lauantai 28. syyskuuta 2013

Jos luet yhden kirjan jalkapallosta…

…se voisi olla anonyymina kirjoitettu I am the Secret Footballer. Vuonna 2012 ilmestynyttä kirjaa puffattiin siinä määrin, että itselle tuli hylkimisreaktio. Guardianissa julkaistut pitkät otteet olivat toki viehättäviä, mutta samalla tuli tunne, että on tirkistelemässä draamassa, jossa tuodaan esiin shokeeraava paljastus toisensa jälkeen.

Manchesterin lentokentällä mieleni kuitenkin muuttui. Taskussa oli kolikkoina neljä puntaa. Ajattelin tuhlata ne, jotta ei tarvitse kantaa metallia takasin Suomeen. Kentän sekatavarakaupassa jossain tikkarihyllyn kohdalla huomasin, että joku on jättänyt kirjan siihen, ilmeisesti pyörtänyt ostopäätöksensä. Huomasin alennuslapun: miinus 50 prosenttia. Hinta oli siis sopivasti £3.99. Jätin sokeriherkut hyllyyn ja ostin kirjan.

Konferenssiväsymyksen vuoksi siirsin syrjään akateemisen paperit ja aloin lukea kirjaa välittömästi. Se imi mukaansa vauhdilla.

Nimettömänä kirjoitettu teos kertoo pääosin raadollisesti mutta riittävän monipuolisesti ammattilaisjalkapallon maailmasta. Se on yhden, masennukseen taipuvaisen pelaajan näkökulma, joka kuitenkin käsittelee lajia managereista faneihin, mediasta agentteihin, brittiläisestä valioliigasta alasarjoihin, huippukokemuksista aallonpohjiin. Eikä se unohda myöskään taktisia kuvioita.

Kirjassa on useita mehukkaita yksityiskohtia, mutta jätän näiden houkuttimien listaamisen muille.

Tärkeää teoksessa on se, että autenttisuusefekti säilyy lähes läpi kirjan. Lukijalle tulee tunne siitä, että futaaja kertoo rehellisesti omasta urastaan ja vaikeuksistaan ylläpitää henkistä tasapainoa ja toimintakykyä. Muutamissa kohdissa kirjoittaja tulee tarpeettoman itsetietoiseksi tehtävästään paljastuskirjan tekijänä. En myöskään liiemmin sympatisoi kohtia, joissa hän muka häpeillen kertoo ökyilystään ja rahoilla leveilystä.

Kirjan tekijästä on esitetty arvailuja. Onpa arvoituksen ratkaisemiselle omistettu jopa verkkosivusto. Sieltä voitte käydä katsomassa arvauksia, jos kiinnostaa. Teoksen sisältö on kuitenkin itsessään lukemisen arvoinen, jos tuntee vetoa kurkistaa yhden näkökulman kautta jalkapalloiluun pelinä, ammattina ja kulttuuriteollisuutena, sen myötä- ja vastamäkiin.  

Yksi näennäisen mitätön yksityiskohta kirjassa on muuttanut jalkapallon katsomistani. Tekijä kommentoi happamasti, että yleisö lähes aina taputtaa pelin helpoimmalle syötölle. Se on puolustajan syöttöpusku omalle maalivahdille. Tämän kommentin jälkeen – riippumatta siitä onko kommentti tosi – en voi enää olla odottamatta virne kasvoilla yleisön aplodeerausta kyseisen suorituksen tapahduttua.

Ei kommentteja: