Kuinka
uskonnolliset ryhmät käyttävät sosiaalista mediaa ja miten nämä kietoutuvat
perinteiseen valtamediaan? Tämä on vain yksi monista kysymyksistä, joita
käsitellään vuoden 2013 lopulla ilmestyneessä teoksessa Social Media and Religious Change (de Gruyter).
Teoksen
ovat toimittaneet Marie Gillespie, David Herbert ja Anita Greenhill. Sen juuret
ovat konferenssissa, jonka järjestimme Lontoon Camden Townissa kesällä 2010,
ajankohtana, jolloin sattui olemaan lähes 30 astetta lämmintä. Itse
seminaarihuoneessa oli viileämpää, mutta muistan edelleen hyvin, miten absurdia
tuollaisessa helteessä oli astua tauolla keskelle Camden Townin ihmisvilskettä,
juuri niille hoodeille, jonne oli kymmenen vuotta sitten pakko päästä
jokaisella Lontoon lomalla.
Kirjan
tekemiseen on osallistunut tunnettuja aihepiirin tuntijoita (toimittajien
lisäksi esimerkiksi Gordon Lynch ja Heidi Campbell) sekä muutamia nuorempia
tutkijoita. Teoksessa käsitellään teoreettisten kysymysten lisäksi esimerkiksi BBC:n
televisiosarjoja, islamilaisia marttyyrivideoita, juutalaisuutta facebookissa,
evankelikaalista kristillisyyttä YouTubessa ja bahai´den nettikäyttöä.
Teokseen
päätyi myös yksi Leedsin projektimme teksteistä, ”Christianity, Secularism and
Religious Diversity in the British Media” (Knott, Poole & Taira).
Artikkelimme
ei käsittele ensisijaisesti ”somea”, kuten eivät kaikki muutkaan tekstit, joten
siinä mielessä se ei täysin istu teoksen otsikkoon. Toisaalta mikä tahansa
media on ”sosiaalinen” ja median sosiaalisuutta voidaan pohtia myös ”somen”
ulkopuolella.
Itselleni
olennaista yhteisartikkelissamme oli kattaa vielä yksi alue, joka ei saanut
riittävästi tilaa projektiin perustuvassa kirjassamme, ainakaan juuri
haluamallani tavalla. Artikkelin lähtökohtana on Paul Wellerin huomio
Britanniasta ”kristillisenä, sekulaarina ja uskonnollisesti monimuotoisena”
maana.
Esitämme,
että juuri nämä muodostavat kolme pilaria, joiden varaan myös uskontoa koskevat
julkiset keskustelut paaluttuvat. Siksi artikkelissamme osoitetaan ensiksi,
miten kolme pilaria näkyvät määrällisenä muutoksena median uskontokäsittelyssä.
Toiseksi esitetään, että ne jäsentävät median uskontouutisoinnin ja -debattien
näkökulmia. Esimerkkeinä on hollantilaista kansanedustajaa Geert Wildersiä
koskeva uutisointi ja paavi Benedictuksen vierailu Britanniaan.
Käsittelemme
Wildersiä ja paavia myös kirjassamme Media
Portrayals of Religion and the Secular Sacred, mutta tässä yhteydessä ne
asettuvat haluamallani tavalla yhden viitekehykseen sisään. Siksi tämä
artikkeli ei ole puhtaasti kirjasta löytyvän toistoa, vaan puolustaa paikkaansa
erillisenä tekstinä.
Tekstimme
on kirjoitettu tasapuolisesti yhdessä. Oma kontribuutioni on ensisijaisesti
paavin vierailua koskevassa osuudessa, mutta toisaalta tekstin rakenne on
sataprosenttisesti minun jäsennys.
Kokonaisuutena
teos tarjoilee toimittajien perusteellisen johdannon lisäksi 10 artikkelia,
jotka hahmottelevat uskonnon ja median (erityisesti uusmedian) suhteita.
Sellaisena se täydentää nopeasti kasvavaa tutkimusaluetta ja muutamat tekstit
ovat aihepiiristä kiinnostuneille välttämätöntä lukemistoa. Suoranaista yhtä
teesiä tai vastausta teos ei tarjoa.
Kustantajan
hinnat ovat sellaisia, että teoksia ostavat lähinnä kirjastot, mutta sitähän
varten kirjastot ovat, että sieltä voi lainata kirjoja, jotka ovat liian
kalliita ostettavaksi.
Linkki
kustantajan sivulle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti