Tammikuun
lopussa 2019 yhdysvaltalainen Pew Research Center julkaisi useita maita
kattavan raporttinsa, jonka mukaan uskonnolliset ihmiset kertovat olevansa
onnellisempia kuin uskonnottomat. Uskonnollisilla viitattiin niihin, jotka
osallistuvat aktiivisesti.
Raporttia
ja sen uutisointia voidaan kuitenkin kritisoida. Ensinnäkin raportin tai selvityksen viesti muuttui mediassa nopeasti
muotoon ”Uskonnolliset ovat onnellisempia kuin uskonnottomat”.
Tiedeviestinnästä vähänkään välittävät tietävät, että näin media toimii. Hyvässä
tiedeviestinnässä tämä osattaisiin ennakoida.
Toiseksi
kysely ei tarkastellut ihmisten onnellisuutta vaan itse koettua onnellisuutta, mutta niiden suhteen pohdinta jää puolitiehen.
Jokainen (itseään kunnioittava) tutkija pitää erottelua merkittävänä, ja raportissa ei puhuta onnellisuudesta sinänsä. Hyvä
tutkimus kuitenkin problematisoisi koetun onnellisuuden informaatioarvoa, teoretisoisi
sen, pohtisi, millä perustein jossain kielipelissä on tapana korostaa
onnellisuutta.
Kolmanneksi
raporttia voidaan kritisoida siitä, ettei siinä tarkastella Pohjoismaita. Miksi
pitäisi? Koska Pohjoismaat ovat aikaisempien tutkimusten perusteella
tyyppiesimerkkejä maista, joissa hyvinvointi ja onnellisuus ovat maailman
kärkiluokkaa ja niissä on enemmän uskonnottomia kuin useimmissa maissa. Hyvä
tutkimus ottaisi Pohjoismaat mukaan tai vähintään pohtisi perusteellisesti,
mitä vaikutuksia niiden poisjättämisellä on tulosten uskottavuuteen.
Neljänneksi
hyvä tutkimus kysyisi itseltään, mitä tiedämme kun tiedämme ihmisten sanovan
sitä tai tätä onnellisuudestaan. Raportin (piilo)viesti monille lukijoille on, että jos
haluat olla onnellinen, ole uskonnollinen. Ja enemmän: raportti olettaa (epäsuorasti), että koettu onnellisuus on tavoiteltavaa. Lehmä voi kokea olevansa ihmistä
onnellisempi, mutta se ei tarkoita, että ihmiset haluaisivat olla lehmiä. Tai
kuten Slavoj Zizek on kysynyt, ”miksi pyrkiä olemaan onnellinen, kun voi olla
kiinnostava?”
Pew
Research Center tekee pääosin hyvää työtä ja itse viittaan usein (myönteisessä
mielessä) heidän selvityksiinsä. Tämä raportti ja sitä koskeva uutisointi herättää kuitenkin enemmän
kysymyksiä kuin se antaa vastauksia. Maakohtaiset löydökset koetusta
onnellisuudesta antavat pohdinnan aihetta, mutta se vaatii pohjaksi ymmärryksen
siitä, mitä tiedämme, kun tiedämme miten ihmiset puhuvat koetusta
onnellisuudestaan. Ja sen jälkeen voitaisiin pohtia, onko uskonnollinen aktiivisuus tässä
jotenkin merkittävä vai osallistuminen mihin tahansa sosiaaliseen toimintaan.
Pew:n
tiivistys raportista: https://www.huffingtonpost.com/entry/church-attendance-happy-pew-research-center_us_5c545b34e4b0bdf0e7daac7f
Ryan
Cragunin kriittisiä kommentteja sisältävä juttu:
Russell
T. McCutcheonin kommentti raporttiin:
Slavoj
Zizek onnellisuudesta: https://www.youtube.com/watch?v=U88jj6PSD7w
1 kommentti:
Tässä oikeat linkit:
Pew Research Center: http://www.pewresearch.org/fact-tank/2019/01/31/are-religious-people-happier-healthier-our-new-global-study-explores-this-question/
Russell T. McCutcheonin kommentti: https://religion.ua.edu/blog/2019/02/08/i-hope-youre-happy/
Lähetä kommentti