…se
voisi olla anonyymina kirjoitettu I am
the Secret Footballer. Vuonna 2012 ilmestynyttä kirjaa puffattiin siinä
määrin, että itselle tuli hylkimisreaktio. Guardianissa julkaistut pitkät
otteet olivat toki viehättäviä, mutta samalla tuli tunne, että on
tirkistelemässä draamassa, jossa tuodaan esiin shokeeraava paljastus toisensa
jälkeen.
Manchesterin
lentokentällä mieleni kuitenkin muuttui. Taskussa oli kolikkoina neljä puntaa.
Ajattelin tuhlata ne, jotta ei tarvitse kantaa metallia takasin Suomeen. Kentän
sekatavarakaupassa jossain tikkarihyllyn kohdalla huomasin, että joku on
jättänyt kirjan siihen, ilmeisesti pyörtänyt ostopäätöksensä. Huomasin
alennuslapun: miinus 50 prosenttia. Hinta oli siis sopivasti £3.99. Jätin
sokeriherkut hyllyyn ja ostin kirjan.
Konferenssiväsymyksen
vuoksi siirsin syrjään akateemisen paperit ja aloin lukea kirjaa välittömästi.
Se imi mukaansa vauhdilla.
Nimettömänä
kirjoitettu teos kertoo pääosin raadollisesti mutta riittävän monipuolisesti
ammattilaisjalkapallon maailmasta. Se on yhden, masennukseen taipuvaisen
pelaajan näkökulma, joka kuitenkin käsittelee lajia managereista faneihin,
mediasta agentteihin, brittiläisestä valioliigasta alasarjoihin,
huippukokemuksista aallonpohjiin. Eikä se unohda myöskään taktisia kuvioita.
Kirjassa
on useita mehukkaita yksityiskohtia, mutta jätän näiden houkuttimien
listaamisen muille.
Tärkeää
teoksessa on se, että autenttisuusefekti säilyy lähes läpi kirjan. Lukijalle
tulee tunne siitä, että futaaja kertoo rehellisesti omasta urastaan ja
vaikeuksistaan ylläpitää henkistä tasapainoa ja toimintakykyä. Muutamissa
kohdissa kirjoittaja tulee tarpeettoman itsetietoiseksi tehtävästään
paljastuskirjan tekijänä. En myöskään liiemmin sympatisoi kohtia, joissa hän muka
häpeillen kertoo ökyilystään ja rahoilla leveilystä.
Kirjan
tekijästä on esitetty arvailuja. Onpa arvoituksen ratkaisemiselle omistettu
jopa verkkosivusto. Sieltä voitte käydä katsomassa arvauksia, jos kiinnostaa.
Teoksen sisältö on kuitenkin itsessään lukemisen arvoinen, jos tuntee vetoa
kurkistaa yhden näkökulman kautta jalkapalloiluun pelinä, ammattina ja
kulttuuriteollisuutena, sen myötä- ja vastamäkiin.
Yksi
näennäisen mitätön yksityiskohta kirjassa on muuttanut jalkapallon katsomistani.
Tekijä kommentoi happamasti, että yleisö lähes aina taputtaa pelin helpoimmalle
syötölle. Se on puolustajan syöttöpusku omalle maalivahdille. Tämän kommentin
jälkeen – riippumatta siitä onko kommentti tosi – en voi enää olla odottamatta
virne kasvoilla yleisön aplodeerausta kyseisen suorituksen tapahduttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti