Suomi
tasasi eilen EM-karsinnassa pisteet Kreikan kanssa. 1-1 oli odotettu ja lopultakin
oikeutettu tulos. Pitkästä aikaa pääsin katsomaan Suomen peliä stadionilla.
Edellinen kerta taisi olla Hollantia vastaan. Taas se tuli todistettua: futis
on parasta paikan päällä.
Nautin
futiksesta myös televisiosta katsottuna. Kesän MM-kisoja seurasin aktiivisesti
päivästä toiseen. Sohvalla oli miellyttävää loikoilla, eikä baarissa kankaalta
katsominen tuoppi kädessä ollut sekään hullumpaa. Merkittävin ero on siinä,
että paikan päällä näkee, miten joukkue liikkuu, sen, mitä tapahtuu niissä
kentän osissa, joihin kamera ei zoomaa. Kamera seuraa palloa, luonnollisesti.
Ensimmäinen
puoliaika oli Suomelta todella tahmeaa peliä. Alakerta ja Sparv eivät saaneet
avattua peliä ylöspäin. Kreikka puolusti kurinalaisesti. Istumapaikkani oli
siinä Hurmeen yläpuolella, joten pääsin seuraamaan alkuminuuteista asti sitä
pientä epävarmuutta, joka hänen otteissaan näkyi. Kreikka tuli useimmiten
samalta laidalta. Pienestä peittovirheestä syntyi sen verran tilaa, että
taitava laukaus meni maaliin.
Mietin
ratkaisuja. Ajattelin, että Eremenko on laitettava alemmaksi ja Sparv lähtee
vaihtoon. En pohtinut sen kummemmin, kuka tulee tilalle. Ehkä Hämäläinen. Samalla
mietin, että tiistain Romania-pelin jälkeen voidaan ehkä jo todeta, ettei Mixun
valmentajakausi ollut menestys.
Toinen
puoliaika alkoi. Hetemaj oli vaihdettu pois. Hämäläinen tuli tilalle. Eremenko
siirtyi alemmas rakentamaan peliä. Sparv nousi korkeammalle. Olin iloinen –
tämä oli samansuuntainen vaihto kuin olin toivonut, mutta vielä paljon parempi.
Hetemaj ei voi olla tyytyväinen omaan suoritukseensa.
Peli
muuttui välittömästi. Ensimmäisellä puoliajalla pitkät avaukset menivät
järjestäen kreikkalaisille. Nyt Hämäläinen haki niitä jatkuvasti,
onnistuneesti. Eremenko rakensi peliä ja tilaa alkoi löytyä. Samoin Eremenko
ohjasi käsillään muiden syöttölinjoja. Ilman häntä Suomen joukkue on tällä
hetkellä niukasti yli ei mitään. Hän on ainoa todellinen kansainvälisen tason
pelaaja.
Suomi
sai pallon maaliin ja tilanne oli tasan. Tämän jälkeenkin Suomi oli
vaarallinen, mutta paikat jäivät vähiin. Teemu Pukin tilalle tullut Joel
Pohjanpalo teki yhden suuren virheen, kun häneen iski ujous. Oman ratkaisun
sijaan hän antoi ylivoimahyökkäyksessä epäonnistuneen syötön. Lopussa Kreikka
sai taas otteen peliin ja tasapeli alkoi tuntua hyvältä tulokselta.
Puoliajan
reagoinnin vuoksi annoin Mixulle kaiken kunnian. Siitä karisi puolet pois, kun
hän totesi vaihdon syntyneen pitkälti siksi, että pelkäsi Hetemaj’n ottavan
toisen varoituksen. Kommentti on hölmöläisen puhetta. Vain typerys ei olisi
reagoinut Suomen saamattomuuteen taktisesti siirtämällä Eremenkon alemmaksi.
Sitä en osannut ennakoida, että Hämäläisen tuominen peliin oli myös erittäin
tärkeä ja onnistunut ratkaisu, joilla pitkät avaukset saatiin omalle pelaajalle.
Edellisen
kerran näin Suomen kohtaavan Kreikan olympiastadionilla syksyllä 2001. Silloin
Suomi voitti lukemin 5-1.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti