Huhtikuussa
ilmestyi Turun yliopistossa vaikuttavien u-tieteilijöiden tekstejä sisältävä, avoimesti
saatavilla oleva nettikirja Näkyvä ja
näkymätön uskonto. Sen on toimittanut Jaana Kouri ja se sisältää johdannon
lisäksi yksitoista artikkelia erilaisista uskontoa ja sen tutkimusta
koskettavista aiheista.
Teoksen
perustana on syksyllä 2013 järjestetty Studia Generalia -luentosarja. Nämä
sarjat esittelevät opinalojen yleistä kiinnostusta herättäviä teemoja sekä
opiskelijoille että laajemmalle yleisölle. Tarkoituksena on, että myös muuten
yliopistomaailman ulkopuolella elävät ihmiset saavat jonkinlaista iloa ja
tuntumaa osallistumalla tällaisille luentosarjoille. Itsekeskeisesti laitan
kuvan itsestäni pitämässä luentoa kyseisessä sarjassa (kuvan lienee ottanut
Jaana Kouri).
Samassa
hengessä on tehty myös nyt ilmestynyt nettikirja. Se on uskontotiedettä
popularisoiva teos. Samalla se on vielä yksi lisä oppiaineen 50-vuotisen
taipaleen juhlistamiseen.
Mitä
sitten tarkoittaa näkyvä ja näkymätön teoksen otsikossa? En tiedä. Sitä ei teos
suoraan kerro. Oletan sen viittaavan siihen, että uskontotieteessä
on tapana tutkia kaikkein näkyvimpiä ja ilmeisimpiä uskonnollisuuden muotoja,
mutta myös sitä, mikä jää uskontoa koskevan arkiymmärryksen katveeseen.
Hauska
esimerkki tästä on äskettäin lukemani Mika Mölsän Prosenttijengit (2008), jossa käsitellään suomalaisia
moottoripyöräjengejä ja järjestäytynyttä rikollisuutta. Teoksen alussa Mölsä
mainitsee Kirsi Kinnarisen, joka on ”kuvannut tätä miehisen elämäntavan
sisältöä uskontotieteen (sic!) opinnäytteessään Mies, talli ja pyörä”. Se, että kyse on uskontotieteen gradusta,
saa rikostoimittaja Mölsän lisäämään tekstiin ”sic!”, jolla korostetaan
epätavallisuutta (tai toisinaan virhettä).
Kirjan
yksittäiset tekstit käsittelevät uskontotieteen perusteita, uskontotieteen
opiskelijoiden uskonnollisuutta, tutkijan paikantumista, ateismia, intialaista
henkisyyttä Suomessa, helluntailaisuutta, uskonnonopetuksen malleja meillä ja
muualla, uskonrauhan rikkomista ja kansalaisuskontoa median taidekiistojen
kautta. Niistä muodostuu yhdenlainen – joskaan ei täysin kattava – läpileikkaus
teemoihin, joita viime aikoina oppiaineessa on tutkittu.
Oma
tekstini käsittelee ateismin uutta näkyvyyttä. Vaikka olen kirjoittanut
aiheesta kirjan, joka ilmestyi viime vuonna, tekstissä on jotain uutta tai
ainakin sellaista, mikä ei löydy kirjastani suoraan. Esitän siinä lyhyesti ja
yleistajuisesti tulkintani siitä, miten ja miksi ateismista on tullut julkinen
keskustelunaihe sekä siitä, miten niin sanottuun uusateismiin on reagoitu.
Teos
herättää henkiin Turun yliopiston Etiäinen -julkaisusarjan. Aikaisemmin
painettuna on ilmestynyt kuusi osaa. Edellinen julkaistiin vuonna 1998. Itse
olen osallistunut kirjoittajana peräti neljän Etiäisen tekemiseen, joskin
vaihtelevalla menestyksellä, ensimmäisen kerran vuonna 1996.
Näkyvä ja näkymätön uskonto löytyy
täältä: https://www.doria.fi/handle/10024/103850
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti