi eläväinen keskustelu. Kun tieteellisissä seminaareissa aikaa keskusteluun on yleensä 10 minuuttia (ja esitykseen 20 minuuttia), yliopistojen tutkijaseminaareissa aikaa on kolmisen varttia molempiin.

Keskustelu oli tosiaan aktiivista, joskin hyvin monipolvista. Kysymyksiä ja kommentteja tuli niin monesta suunnasta, ettei aina tiennyt, oliko kysyjä kohtuullisen ulalla aiheesta vai erityisen vihkiytynyt. Harvoin kuitenkaan on mahdollista keskustella näin pitkään aktiivisten nuorten tutkijoiden ja etabloituneemman väen kanssa omasta tutkimuksesta.

Toinen oli pyöreän pöydän keskustelu, josta olen kirjoittanut jo aikaisemmin. Oli vähintään mielenkiintoista olla mukana keskustelemassa uskonnottomuuden tutkimuksen asemasta uskontotieteessä. Siinä oppi muiden tavasta hahmottaa kysymyksiä ja oppialaa. Leikattu versio tulee myöhemmin verkkoon podcastina.

Kolmas oli vierailu Stirlingin yliopistoon. Olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin yhdessä konferenssissa, mutta nyt olin varta vasten puhujana heidän oppiaineen tutkijaseminaarissa. Mukana oli pienehkö, valikoitu joukko henkilökuntaa uskontotieteilijöistä ranskan kielen ja kulttuurin ihmisiin, ja kenties juuri porukan koon vuoksi keskustelu oli fokusoitunutta ja korkeatasoista. Nämä ihmiset pyörittävät Critical Religion -tutkimusryhmää, josta voi lukea lisää heidän verkkosivuiltaan. http://www.criticalreligion.stir.ac.uk/ Kantavana hahmona on Michael Martenin lisäksi Timothy Fitzgerald, joka on julkaissut muutaman merkittävän (ja provokatiivisen) kirjan uskonnon kategorian historiallisista kytköksistä kolonialismiin, kapitalismiin ja kansallisvaltioon.

Neljäs oli vierailu Lancasterin yliopistoon. Entinen uskontotiede on nykyään osa oppiainehybridiä, jonka nimi on politiikka, filosofia ja uskonto. Koska heillä on myös yhteinen tutkijaseminaari, he toivoivat aihetta, joka voisi kiinnostaa kaikkia nimessä mainittuja aloja. Jäi oikeastaan vain yksi ilmeinen vaihtoehto: puhua uskonnon ja ateismin noususta julkiseen keskusteluun. Pienehköllä ja asiaan vihkiytyneellä porukalla saatiin aikaan erittäin hyvää pohdintaa, mutta ei se ole ihme, sillä muiden osallistujien lisäksi mukana oli laskutavasta riippuen ainakin neljä aiheesta tavalla tai toisella kirjoittanutta tutkijaa.

Viides on vielä tulossa. Sovin Religious Studies Projectin –  http://www.religiousstudiesproject.com/ – pyörittäjien kanssa, että annan haastattelun uskonnon ja median kysymyksistä. Tämäkin haastattelu tulee aikanaan heidän verkkosivulle kuunneltavaksi. Pohdimme muitakin vaihtoehtoja, mutta valitsimme tämän, jotta heidän haastattelujensa kirjosta tulee monipuolisempi. Tosin on heidän verkkosivulla jo julkaistu yksi aihetta sivuava haastattelu (Jolyon Mitchell), mutta esimerkiksi ateismi, uskonnon kategoria ja diskursiivinen uskonnontutkimus ovat jo haastatteluissa käsiteltyjä aiheita.

Yhtäältä voisi ajatella, että nämä asiat eivät systemaattisesti edistä tutkimusta siinä mielessä kuin suunnitelmassa lukee. Sikäli saman ajan voisi käyttää aineiston analysointiin. Toisaalta kaikki mainitut akateemiset aktiviteetit ovat avartaneet näkemyksiä. Ne ovat myös muodostaneet uusia kontakteja ja ylläpitäneet vanhoja.

Nähtäväksi jää, mitä kaikkea näistä syntyy ajan kuluessa. Vaikka mitään mullistavaa ei syntyisikään, on sitä kuitenkin monia kokemuksia rikkaampi. Ja tällaiset kokemukset edistävät osaamista.

Ainakin olen tehnyt suomalaista salmiakkia tunnetuksi tarjoillessani sitä briteille (ja muillekin) näissä tilaisuuksissa. Salmiakin valmistajat voisivat miettiä sponsorisopimusta.